Erosin eilen ja tiistaina minulla on pääsykokeet, joissa on psykologinen arviointi...

Kerro avoimesti että muuten on asiat elämässä hyvin mutta erosit juuri. Totea että näitä ikäviä juttuja tulee elämässä toisinaan vastaan ja niistä pitää vaan selviytyä. Kuittaa aihe sillä äläkä jää vatvomaan enempää.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 15:13"]

Kerro avoimesti että muuten on asiat elämässä hyvin mutta erosit juuri. Totea että näitä ikäviä juttuja tulee elämässä toisinaan vastaan ja niistä pitää vaan selviytyä. Kuittaa aihe sillä äläkä jää vatvomaan enempää.

[/quote]

Sanoisin samaa. Kyllä kriisit ja suru valitettavasti ovat osa normaalia ihmiselämää ja olisi huolestuttavaa, jos et tuntisi yhtään mitään esim. eron tai kuolemantapauksen johdosta.

Eli ole avoin asiasta, mutta älä ala "tilittää" asiaa arvioivalle psykologille. Sen verran vaan mainitset, että tajuaa tämän poikkeuksellisen tilanteen aiheuttaman surun.

Olet ilmeisesti hakemassa sosiaali- ja terveysalalle?

Juuri kuten edellä on sanottu. Suru ei vaikuta siihen oletko haastatelussa täysijärkisen tai soveltuvan oloinen ammatimielessä. Toisaalta: henkilökohtainen elämä ei kyllä saa vaikuttaa työntekoonkaan liikaa. Rakkaussurut on jätettävä kotiin, kun pitää hoitaa muita ihmisiä. Jos et siihen kykene, olet menossa väärään paikkaan.

Minusta kannattaa ottaa vähän etäisyyttä siitä erosta ja muistella itseään ja tunteitaa/käytöstään vaikka kuukausi sitten. Eli koita olla rypemättä tämänhetkisessä tunteessa vaikka ymmärrettävää että on kurja olo.

Jos pääset tentin kirjallisesta haastatteluun niin siellä voit sitten vähän kertoa tuosta erosta, muttei sitä välttämättä kirjallisessa oteta esiin.

Mutta kannattaa koittaa ajatella millainen olet ihmisena ja miten toimit, eikä siis puhua tästä hetkestä. Onnea kokeeseen!

Kyllä on hakemassa sosiaali- ja terveysalalle. Jännitän haastettelu nyt enemmän koska pelottaa että tämä suru lisättynä pääsykoe stressiin saa minut itkemään kesken kaiken. Annanko itsestäno huonon kuvan jos kerron eronneeni? Ero tuli niin ylläytäen ja oli raskas että en usko saavani sitä päässäni selvitettyä parissa päivässä..

Ap

Siis pelkään sitä että jos kerron erosta, että alan vollottaa täysiä ja koko haastettelu menee pilalle.

Ap

Et tietenkään anna. Ihmiset menevät yhteen ja eroavat. Toivotan sinulle onnea pääsykokeisiisi. Uskon, että pärjäät oikein hyvin. :)

Itse hain myös sosiaalialalle jo reilu 20v sitten. Paras ystäväni kuoli 2päivää ennen soveltuvuuskokeita onnettomuudessa. Kerroin haastattelussa asiasta, kun kysyttiin onko joku asia joka vaivaa ja joka saattaa vaikuttaa tämänhetken mielialaan. Sain psykologin haastattelusta täydet pisteet ja pääsin sisään.

En tiedä mitä ammattilainen katsoo ja miten katsoo haastattelutilanteessa, mutta itse arvostaisin hakijan "ammatillisuutta" siinä, että pystyy pitämään yksityisasiat taka-alalla työasioissa. Harkitse itse mainitsetko erosta, mutta älä anna sen vaikuttaa keskusteluunne ihan kaikkialla. Äläkä toisaalta teeskentele yhtään mitään muuta kuin olet: SINÄ sinne kouluun on hakemassa, eikä mikään ulkoa opeteltu rooliminä Pitää tietää sovellutko sinä persoonaltasi työhön, et kai itsekään halua huomata jo opiskeluaikana, että teit virhevalinnan? sh

Jos haet sosiaali- ja terveysalalle, niin en kyllä menisi sanomaan yhtään mitään erosta, jos se ei nyt hirveästi ulkoisesta olemuksestasi paista. Esim. sairaanhoitajan on nimittäin ammatissakin työskennellessä pidettävä ammattiminä ja oma persoonallisuus erillään ja toisaalta työ vaatii todella tasapainoisen luonteen, koska saattaa olla hyvin stressaavaa. Esim. ero tai lapsen sairastuminen on vain osattava pitää sisällään. Tietenkin kaikille tuollaisia sattuu, mutta en usko että siitä mainitseminen tuo sinulle lisäpisteitä, koska haastattelijat saattavat ajatella että tulevassa ammatissa sinun pitäisi kyllä pystyä tsemppaamaan se 20 min esittämällä normaalia.

