Mitä "kotiäiti" tekee loppuelämällään sen jälkeen kun lapset on jo aikuisia ja muuttaneet pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urheilen ja puuhaan koirien kanssa. Luen paljon. Matkustelen, kunhan sitä voi taas tehdä.

En allekirjoita tuota, että puututaan kotoa pois muuttaneiden lasten elämään. Minulla on sellainen olo, että en yksinkertaisesti olisi voinut olla enempää heidän kanssaan kun olivat lapsia. Tehtiin yhdessä paljon ja ne oli kivoja aikoja. Mutta aika aikaa kutakin, minulla ei ole mitään vaikeuksia olla heistä erossa, en tunge nokkaani heidän asioihin. Saavat elää juuri sellaista elämää kuin haluavat. Minulla ei ole heitä edes sillä lailla ikävä, että,pitäisi jatkuvasti soitella ja pitää yhteyttä. Sain todellakin olla heidän kanssaan niin paljon aikanaan.

Millä rahalla ts. kuka lystin maksaa?

Mitä se sulle kuuluu? Vai oletko näitä, joiden mielestä avioliitossa puolisoiden tärkein tehtävä on yrittää pitää rahat erillään, ettei toinen vain pääsisi hyötymään?

-eri

Rahaa voi tulla kotirouvallekin erilaisista lähteistä tai puoliso kustantaa elämisen. Säästöjä voi kartuttaa monella tavalla.

Minuakin kiinnostaa, mistä rahasta kotiäiti säästää ja maksaa itselleen eläkettä? Ainakin oma äitini alkoi saada omaa rahaa tultuaan kansaneläkeikään.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaa, mistä rahasta kotiäiti säästää ja maksaa itselleen eläkettä? Ainakin oma äitini alkoi saada omaa rahaa tultuaan kansaneläkeikään.

Puolison palkasta on säästetty pankkitileille ja eläkkeisiin, ja tämän lisäksi on vielä kertynyt omaisuuttakin.

En ymmärrä, miksi ei olisi koulutusta? Mun kokemus keskieuroopan kotiäitikulttuurista oli se, että nimenomaan koulutetut äidit jäivät kotiin. Heillä kun oli yleensä niin hyvin tienaava mies, että se kannatti. Mutta matalakoulutetut menivät aika pian töihin koska oli ns pakko. Ja nuo koulutetut äidit menivät kyllä sitten myöhemmin takaisin töihin omalle alalleen, usein kuitenkin osa-aikaisiksi. Tunnen lääkäreitä ja juristeja yms., jotka ovat olleet välillä yli 10 v kotona. Suomessa tosin ei taida olla yleistä.

Yhtään kouluttamatonta suomalaista kotiäitiä en tunne. Kaikki ovat täydentäneet koulutustaan ja päätyneet työelämään, kun lapset ovat isoja.

Usassa tunnen myös paljon kotiäitejä, heilläkin kaikilla korkeakoulutus. Yleensä lasten lähdettyä tehdään joku bisnes, esim sisustusta harrastava on perustanut antiikkiliikkeen, joku vetää liikuntaryhmiä, jotkut tekevät vapaaehtoistyötä jos rahalle ei ole tarvetta. Näihin Usassa on runsaasti mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Yrittää loppuikänsä työntää nokkaansa ja kontrolloida aikuisten lapsiensa elämää.

t. kotiäidin lapsi

Allekirjoitan.

t. kotiäidin ainoan lapsen puoliso

Eipä ole ehtinyt puuttua jälkikasvun elämään, ja hyvin harvoin tavataan. Nykyään on helppo pitää yhteyttä matkojenkin päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urheilen ja puuhaan koirien kanssa. Luen paljon. Matkustelen, kunhan sitä voi taas tehdä.

En allekirjoita tuota, että puututaan kotoa pois muuttaneiden lasten elämään. Minulla on sellainen olo, että en yksinkertaisesti olisi voinut olla enempää heidän kanssaan kun olivat lapsia. Tehtiin yhdessä paljon ja ne oli kivoja aikoja. Mutta aika aikaa kutakin, minulla ei ole mitään vaikeuksia olla heistä erossa, en tunge nokkaani heidän asioihin. Saavat elää juuri sellaista elämää kuin haluavat. Minulla ei ole heitä edes sillä lailla ikävä, että,pitäisi jatkuvasti soitella ja pitää yhteyttä. Sain todellakin olla heidän kanssaan niin paljon aikanaan.

