Mitä "kotiäiti" tekee loppuelämällään sen jälkeen kun lapset on jo aikuisia ja muuttaneet pois?

Vierailija kirjoitti:

Urheilen ja puuhaan koirien kanssa. Luen paljon. Matkustelen, kunhan sitä voi taas tehdä.

En allekirjoita tuota, että puututaan kotoa pois muuttaneiden lasten elämään. Minulla on sellainen olo, että en yksinkertaisesti olisi voinut olla enempää heidän kanssaan kun olivat lapsia. Tehtiin yhdessä paljon ja ne oli kivoja aikoja. Mutta aika aikaa kutakin, minulla ei ole mitään vaikeuksia olla heistä erossa, en tunge nokkaani heidän asioihin. Saavat elää juuri sellaista elämää kuin haluavat. Minulla ei ole heitä edes sillä lailla ikävä, että,pitäisi jatkuvasti soitella ja pitää yhteyttä. Sain todellakin olla heidän kanssaan niin paljon aikanaan.

Mikset mene töihin nyt kun lapset eivät enää tarvitse sinua? Sinulla ei varsinaisesti ole enää syytä jäädä kotiin.

Tuntemani kotiäiti oli kotona, kunnes nuorin pääsi ysiltä. Sitten yritti etsiä töitä ja sai siivoushommia muttei sitten oikein jaksanutkaan sitä, että olisi pitänyt ihan vaivautua työpaikalle asti joka aamu. Hän jäi uudelleen kotiin, mies elättää, "kotiäiti" huoltaa miehensä pyykit ja laittaa ruuat ja kyläilee miehen vanhempien luona "pitämässä heistä huolta". Ja joka välissä yrittää väistellä työkkärin kutsuja.

Töitä.

Mikä ihmeen usean vuosikymmenen aukko?!😂

Ainoa tuntemani kotiäiti harrastelee nykyään pienyrittäjyyttä sekä tekee paljon vapaaehtoistyötä. Sanon harrastelee, koska ei nuo hänen projektinsa taloudellisesti mitenkään kannattavia ole, mutta mukavaa puuhastelua kumminkin. Mies tienaa "riittävästi" ja itse kuuluu erääseen tunnettuun teollisuussukuun, joten ei ole tarviskaan.

Voitin lotossa opiskelijana. Veikkauksen kakkukahvilla kehoitettiin ottamaan yhteyttä pankin sijoittajaan.

Ostin nykyisen kotimme, maksoin veljeni asuntolainan, tein mittavan remontin vanhemmilleni ja ostin sijoitusasuntoja.

Valmistuin opettajaksi, toimin opettajana muutaman vuoden.

Jäin äitiyslomalle ja sitten toiselle. Tämän jälkeen en ole saanut mitään tukia. Lapset ovat saaneet lapsilisät.

2 vanhinta lasta ovat muuttaneet pois kotoa.

2 asuu vielä. Mies on johtotehtävissä, olen aina hoitanut perheen ja kodin.

Ennen koronaa kävin ystävieni kanssa lounaalla, käytiin museoissa, kävin joogassa.

Ystäväni on kirjanpitäjäyrittäjä ja koronan aikana ilmoittauduin amk.hon ja olen suorittanut kursseja.

Menin ystävälleni töihin, teen 6 h påivä, työ on ihan kivaa.

Työntekijöistä on kova pula, siksi minäkin olen töissä.

Rahaa en tarvitse, sijoitukset tuottavat niin hyvin koko ajan. Koti on nyt jo liian suuri.

Olin kotona n 20 vuotta. Elokuusta asti olen ollut töissä. Olen pulahtanut työelämään hyvin vaivatta.

Ensimmäistä kertaa pitää miettiä milloin haluaisin pitää kesälomaa.

Vaihtaa parempaan mieheen kun se edellinen sika kulutti aikansa työntekoon ja kehtasi joskus ottaa tunnin omaakin aikaa.

Omasta äidistä voi todeta, ettei hän oikein osaa vaihtaa kotiäitiyden roolia tai löytää uusia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Olisi helpotus kaikille, jos hän innostuisi jostain uudesta asiasta.

Kotitöitä, käsitöitä, urheilee, lukee, matkustelee.. ja mun äiti alkoi vapaaehtoiseksi senioritalossa.

Kävi muutamana päivänä viikossa viihdyttämässä vanhuksia ja syöttämässä.

Vierailija kirjoitti:

Aina voi tehdä vapaaehtoistöitä, jos ei oikeita töitä viitsi tehdä tai saa. Tai opiskella. 

