Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aina vain ihmetyttää miten teini-ikäset ja nuoret aikuiset eivät osaa kiittää lahjasta
26.12.2020 |
Minusta olisi ihan kohteliasta laittaa edes viesti että kiitos lahjasta. Pienet lapset on asia erikseen varsinkin jos uskovat joulupukkiin mutta sitä vanhemmat niin...
Kommentit (33)
Onhan se vaikea sanoa tai kirjoittaa kiitos. Ei nykyään enää mitään tapoja ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli et anna antamisen ilosta, vaan kerjäät arvostusta. Hyvä, että läheisesi ovat luonnollisia. Eikö se riitä, että voit ajatella heidän ilahtuneen lahjoistasi????
t.kristallikissa
Oletteko panneet merkille, osaavatko näiden junttimukuloiden vanhemmat kiittää saamistaan lahjoista? Lapset oppivat mallista, juskus pienen tuuppauksen jälkeen, mutta oppivat kuitenkin.
Muistan, että olin hätinä oppinut lukemaan ja kirjoittamaan, kun äiti muistutti lähettämään kiitoskirjeen isotädille saamastani joulu- tai syntymäpäivälahjasta.
Minulla itselläni on nyt jo aikuinen kummipoika, joka ei ole oppinut kiittämään saamistaan lahjoista. Niinpä lahjahanat ehtyivätkin varsin pian. Kun poika meni naimisiin, niin nuori vaimo, jonka olin tavannut ehkä pari kertaa, kiitti sydämellisesti häälahjasta, kummipoika ei, ja kuitenkin hän on ihan sivistyneestä perheestä.
En mäkään kiitellyt pyytämättä annetuista joululahjoista. Jos antajalle ei riitä se, että ajattelee ilahduttavansa, niin pitäkööt pakettinsa / mielipahansa minun puolestani.
Tosin isoitini anti jouluisin aina 500e, mutta meillä olikin muutenkin ihmissuhde, ja tiesin, ettei hän antanut sitä vain kerjätäkseen arvostusta vaan se oli ihan luonnollista ilahduttamista. Hän aina halusi kuulla, mihin sen käyttäisin, miten ilahduttaisin itseäni sillä :)
t.kristallikissa
Kysy niiltä että MITÄ SANOTAAN. Mun mielestä ihmisten täytyy alkaa tällä tavalla kasvattamaan toisiaan enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko panneet merkille, osaavatko näiden junttimukuloiden vanhemmat kiittää saamistaan lahjoista? Lapset oppivat mallista, juskus pienen tuuppauksen jälkeen, mutta oppivat kuitenkin.
Muistan, että olin hätinä oppinut lukemaan ja kirjoittamaan, kun äiti muistutti lähettämään kiitoskirjeen isotädille saamastani joulu- tai syntymäpäivälahjasta.
Minulla itselläni on nyt jo aikuinen kummipoika, joka ei ole oppinut kiittämään saamistaan lahjoista. Niinpä lahjahanat ehtyivätkin varsin pian. Kun poika meni naimisiin, niin nuori vaimo, jonka olin tavannut ehkä pari kertaa, kiitti sydämellisesti häälahjasta, kummipoika ei, ja kuitenkin hän on ihan sivistyneestä perheestä.
Voihan lahjoista toki kiittää, mutta ei se mikään velvollisuus ole.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
En mäkään kiitellyt pyytämättä annetuista joululahjoista. Jos antajalle ei riitä se, että ajattelee ilahduttavansa, niin pitäkööt pakettinsa / mielipahansa minun puolestani.
Tosin isoitini anti jouluisin aina 500e, mutta meillä olikin muutenkin ihmissuhde, ja tiesin, ettei hän antanut sitä vain kerjätäkseen arvostusta vaan se oli ihan luonnollista ilahduttamista. Hän aina halusi kuulla, mihin sen käyttäisin, miten ilahduttaisin itseäni sillä :)
t.kristallikissa
Yök
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysy niiltä että MITÄ SANOTAAN. Mun mielestä ihmisten täytyy alkaa tällä tavalla kasvattamaan toisiaan enemmän.