En ymmärrä tätä. Millä rahalla? Entäs eläke?

On varmaan paljon muutakin, mitä et ymmärrä.

Olisin voinut itse kirjoittaa tuon kommentoimasi tekstin, sillä erotuksella, että meillä ei ole koiria ja olen matkustanut koko korona-ajankin, heti, kun maiden rajat aukesivat ja lock-downit loppuivat.

Myös minusta tuntuu, että olen kaikkeni antanut lapsilleni. Olen myös antanut heille siivet, jotka kantavat, he pärjäävät kyllä, mutta samalla tietävät, että vanhempien puoleen voi aina kääntyä, jos tulee vaikeuksia eteen.

Millä rahalla? Mieheni tuki päätöstäni jäädä aikanaan kotiin hoitamaan lapsia ja teki selväksi, että hänen tienaamansa rahat ovat joka tavalla yhteisiä. Lasten kasvettua hän totesi, että elämä on tosi mukavaa ja kivaa näin, joten minulla oli vapaa valinta mennäkö töihin vai ei. Muutaman kerran minulle tultiin ihan tarjoamaan töitä, kiitos laajojen verkostojemme, mutta hän oli sitä kieltä, että hän maksaa paremmin ;).

Samaa logiikkaa käyttäen hän on tietenkin maksanut minulle koko ajan eläkettä yksityiseen eläkerahastoon, se on jo nyt monin kerroin parempi kuin suomalaisen keskivertoeläke ja eläköitymiseeni on vielä aikaa. Ja itsestään selvää on, että omaisuus on yhteistä ilman avioehtoa. Ja sitä on sen verran paljon, ettei minulla tule koskaan olemaan hätäpäivää, vaikka erittäin epätodennäköinen ero tulisi.

Jos tätä kaikkea ei olisi aikoinaan yhdessä päätetty ja selväksi tehty, en olisi koskaan jäänyt kotiin lapsia hoitamaan.

On varmasti paljon muutakin juu, mitä en ymmärrä. Tässä yksi:

Onko teillä miehen kanssa oikein työsopimus? Kuulostaa niin viralliselta palkan ja eläkkeen maksuineen. Entäs jos pomo ei ole tyytyväinen tehtyyn työhön? Kirjallinen varoitus? Onko lomaa? Mikä TES?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urheilen ja puuhaan koirien kanssa. Luen paljon. Matkustelen, kunhan sitä voi taas tehdä.

En allekirjoita tuota, että puututaan kotoa pois muuttaneiden lasten elämään. Minulla on sellainen olo, että en yksinkertaisesti olisi voinut olla enempää heidän kanssaan kun olivat lapsia. Tehtiin yhdessä paljon ja ne oli kivoja aikoja. Mutta aika aikaa kutakin, minulla ei ole mitään vaikeuksia olla heistä erossa, en tunge nokkaani heidän asioihin. Saavat elää juuri sellaista elämää kuin haluavat. Minulla ei ole heitä edes sillä lailla ikävä, että,pitäisi jatkuvasti soitella ja pitää yhteyttä. Sain todellakin olla heidän kanssaan niin paljon aikanaan.

Millä rahalla ts. kuka lystin maksaa?

Mitä se sulle kuuluu? Vai oletko näitä, joiden mielestä avioliitossa puolisoiden tärkein tehtävä on yrittää pitää rahat erillään, ettei toinen vain pääsisi hyötymään?

-eri

Minä en ollut niitä. Ja maksoin siitä kalliisti. Luottamuksesta. Puolison keski-iän kriisistä. Rahoja ei koskaan pitäisi jakaa, sillä kun kaikki muu menee, vain sen arvo säilyy.

Luovat uran? Opiskelevat, menevät töihin, harrastavat? Tiedän monia, jotka viettäneet vuosikymmenenkin lasten kanssa ja sen jälkeen luoneet menestyksekkään uran.

Eiköhän kotiäideilläkin ole yhtälailla erilaisia elämänpolkuja kuten muillakin, kuulostaisi olevan aika vahvat ennakkoasenteet täällä 😄

Vierailija kirjoitti:

Yhtään kouluttamatonta suomalaista kotiäitiä en tunne. Kaikki ovat täydentäneet koulutustaan ja päätyneet työelämään, kun lapset ovat isoja.

