Jos talosi entinen omistaja pimpottaisi yhtäkkiä ovikelloa

Toki.

Miksipä ei

Tietty, kunhan se ei olis manne.

Saattaisin päästääkin. Riippuu hiukan millä äänensävyllä asiansa minulle esittää.

En. Kävimme oikeutta, koska he myivät meille tietämättämme hometalon ja kieltäytyivät alentamasta hintaa, kun kävi ilmi, että koko paska pitää repiä maan tasalle. Täällä ei ole jäljellä yhtäkään seinää, jonka luona voisi verestää muistoja. Onneksi voitimme oikeudenkäynnin. He hiippailivat myös oikeudenkäyntiaikana pihassamme luvatta ottamassa valokuvia talosta. Soittaisin lähinnä poliisit ja syyttäisin kotirauhan rikkomisesta.

Se olisi perin outo tilanne, koska olemme itse tämän omin käsin rakentaneet.

Antaisin kylla. Olen joskus miettinyt etta ois kiva nahda se pikku yksio jossa asuttiin silloin kuin synnyin. Sornaisissa, Pengerkadulla. 

Huh, se mies on kuollut, joten tilanne olisi enemmän kuin karmiva.

Voisin päästää, tai sitten en. Aika outoahan se olisi. Riippuisi varmaan siitä että mikä tilanne sattuisi juuri sillä hetkellä olemaan. Ylipäätään tutummatkin yllätysvieraat saattaisi jäädä pihalle, jos tulisivat huonoon aikaan.

Riippuu millasta porukkaa on kyseessä. Kolmekymppisiä latvialaismiehiä en päästäisi, vanhan pariskunnan kyllä.

En todellakaan. Laittaisin oven samantien kiinni vedoten kiireeseen. Mistä tietäisin, että se on oikeasti entinen omistaja, jos en tuntisi ihmistä? Entä jos henkilö on joku varas tai muu hullu? Jos tietäisin henkilön, niin en päästäisi silti yllätysvierasta sisään, vaan sopisin ehkä jonkun ajan milloin voi tulla käymään, mutta vain, jos ihminen tuntuisi sellaiselta kenet haluan päästää sisään.

Olisi kyllä aika outo tilanne sillä edellinen omistaja kuoli 10 vuotta sitten.

en. ja sitä mahdollisuutta ei edes olisi, sillä asun vastavalmistuneessa kämpässä :)

Antaisin tulla,koska teimme täys remontin. Itsellänikin haluttais mennä lapsuuden kotiin,muttei mitään tietoa,millainen perhe siellä on vuokralla. Kuiten 20 vuotta siinä asuin. Voisin ottaa kuvia mukaan,millainen oli,kun -82 valmistui.

Meilä käy joka vuosi väkeä, joka on joskus asunut tässä tai joku isoäiti/täti/kumminkaima on aikanaan ollut tässä pihapiirissä töissä. Kaikilla on sama halu "ihan vähän vain kurkistaa, onko mikään muuttunut" ja kun ystävällisesti ilmoittaa, että ei käy, alkaa kamala papatus, että "kun niin kaukaa tultiin ja on niin mukavia muistoja, sentään oli sota-aika jne."

Ihmisten on kamalan hankala ymmärtää, että en ole isoäitini, joka tässä aikanaan asui ja jonka luona mm. siirtokarjalaisia oli evakossa. Ihan yhtä hankala on tajuta, että en halua vieraita ihmisiä kurkkimaan kaappeihin ja etsimään vessaa samaan aikaan kun osa klaanista kahmii hopeita taskuihinsa. Enkä pidä niistäkään, jotka riuhtovat pihasta kasveja juurineen matkaansa muistoksi. Niin että mistä - minä ne pionit siihen 3 vuotta sitten istutin.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 19:24"]

Tietty, kunhan se ei olis manne.

[/quote]

Heh, me asutaan romaniperheen entisessä kodissa, joten meillä se ovikellon soittaja olisi vähemmistön edustaja... Voisi kyllä hieman mietityttää, että katsotaanko nyt oikeasti niitä muistoja vai ryöstettävää omaisuutta...

Minä aioin käydä katsomassa myytävänä ollutta asuntoa, jossa oli julkinen näyttö,  ihan vain sen takia, että olen asunut lapsuuteni juuri siinä asunnossa. Jäi sitten käymättä, ja on harmittanut jälkikäteen. En olisi kyllä kiinteistönvälittäjälle kertonut, miksi olisin ollut näytössä.

Varmaan pystyy kävelemään läpi seinien jos yleensä pystyy liikkumaan niin ettei tarvitse soitella ovikelloa, joka ei edes toimi.

Meillä kävi kaksi nuorta, tyytö ja poika, mies avasi oven ja kertoivat että olivat asuneet talossa ja saisivatko vilkaista. Toki saivat. Olin itse töissä silloin.

Lapsuudenkotini oli 1800-luvun loppupuolella rakennettu, joten siellä oli asunut usea ihminen, oli välillä jaettuna asuntoihin. Usea on käynytkin katsomassa, yhdet Australiasta saakka.