...tai tehdä itsestään ja lahjoistaan mulkqu :D
Käyttäjä37342 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mäkään kiitellyt pyytämättä annetuista joululahjoista. Jos antajalle ei riitä se, että ajattelee ilahduttavansa, niin pitäkööt pakettinsa / mielipahansa minun puolestani.
Tosin isoitini anti jouluisin aina 500e, mutta meillä olikin muutenkin ihmissuhde, ja tiesin, ettei hän antanut sitä vain kerjätäkseen arvostusta vaan se oli ihan luonnollista ilahduttamista. Hän aina halusi kuulla, mihin sen käyttäisin, miten ilahduttaisin itseäni sillä :)
t.kristallikissaYök
Juu, sinun ei ole PAKKO pstella lahjoja yhtään kellekäön :) Niillä on tarkoitus ILAHDUTTAA muita, jos se on vaikeaa, kannattaa ehkä ostaa itselle kukka.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko panneet merkille, osaavatko näiden junttimukuloiden vanhemmat kiittää saamistaan lahjoista? Lapset oppivat mallista, juskus pienen tuuppauksen jälkeen, mutta oppivat kuitenkin.
Muistan, että olin hätinä oppinut lukemaan ja kirjoittamaan, kun äiti muistutti lähettämään kiitoskirjeen isotädille saamastani joulu- tai syntymäpäivälahjasta.
Minulla itselläni on nyt jo aikuinen kummipoika, joka ei ole oppinut kiittämään saamistaan lahjoista. Niinpä lahjahanat ehtyivätkin varsin pian. Kun poika meni naimisiin, niin nuori vaimo, jonka olin tavannut ehkä pari kertaa, kiitti sydämellisesti häälahjasta, kummipoika ei, ja kuitenkin hän on ihan sivistyneestä perheestä.
Outoa, ettei sinua kiinnosta yhtään se, ilahtuiko kummipoikasi lahjoista, vaan vain oma antajan napasi.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Oletteko panneet merkille, osaavatko näiden junttimukuloiden vanhemmat kiittää saamistaan lahjoista? Lapset oppivat mallista, juskus pienen tuuppauksen jälkeen, mutta oppivat kuitenkin.
Muistan, että olin hätinä oppinut lukemaan ja kirjoittamaan, kun äiti muistutti lähettämään kiitoskirjeen isotädille saamastani joulu- tai syntymäpäivälahjasta.
Minulla itselläni on nyt jo aikuinen kummipoika, joka ei ole oppinut kiittämään saamistaan lahjoista. Niinpä lahjahanat ehtyivätkin varsin pian. Kun poika meni naimisiin, niin nuori vaimo, jonka olin tavannut ehkä pari kertaa, kiitti sydämellisesti häälahjasta, kummipoika ei, ja kuitenkin hän on ihan sivistyneestä perheestä.
Mulle ainakin lahjan antajana tärkeintä on, ilahtuuko joku saamastaan lahjasta. Jos se ei ole tärkeää, ja riitä, en osta lahjaa. Toki pakko ei ole ilahtua, eihän sitä aina voi antajanakaan onnistua. Kiitos ei silloin korvaisi asiaa.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko panneet merkille, osaavatko näiden junttimukuloiden vanhemmat kiittää saamistaan lahjoista? Lapset oppivat mallista, juskus pienen tuuppauksen jälkeen, mutta oppivat kuitenkin.
Muistan, että olin hätinä oppinut lukemaan ja kirjoittamaan, kun äiti muistutti lähettämään kiitoskirjeen isotädille saamastani joulu- tai syntymäpäivälahjasta.
Minulla itselläni on nyt jo aikuinen kummipoika, joka ei ole oppinut kiittämään saamistaan lahjoista. Niinpä lahjahanat ehtyivätkin varsin pian. Kun poika meni naimisiin, niin nuori vaimo, jonka olin tavannut ehkä pari kertaa, kiitti sydämellisesti häälahjasta, kummipoika ei, ja kuitenkin hän on ihan sivistyneestä perheestä.
