Miten estää masentuminen?

Olen ihan poikki, mikään ei huvita, elämä maistuu puulta. Itkettää kokoajan ihan vain koska olen väsynyt elämiseen. En tahdo saada mitään aikaiseksi, päivät ovat hammasta purren puurtamista, loputtomassa suossa tarpomista. Välillä tuntuu että kuolema olisi ainoa vaihtoehto, mutta en tosissani harkitse itsetuhoisia asioita. Yksi niistä loputtomista velvollisuuksista on eläminen minulle rakkaiden ihmisten onnellisuuden tähden.

On vain pakko jaksaa, en voi antaa periksi masennukselle. En voi hakea apua sillä asioista keskusteleminen tuntuu vastenmieliseltä. En halua puhua, en kenellekään ja vähiten jollekin ulkopuoliselle. Vielä vähemmän haluan mitään lääkitystä, ajatuskin kuvottaa.

On pakko pysyä toimintakuntoisena, en voi jäädä töistä pois eikä minulla ole varaa maata koomassa kotona. En voi myöskään jatkuvaa alakuloa ja harmaata mielentilaa kertoa miehelleni, sillä hän usein huokaa helpottuneena että onneksi vaimonsa ei ole masentunut. Erään ystäväpariskunnan vaimo nimittäin on, ja on masennuksellaan vetänyt koko perheensä suohon. Olen itsekin joutunut vuosia aiemmin tukemaan masentunutta läheistä, ja se oli yhtä helvettiä. En voi enkä halua laittaa miestäni siihen. On pakko jaksaa, muttakun ei jaksaisi.

Miten voisin estää masentumisen, joka koko ajan pyrkii ympäröimään mieleni, kun apua en voi enkä halua hakea. Enkä usko että siitä mitään apua olisikaan...