Vietää aikaa kuin nuoret tai joutua liekaan takaisin hoitaa lapsenlasia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urheilen ja puuhaan koirien kanssa. Luen paljon. Matkustelen, kunhan sitä voi taas tehdä.

En allekirjoita tuota, että puututaan kotoa pois muuttaneiden lasten elämään. Minulla on sellainen olo, että en yksinkertaisesti olisi voinut olla enempää heidän kanssaan kun olivat lapsia. Tehtiin yhdessä paljon ja ne oli kivoja aikoja. Mutta aika aikaa kutakin, minulla ei ole mitään vaikeuksia olla heistä erossa, en tunge nokkaani heidän asioihin. Saavat elää juuri sellaista elämää kuin haluavat. Minulla ei ole heitä edes sillä lailla ikävä, että,pitäisi jatkuvasti soitella ja pitää yhteyttä. Sain todellakin olla heidän kanssaan niin paljon aikanaan.

Mikset mene töihin nyt kun lapset eivät enää tarvitse sinua? Sinulla ei varsinaisesti ole enää syytä jäädä kotiin.

Ei huvita kello kädessä elää. Mä viihdyn näineenkin ja olen onnellinen. En tarvitse syytä kotirouvuuteeni.

Ohis, mutta pitkälti samat ajatukset kin edellä.

Äitini oli kotiäiti koska ei halunnut töihin. Jätti kodinhoidon tekemättä ja lastenhoitokin oli vähän niin ja näin. Hän yrittää kontrolloida silti elämääni aina kun näen häntä. Kasvatus oli täynnä henkistä väkivaltaa.

Mitä se "uranainen" tekee loppuelämällään kun saa fudut töistä tietyssä iässä kun pitää antaa tilaa nuoremmille tai muuten vaan duunit loppuu?

Mulla on sellainen kaveri joka oli kova uranainen siihen aikaan kun minä kotiäitinä ja ihmetteli ja vettuili aina välillä mun kotiäitiydelle. Sai sitten lopputilin työpaikasta mutta työttömänäkin mielestään paljon avokkaampi kuin " pelkkä kotiäiti. Meillä samanikäiset lapset. Jäi siis työttömäksi kymmenisen vuotta sitten eikä ole uusia töitä saanut. Meidän lapset ovat tässä välissä itsenäistyneet ja kasvaneet. Mä olen viimeiset 7 vuotta tehnyt yksityisyrittäjän hommia kotoa käsin, aloitin pienestä näpertelystä joka sitten kasvoi vähän suuremmaksi hommaksi. Silti tämä työtön uranainen on mielestään itsenäinen ja ahkera nainen ja minä vain elelen miehen rahoilla, hän sentään elelee vain tukirahoilla kun miehensä lähti nuoremman matkaan aika lailla samaan aikaan kun nainen jäi työttömäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittää loppuikänsä työntää nokkaansa ja kontrolloida aikuisten lapsiensa elämää.

t. kotiäidin lapsi

Kyllä!

T. kotiäidin miniä

No jaa. Samat sanat t.yrittäjän miniä.

Vierailija kirjoitti:

Urheilen ja puuhaan koirien kanssa. Luen paljon. Matkustelen, kunhan sitä voi taas tehdä.

En allekirjoita tuota, että puututaan kotoa pois muuttaneiden lasten elämään. Minulla on sellainen olo, että en yksinkertaisesti olisi voinut olla enempää heidän kanssaan kun olivat lapsia. Tehtiin yhdessä paljon ja ne oli kivoja aikoja. Mutta aika aikaa kutakin, minulla ei ole mitään vaikeuksia olla heistä erossa, en tunge nokkaani heidän asioihin. Saavat elää juuri sellaista elämää kuin haluavat. Minulla ei ole heitä edes sillä lailla ikävä, että,pitäisi jatkuvasti soitella ja pitää yhteyttä. Sain todellakin olla heidän kanssaan niin paljon aikanaan.

Moni tässä ketjussa luettelee kaikenlaista ajanvietettä. Harva on siis mennyt enää töihin. Järjetöntä.

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli kotiäiti koska ei halunnut töihin. Jätti kodinhoidon tekemättä ja lastenhoitokin oli vähän niin ja näin. Hän yrittää kontrolloida silti elämääni aina kun näen häntä. Kasvatus oli täynnä henkistä väkivaltaa.

Sehän se on aika monella perimmäinen syy kotiäitiyteen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se "uranainen" tekee loppuelämällään kun saa fudut töistä tietyssä iässä kun pitää antaa tilaa nuoremmille tai muuten vaan duunit loppuu?