Usassa tunnen myös paljon kotiäitejä, heilläkin kaikilla korkeakoulutus. Yleensä lasten lähdettyä tehdään joku bisnes, esim sisustusta harrastava on perustanut antiikkiliikkeen, joku vetää liikuntaryhmiä, jotkut tekevät vapaaehtoistyötä jos rahalle ei ole tarvetta. Näihin Usassa on runsaasti mahdollisuuksia.

Sama.

Keskittyy lapsenlapsiin. Lapsenlapset ovat vielä rakkaampia kuin omat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urheilen ja puuhaan koirien kanssa. Luen paljon. Matkustelen, kunhan sitä voi taas tehdä.

En allekirjoita tuota, että puututaan kotoa pois muuttaneiden lasten elämään. Minulla on sellainen olo, että en yksinkertaisesti olisi voinut olla enempää heidän kanssaan kun olivat lapsia. Tehtiin yhdessä paljon ja ne oli kivoja aikoja. Mutta aika aikaa kutakin, minulla ei ole mitään vaikeuksia olla heistä erossa, en tunge nokkaani heidän asioihin. Saavat elää juuri sellaista elämää kuin haluavat. Minulla ei ole heitä edes sillä lailla ikävä, että,pitäisi jatkuvasti soitella ja pitää yhteyttä. Sain todellakin olla heidän kanssaan niin paljon aikanaan.

En ymmärrä tätä. Millä rahalla? Entäs eläke?

On varmaan paljon muutakin, mitä et ymmärrä.

Olisin voinut itse kirjoittaa tuon kommentoimasi tekstin, sillä erotuksella, että meillä ei ole koiria ja olen matkustanut koko korona-ajankin, heti, kun maiden rajat aukesivat ja lock-downit loppuivat.

Myös minusta tuntuu, että olen kaikkeni antanut lapsilleni. Olen myös antanut heille siivet, jotka kantavat, he pärjäävät kyllä, mutta samalla tietävät, että vanhempien puoleen voi aina kääntyä, jos tulee vaikeuksia eteen.

Millä rahalla? Mieheni tuki päätöstäni jäädä aikanaan kotiin hoitamaan lapsia ja teki selväksi, että hänen tienaamansa rahat ovat joka tavalla yhteisiä. Lasten kasvettua hän totesi, että elämä on tosi mukavaa ja kivaa näin, joten minulla oli vapaa valinta mennäkö töihin vai ei. Muutaman kerran minulle tultiin ihan tarjoamaan töitä, kiitos laajojen verkostojemme, mutta hän oli sitä kieltä, että hän maksaa paremmin ;).

Samaa logiikkaa käyttäen hän on tietenkin maksanut minulle koko ajan eläkettä yksityiseen eläkerahastoon, se on jo nyt monin kerroin parempi kuin suomalaisen keskivertoeläke ja eläköitymiseeni on vielä aikaa. Ja itsestään selvää on, että omaisuus on yhteistä ilman avioehtoa. Ja sitä on sen verran paljon, ettei minulla tule koskaan olemaan hätäpäivää, vaikka erittäin epätodennäköinen ero tulisi.

Jos tätä kaikkea ei olisi aikoinaan yhdessä päätetty ja selväksi tehty, en olisi koskaan jäänyt kotiin lapsia hoitamaan.

On varmasti paljon muutakin juu, mitä en ymmärrä. Tässä yksi:

Onko teillä miehen kanssa oikein työsopimus? Kuulostaa niin viralliselta palkan ja eläkkeen maksuineen. Entäs jos pomo ei ole tyytyväinen tehtyyn työhön? Kirjallinen varoitus? Onko lomaa? Mikä TES?

Heh-heh. Ei ole työsopimusta, sen sijaan on lakimiehen kanssa tehty ja allekirjoitettu sopimus siitä mitä eron sattuessa tapahtuisi. Palkkaa ei ole erikseen maksettu vaan minä olen vaan voinut käyttää rahaa juuri niin paljon kuin olen katsonut tarpeelliseksi.

Työehtosopimusta ei ole tehty eikä varoituksia tarvittu. Mitä lomaa? Minulla on kaikki se aika, minkä haluan käyttää. Esim. nyt olen ollut loma-asunnollamme etelässä kohta pari kk. Mies on reissannut tänne edestakaisin.

Meillä on hyvä näin, molemmat olemme tyytyväisiä. Kummallakaan ei ole ollut mitään valittamista vaan olemme pitäneet hyvää huolta toisistamme ja itsestämme.

