Miten päästä yli elämänsä rakkaudesta?

Tavattiin vuosia sitten, vietettiin vuosi niin että nähtiin lähinnä viikonloppuisin ja hengattiin. Ei mitään vakavaa, koska tämä mies ei tahdo seurustella (on nyt lähes kolmekymppinen eikä ole koskaan seurustellut). Se oli elämäni yhtä ihaninta aikaa enkä ole koskaan tuntenut ketään kohtaan mitään sellaista.

No sitten tapasin nykyisen mieheni ja rakastuin häneen. Mutta tämä rakkaus on erilaista, tasaista ja turvallista ja miehessäni rakastan aikalailla päinvastaisia asioita kuin tässä entisessä. Olisin valmis viettämään lopun elämääni nykyiseni kanssa yhdessä, entisen kanssa se tuskin olisi koskaan tullut toimimaan.

MUTTA. Vielä näin vuosienkin jälkeen mieltäni varjostaa ihan älytön kaiho noita entisen miehen kanssa vietettyjä aikoja kohtaan. Sisimmässäni tunnen suurta lämpöä vieläkin häntä kohtaan vaikken hänen kanssaan enää mitään halua enkä voisi koskaan pettää nykyistäni. Vaikea edes pukea tätä sanoiksi. Tuntuu että olisi jotain selvitettävää. Tai ainakin olisi kiva edes tavata.

Välillä näen unia hänestä ja siitä seuraava päivä menee oudossa sumussa, ikävän, surun ja ilon sekaisissa tunteissa. Tuntuu väärältä nykyistäni kohtaan tämä kaikki.

Olen nähnyt tämän entisen viimeksi vuosi sitten. Hän avautui miten minua on ollut vaikea unohtaa. Pienen hetken silloin ajattelin että olen vain luonut jotain epämääräisiä mielikuvia hänestä joista en ole osannut irrottaa, mutta oli miten oli, niin vieläkin vain tämä sama jatkuu ja se turhauttaa.