Mulla on sellainen kaveri joka oli kova uranainen siihen aikaan kun minä kotiäitinä ja ihmetteli ja vettuili aina välillä mun kotiäitiydelle. Sai sitten lopputilin työpaikasta mutta työttömänäkin mielestään paljon avokkaampi kuin " pelkkä kotiäiti. Meillä samanikäiset lapset. Jäi siis työttömäksi kymmenisen vuotta sitten eikä ole uusia töitä saanut. Meidän lapset ovat tässä välissä itsenäistyneet ja kasvaneet. Mä olen viimeiset 7 vuotta tehnyt yksityisyrittäjän hommia kotoa käsin, aloitin pienestä näpertelystä joka sitten kasvoi vähän suuremmaksi hommaksi. Silti tämä työtön uranainen on mielestään itsenäinen ja ahkera nainen ja minä vain elelen miehen rahoilla, hän sentään elelee vain tukirahoilla kun miehensä lähti nuoremman matkaan aika lailla samaan aikaan kun nainen jäi työttömäksi. 

Oli kiireiset kotiäitivuodet, kun et ehtinyt yhtään sydämensivistystäkään hankkia?

Odottaa että ne lapset tulee takaisin häntä hoitamaan ja huvittamaan. Senhän takia ne lapset hankitaan.

Kaikki ovat menneet töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urheilen ja puuhaan koirien kanssa. Luen paljon. Matkustelen, kunhan sitä voi taas tehdä.

En allekirjoita tuota, että puututaan kotoa pois muuttaneiden lasten elämään. Minulla on sellainen olo, että en yksinkertaisesti olisi voinut olla enempää heidän kanssaan kun olivat lapsia. Tehtiin yhdessä paljon ja ne oli kivoja aikoja. Mutta aika aikaa kutakin, minulla ei ole mitään vaikeuksia olla heistä erossa, en tunge nokkaani heidän asioihin. Saavat elää juuri sellaista elämää kuin haluavat. Minulla ei ole heitä edes sillä lailla ikävä, että,pitäisi jatkuvasti soitella ja pitää yhteyttä. Sain todellakin olla heidän kanssaan niin paljon aikanaan.

Mikset mene töihin nyt kun lapset eivät enää tarvitse sinua? Sinulla ei varsinaisesti ole enää syytä jäädä kotiin.

Ei huvita kello kädessä elää. Mä viihdyn näineenkin ja olen onnellinen. En tarvitse syytä kotirouvuuteeni.

Ohis, mutta pitkälti samat ajatukset kin edellä.

Ei viddu huvittaisi itseänikään. Mutta se on tästä lähdettävä töihin. Solong!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se "uranainen" tekee loppuelämällään kun saa fudut töistä tietyssä iässä kun pitää antaa tilaa nuoremmille tai muuten vaan duunit loppuu?

Mulla on sellainen kaveri joka oli kova uranainen siihen aikaan kun minä kotiäitinä ja ihmetteli ja vettuili aina välillä mun kotiäitiydelle. Sai sitten lopputilin työpaikasta mutta työttömänäkin mielestään paljon avokkaampi kuin " pelkkä kotiäiti. Meillä samanikäiset lapset. Jäi siis työttömäksi kymmenisen vuotta sitten eikä ole uusia töitä saanut. Meidän lapset ovat tässä välissä itsenäistyneet ja kasvaneet. Mä olen viimeiset 7 vuotta tehnyt yksityisyrittäjän hommia kotoa käsin, aloitin pienestä näpertelystä joka sitten kasvoi vähän suuremmaksi hommaksi. Silti tämä työtön uranainen on mielestään itsenäinen ja ahkera nainen ja minä vain elelen miehen rahoilla, hän sentään elelee vain tukirahoilla kun miehensä lähti nuoremman matkaan aika lailla samaan aikaan kun nainen jäi työttömäksi. 

Oli kiireiset kotiäitivuodet, kun et ehtinyt yhtään sydämensivistystäkään hankkia?

Mikäköhän se sydämensivistys tässä kohtaa nyt sitten olisi> Kotiäitejä on oikein arvostella mutta naisia jotka kotiäitejä äänekkäästi arvostelevat ja lyövät lyttyyn ei sitten saa arvostella ollenkaan. Sehän tässä tekstissä oli pointti jonka sujuvasti jäi sinulta huomaamatta. Tässä tekstissä ei arvostella, kerrotaan vaan miten asiat ovat menneet. Totuus tuntuu pahalta, niinkö?