Onko pääkaupunkiseudulla vaikeampaa olla köyhän perheen lapsi?

Taitaa olla päinvastoin! Eiköhän se ole niin että jossain pikkupaikkakunnalla tiedetään vanhemmat ja niiden tekemiset, ei Helsingissä ole samaa. 

En mä usko. Mä tosin asun maalla, joten ei ole kokemuksia, mutta täällä ainakin ollaan helkutin kateellisia ja jos joku saa jotain uutta, niin siitä puhutaan, vertaillaan, leuhkikaan, kunnes seuraava ostaa samanlaisen tai paremman.

Se kenellä on ison traktori on kaikista paras ja hänellä on eniten kavereita. Tuskin Helsingissä katsotaan tulot auton mukaan, koska monethan kulkevat julkisilla.

Niin mäkin arvelen, pikkupaikkakunnalla ei pääse minnekään "pakoon", täällä voi kuitenkin tutustua uusiin ihmisiin vaikka jo naapurikaupunginosan nuokkarilla tai muussa ilmaisjutussa. Toki voi olla tietyllä tapaa tietyt merkkituotteet, jotka nuorilla on ja joita nuoret haluaa, mutta uskoisin kuitenkin, että tietyllä tapaa enemmän erilaisia tapoja olla ja eri alakulttuuria.

Pikkupaikkakunnalla voi olla vain se yksi muotti, johon tulisi kasvaa.

Toki isoja eroja asuinalueiden välillä on, ja jos on tosi köyhästä perheestä todella rikkaiden asuinalueella, voi nuorten maailmassa tulla vastakkainasetteluja.

Keskikokoinen kaupunki lienee paras. Pienessä kylässä tiedetään tarkkaan tulotasot ja ammatit. Hkissä näkee sitä rikkautta enemmän, koulut ja asuinalueet on enemmän tasotettuja kuin kaupungeissa, joissa on esim. vain pari lukiota ja keskusta+lähiöt ja kuitenkin enemmän yksityisyyttä kuin pikkupaikoissa. Hkissä on arvoalueet jne. Toisaalta viimeistään somesta teinit löytää rikkaiden perheiden lapset, joita kadehtia.

Pääkaupunkiseudulla on myös ehkä enemmän mahdollisuuksia ilmaisiin tekemisiin kuin pikkupaikkakunnilla. Ja nuorilla helpommin mahdollisuuksia kulkea itsenäisesti esimerkiksi julkisilla (ei tarvita vanhempia ja vanhempien autoja liikkumiseen). Toki asuinmenot on tosi korkeat, ja perheen tuloja menee niihin pk-seudulla iso osa.

Päinvastoin. Köyhäily on jopa in! Itse tekeminen, säästäminen ja marttailu.