T. tänä keväänä valmistunut sairaanhoitaja

Mahdetaankohan noissa haastatteluissa aina kysyä tuota, koska muistan että minultakin kysyttiin jotain tuon suuntaista tai ainakin jotain elämän suurta vastoinkäymistä tms, koska muistan että itsekin kerroin vasta tapahtuneesta erosta.

Toisaalta omat itkut ei kuulu työpaikalle ja sos.terv.alalla tulee tilanteita, joissa tunteet on pidettävä kurissa ja pystyttävä toimimaan.

Luota siihen että olet vahva ja kerro jos kysytään , älä läväytä haastattelussa ensimmäiseksi, koita keskittyä muihin asioihin.

Mä olin ollut tosi kipeä ja sen vuoksi alamaissa haastatteluun mennessä, kerroin, että mieli on vähän matala, koska toivun... Pääsin sote alalle heittämällä.

Olenko sitten epäsopiva? Pystyin eilen kuitenki töissä olemaan ns. normaali. Mutta kun asiaa ajattelee tai puhun siitä alan itkeä. Voin kuvitella mitrn haastattelija kysyy onko mitään tapahtunut ja alan nieleskellä itkua. Eikö haastattelu kuitenkin ole eri tilannen kuin työelämä?

Ap

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 15:49"]

Olenko sitten epäsopiva? Pystyin eilen kuitenki töissä olemaan ns. normaali. Mutta kun asiaa ajattelee tai puhun siitä alan itkeä. Voin kuvitella mitrn haastattelija kysyy onko mitään tapahtunut ja alan nieleskellä itkua. Eikö haastattelu kuitenkin ole eri tilannen kuin työelämä?

Ap

[/quote]

On, mutta esim. kaverini ei päässyt sairaanhoitajaksi koska häneltä kysyttiin, onko jotain tapahtunut ja vastasi, että isä on kuollut. Haastattelijat olivat olleet sitä mieltä, että asia on liian pinnassa ja kehottaneet hakeutumaan keskustelemaan asiasta jonkun kanssa.

Se haastattelutilanne ei ole mikään persoonallisuustesti, vaan siinä testataan sinun asiallisuuttasi ja kykyäsi toimia yhteistyössä, antaa hyvä kuva itsestäsi ja samalla olla vuorovaikutteinen ja sosiaalinen. Minun mielestäni omista vaikeuksista kertominen ei anna sellaista kuvaa haastattelussa, joka kannattaa antaa. Ei kannata keskittyä omaan henk.koht. elämään vaan haastattelukysymyksiin. Esim. kaverini ei päässyt, koska olivat koko haastattelun keskustelleet kaverin isän kuolemasta. Minun kohdallani taas kysymykset koskivat yhteiskunnallisia asioita ja ehdimme käydä noin 10 kysymystä läpi, ne eivät liittyneet henk.koht. elämääni mitenkään, koska en kokenut tarvetta avautua asioista. Sekin on yksi "kriteeri" varmasti, että oletko niin tasapainoinen että et koe tarvetta avautua ongelmista täysin vieraille :) Vaikka ne kuuluisivatkin jokaisen elämään!

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 15:44"]Jos haet sosiaali- ja terveysalalle, niin en kyllä menisi sanomaan yhtään mitään erosta, jos se ei nyt hirveästi ulkoisesta olemuksestasi paista. Esim. sairaanhoitajan on nimittäin ammatissakin työskennellessä pidettävä ammattiminä ja oma persoonallisuus erillään ja toisaalta työ vaatii todella tasapainoisen luonteen, koska saattaa olla hyvin stressaavaa. Esim. ero tai lapsen sairastuminen on vain osattava pitää sisällään. Tietenkin kaikille tuollaisia sattuu, mutta en usko että siitä mainitseminen tuo sinulle lisäpisteitä, koska haastattelijat saattavat ajatella että tulevassa ammatissa sinun pitäisi kyllä pystyä tsemppaamaan se 20 min esittämällä normaalia.

T. tänä keväänä valmistunut sairaanhoitaja

[/quote]

Tätä mietinkin. En hae mitään lisäpisteitä, mutta jos alan pillittää ( toivon että en!) niin eivät leimaisi epätasapainoiseksi heti. Yritän tsempata ja keskittyä pääsykoe tilanteeseen. Joskus se itku vaan alkaa yllättäen :(

Kiitos neuvoista ja kannustuksesta.