"KOTI ÄITI" yleensä yh äitejä jotka lähettelevät tekstareita huostaan otetuille nuoremmille ja vankiloissa oleville vanhemmille lapsilleen. lähtevät lähi räkälään pylly kaupalle etsivät alffa urosta joka tarjoo 3 pitkää panosta.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi ei olisi koulutusta? Mun kokemus keskieuroopan kotiäitikulttuurista oli se, että nimenomaan koulutetut äidit jäivät kotiin. Heillä kun oli yleensä niin hyvin tienaava mies, että se kannatti. Mutta matalakoulutetut menivät aika pian töihin koska oli ns pakko. Ja nuo koulutetut äidit menivät kyllä sitten myöhemmin takaisin töihin omalle alalleen, usein kuitenkin osa-aikaisiksi. Tunnen lääkäreitä ja juristeja yms., jotka ovat olleet välillä yli 10 v kotona. Suomessa tosin ei taida olla yleistä.

Kyllä näin on. Korkeastikoulutetut miehet haluavat yhtälailla koulutetun naisen vaimokseen ja lapset kasvatetaan itse naisen jäädessä kotiin eikä suinkaan anneta vähän koulutetulle lastenhoitajalle kasvatettavaksi. Hoitoavuksi toki kelpaa muttei korkeastikoulutetun lapsia kasvata matalakoulutettu. Naisilla on yleensä jo jonkun verran työelämää takana ja säästettyjä pennosia ennenkuin lapsia tehdään ja kotiäitiysvuosinakin sosiaalinen elämä on runsasta. Miehet haluavat että  naisella on myös omaa rahaa ja omia intressejä kotiäitiydestä huolimatta vaikka mies muuten maksaisikin elämisen. Se on mahdollista kun on samat ystäväpiirit ja intressit aviomiehen kanssa. Mä olen tällaisessa liitossa ollut nyt 15 vuotta. Alkujaan suomalaisena oli vaikea ymmärtää että mua arvostetaan vaikka jäin lasten kanssa kotiin. Nyt olen työelämässä mukana taas, vaikka en kokopäiväisesti ja tämä on normaalia ettei työtä kotiäitiyden jälkeen aloiteta täysiaikaisena vaan pikkuhiljaa mennään siihen työelämään mukaan mutta ihan oman alan töihin pääsee aika helposti vuosienkin jälkeen. Siis Suomen ulkopuolella. 

En tiedä. Odottaa että korona loppuu ja pääsee taas liikkeelle?

Opiskelee uuden ammatin ja menee töihin.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelee uuden ammatin ja menee töihin.

Eiköhän suurin osa palaa siihen ammattiin missä oli ennen kotiäitiyttä niin kuin itsekin tein.

Mulla jäi koulut kesken. Menin nuorena naimisiin ja saatiin 5 lasta. Tein paljon töitä ekan raskauden ajan ja sitten sain hyvät äitiysrahat kaikista lapsista. Tällä hetkellä nuorin on kohta kouluikäinen ja mä oon työttömyysrahalla. Nyt täytyy lähteä tai ei täyty, mut en osaa olla toimettomana ja en halua tehdä mitä vaan töitä niin siksi täytyy alkaa opiskella. Et ei lasten kanssa helppoa ole sekään ellei oota vielä muutamaa vuotta, että lapset alkaa olla oikeesti isoja. Mieheni on yrittäjä ja meillä ei ole avioehtoa. Jos erottaisiin niin saisin hyvät rahat. No en tiiä en antaisi lapsia pois enkä ikinä ainakaan jos aikoo monta lasta tehdä niin lähtisi vanhemmalla iällä tekemään. Sen verran raskasta se on jos meinaa kaiken hyvin hoitaa ja olla lapsille läsnä. En kuitenkaan ajatellut nuorena sitä, että kohtalo voi olla julma ja se murhe mikä tulee niin voi tulla omista vanhemmista. Ja se on tehnyt vaikeudet jaksaa ja ei ole ollut sydäntä katkaista välejä. Me myös heti mietittiin, kun kummankin tienasi silloin 18 ikäisinä ja sai vielä lainaa niin, että rakennetaan oma Talo ja ollaan siis oltu suht järkeviä heti alussa jo, jos miettii rahaa. Silti ei kai mikään tie ole helppo. Ja ite mietin, että tärkeintä on nähdä oman elämän hyvä. Sitten kun kerran lähtee ni kyllä se tyhjältä tuntuu jos elämä mennyt katkeruuteen yms. Onnellisuus tulee siitä elätystå elämästä iloineen ja suruineen. Ja kellään se tuskin on kuopaton ja virheetön.