Aina vain ihmetyttää miten teini-ikäset ja nuoret aikuiset eivät osaa kiittää lahjasta

Jos joku lähettää tämänki ketjun kirjoittajille joko synttäri-tai nimipäivä tai valmitusmispäivä tai muut onnittelut,  niin ettekö todellakaan kiitä viestin lähettäjää kiitosviestillä?

Mulle riittää kun vein kummilapsen lahjan hänen vanhempansa työpaikalle niin vanhempi kiitti, en tarvitse enää erillistä yhteydenottoa ja kiitosta.

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se mukava tietää, onko lahja edes tullut perille.

Erityisesti ihmetyttää se, ettei edes rippijuhla ja syntymäpäivälahjoista kiitetä.

Lähettäjä ei voi tietää mitenkään sitä, menikikö se paketti ja onnittelukortti perille.

Meillä tyttö kiittää pelkistä onnitteluista ja korteistakin, eikä pelkästään fyysistä lahjoista.

No etkö osaa soittaa ja kysyä? Vai et ole mitenkään muuten tekemisissä?

Vierailija kirjoitti:

Jos joku lähettää tämänki ketjun kirjoittajille joko synttäri-tai nimipäivä tai valmitusmispäivä tai muut onnittelut,  niin ettekö todellakaan kiitä viestin lähettäjää kiitosviestillä?

Jos tulee tekstarilla, siihen vastataan. Onnittelukortteihin ei kuulu vastata.

Luuletteko te, jotka ette ilmeisesti ole mitenkään muuten tekemisissä henkilön kanssa, että antamanne lahjat ovat jotain niin tärkeää, että ihminen siksi ottaisi teihin yhteyttä? Ehkä kannattaisi itse ottaa vähän useammin yhteyttä ja unohtaa ne lahjat.

t.kristallikissa

Minun kummityttäreni 14 vuotta kiitti tänä jouluna ensimmäistä kertaa lahjasta ☺. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ensi kesänä tyttö on menossa rippileirille ja konfirmaation jälkeen minä en enää kummina osta joulu- tai syntymäpäivälahjoja. Rippilahjan ja ylioppilaslahjan tietenkin.

Pakko myöntää, että ei ole ennen tullut joululahjasta kiittäminen mieleen. Ainakin meillä joululahjat ovat "anonyymejä", siis ei tiedetä kuka on antanut minkä lahjan ja kysellessäkin sanotaan vain "joulupukkihan ne lahjat toi, kiitä pukkia ;)". Eri asia vaikkapa valmistujaislahjan kanssa, kun siinä annetaan lahja suoraan lahjoittajalta lahjoitettavalle käteen, niin siinä tietenkin sanotaan kiitos. Mutta että jälkikäteen pitäisi ruveta soittelemaan sukulaisille ja arvuuttelemaan lahjan antajaa? Ensimmäinen kerta kun kuulen asiasta, en ole koskaan kiitellyt enkä odottanut kiitoksia. Huh, onkohan minun sukuni (sekä isän että äidin puolen) jotenkin selän takana kiittämättömyydestä parjattua sakkia :D

Tämä ketju on pilalla tuon yhden takia.

Vierailija kirjoitti:

Eli et anna antamisen ilosta, vaan kerjäät arvostusta. Hyvä, että läheisesi ovat luonnollisia. Eikö se riitä, että voit ajatella heidän ilahtuneen lahjoistasi????

t.kristallikissa

Sinun kirjoituksesi ovat aina typeriä, olet oikea oksennus koko paska.

Jos kiitosta ei tule, olen merkinnyt asian muistiin ja jättänyt kaikki lahjat ostamatta siitä eteenpäin. Veljentytär sai yo-lahjaksi 500 €, samaan aikaan kirjoittaneelle ja lakin saaneelle siskontytölle en lähettänyt edes onnittelua. Sisar soitti ja kysyi miksi en, kerroin, että veljentytär saa aina myös joulu- ja synttärilahjat, koska on aina kiittänyt. Sisarentytär ei kiittänyt koskaan kun kasvoi isoksi (lapselta en kiitos odottanut) kun isommaksi kasvoi. Veli aina muisti kiittää lastensa lahjoista kun olivat pieniä, sisar ei koskaan.

Hyvät tavat kunniaan.

Näen sinut stegosaurus vain elävänä - tosin seniilinä - nahkalompakkona. Joten miksi kiittäisin, jos olet minulle vain esine, joka antaa ilmaista, vastikkeetonta kahisevaa. Avaa toki Tutakhamon sanainen sarkofagisi.

up

Tämän kiittämättömän sukupolven on edellinen sukupolvi kasvattanut huonosti, syyttäkää itseänne. Ei ne huonot tavat tyhjästä ole tulleet.