Ap

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 15:33"]

Kyllä on hakemassa sosiaali- ja terveysalalle. Jännitän haastettelu nyt enemmän koska pelottaa että tämä suru lisättynä pääsykoe stressiin saa minut itkemään kesken kaiken. Annanko itsestäno huonon kuvan jos kerron eronneeni? Ero tuli niin ylläytäen ja oli raskas että en usko saavani sitä päässäni selvitettyä parissa päivässä..

Ap

[/quote]

Älä stressaa liikaa. Kyse on kuitenkin "vain" pääsykokeesta, ja aina voi yrittää uudestaan jos ei tällä kertaa onnistu.

Olen itsekin menossa Laurean sosionomin valintakokeeseen keskiviikkona. Välillä vähän jännittää, mutta on otettava asenne, että kaikki menee omalla painollaan.

Tsemppiä kokeeseen!

Kiitos. Pitää nukkua hyvin ja syödä tasaisin väliajoin. :) Pääsykoe päivä kestää klo 18. Eiköhän se tästä!

Ap

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 15:21"]

Toisaalta: henkilökohtainen elämä ei kyllä saa vaikuttaa työntekoonkaan liikaa. Rakkaussurut on jätettävä kotiin, kun pitää hoitaa muita ihmisiä. Jos et siihen kykene, olet menossa väärään paikkaan.

[/quote]

Elämänkriisejä varten on olemassa sairausloma. Ei sosiaali- ja terveysalalla työskentelevän tarvitse olla superihminen. Sellainen on asiakkaiden näkökulmasta varsin pelottavaa.....

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 16:11"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 15:21"]

Toisaalta: henkilökohtainen elämä ei kyllä saa vaikuttaa työntekoonkaan liikaa. Rakkaussurut on jätettävä kotiin, kun pitää hoitaa muita ihmisiä. Jos et siihen kykene, olet menossa väärään paikkaan.

[/quote]

Elämänkriisejä varten on olemassa sairausloma. Ei sosiaali- ja terveysalalla työskentelevän tarvitse olla superihminen. Sellainen on asiakkaiden näkökulmasta varsin pelottavaa.....

[/quote]

Jep. Kuten aikaisemmassa viestissäni kirjoitinkin, olisi todella omituista ja pelottavaa, jos ihminen ei tuntisi mitään esimerkiksi erosta tai läheisen kuolemasta.

Työstä voi ottaa sairaslomaa, mutta pääsykoetta ei voi lykätä.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 16:13"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 16:11"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 15:21"]

Toisaalta: henkilökohtainen elämä ei kyllä saa vaikuttaa työntekoonkaan liikaa. Rakkaussurut on jätettävä kotiin, kun pitää hoitaa muita ihmisiä. Jos et siihen kykene, olet menossa väärään paikkaan.

[/quote]

Elämänkriisejä varten on olemassa sairausloma. Ei sosiaali- ja terveysalalla työskentelevän tarvitse olla superihminen. Sellainen on asiakkaiden näkökulmasta varsin pelottavaa.....

[/quote]

Jep. Kuten aikaisemmassa viestissäni kirjoitinkin, olisi todella omituista ja pelottavaa, jos ihminen ei tuntisi mitään esimerkiksi erosta tai läheisen kuolemasta.

Työstä voi ottaa sairaslomaa, mutta pääsykoetta ei voi lykätä.

[/quote]

Minä en tarkoittanut, ettei sairaanhoitajalla voisi olla vastoinkäymisiä vaan sitä, että on olemassa ihan tietty ihmistyyppi, joka soveltuu alalle. Monet ihmiset ovat sellaisia, että esim. tukiessa potilasta heidän olisi hyvin vaikeaa pitää ammatillisuutta ja omaa elämäänsä erillään, alkavat kertoilla ummet ja lammet omasta elämästään tai vastaavasti esim. saattavat jopa olla niin epätasapainoisia, että elämässä katastrofi seuraa toistaan ja koko ajan ollaan kriisissä asiasta jos toisestakin. Nämä ovat ihan ok, mutta pääsykokeen haastatteluosuudellahan nimenomaan yritetään seuloa ihmisiä, jotka pystyvät toimimaan tietyllä tavalla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Kysymys on pitkälti myös haastattelijan omasta subjektiivisesti kokemuksesta, millainen ihminen soveltuu alalle, vaikkakin arviointia ohjaavat yleiset ohjeet. Mutta lähtökohtaisesti ihminen, joka on eronnut esim. viikko sitten ja tuo sitä voimakkaasti haastattelutilanteessa joka kestää 20min esille, ei ehkä haastattelijoiden mielestä ole paras vaihtoehto. 

T. se valmistunut sairaanhoitaja