Tuollainen velvollisuuskiittäminen tapana peittää myös alleen sen, oliko lahja mieluinen ja onnistunut, vaiko ei. Itse ainakin mieluiten antajana ostaisin onnistuneita lahjoja.
t.kristallikissa
Sanos muuta.
Mä reagoin siihen lopettamalla sen antamisen. Tarjoan kyytejä, ostan lahjoja, hankin itsenäistyvälle nuorelle suurella vaivalla ilmaisia tarvikkeita ja huonekaluja omaan kotiin saamatta yhtä kiitosta.
Se on vain yksi sana mutta jos sen sanominen on liian vaikeaa, minulle ei sitä enää tarvitse tosiaan sanoa koska apuni loppuu siihen.
Omat lapseni osaavat käytöstavat.
Pienelle lapselle asiasta on toki luonnollista muistuttaa ja saatan sanoa ole hyvä jos lapsi unohtaa innoissaan ja touhuissaan kiittää. Silloin yleensä kiitos muistuu mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mäkään kiitellyt pyytämättä annetuista joululahjoista. Jos antajalle ei riitä se, että ajattelee ilahduttavansa, niin pitäkööt pakettinsa / mielipahansa minun puolestani.
Tosin isoitini anti jouluisin aina 500e, mutta meillä olikin muutenkin ihmissuhde, ja tiesin, ettei hän antanut sitä vain kerjätäkseen arvostusta vaan se oli ihan luonnollista ilahduttamista. Hän aina halusi kuulla, mihin sen käyttäisin, miten ilahduttaisin itseäni sillä :)
t.kristallikissa
Ja se toi hänelle antajana parhaan mielen :)
Vierailija kirjoitti:
Sanos muuta.
Mä reagoin siihen lopettamalla sen antamisen. Tarjoan kyytejä, ostan lahjoja, hankin itsenäistyvälle nuorelle suurella vaivalla ilmaisia tarvikkeita ja huonekaluja omaan kotiin saamatta yhtä kiitosta.
Se on vain yksi sana mutta jos sen sanominen on liian vaikeaa, minulle ei sitä enää tarvitse tosiaan sanoa koska apuni loppuu siihen.
Omat lapseni osaavat käytöstavat.
Pienelle lapselle asiasta on toki luonnollista muistuttaa ja saatan sanoa ole hyvä jos lapsi unohtaa innoissaan ja touhuissaan kiittää. Silloin yleensä kiitos muistuu mieleen.
Eli et anna ilahduttaaksesi muita.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Sanos muuta.
Mä reagoin siihen lopettamalla sen antamisen. Tarjoan kyytejä, ostan lahjoja, hankin itsenäistyvälle nuorelle suurella vaivalla ilmaisia tarvikkeita ja huonekaluja omaan kotiin saamatta yhtä kiitosta.
Se on vain yksi sana mutta jos sen sanominen on liian vaikeaa, minulle ei sitä enää tarvitse tosiaan sanoa koska apuni loppuu siihen.
Omat lapseni osaavat käytöstavat.
Pienelle lapselle asiasta on toki luonnollista muistuttaa ja saatan sanoa ole hyvä jos lapsi unohtaa innoissaan ja touhuissaan kiittää. Silloin yleensä kiitos muistuu mieleen.
Et auta etkä anna ilahduttaaksesi saajia. Huhhuh...
Mitä jos tekisit asialle ap täällä valittamisen sijaan jotain? Mutta ai niin, et kehtaa, koska kaikki näkisivät silloin, että mitkä olivatkaan motiivisi.
Olisihan se mukava tietää, onko lahja edes tullut perille.
Erityisesti ihmetyttää se, ettei edes rippijuhla ja syntymäpäivälahjoista kiitetä.
Lähettäjä ei voi tietää mitenkään sitä, menikikö se paketti ja onnittelukortti perille.
Meillä tyttö kiittää pelkistä onnitteluista ja korteistakin, eikä pelkästään fyysistä lahjoista.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos tekisit asialle ap täällä valittamisen sijaan jotain? Mutta ai niin, et kehtaa, koska kaikki näkisivät silloin, että mitkä olivatkaan motiivisi.
Ja jos sönkötät, että motiivi oli ilahduttaa, niin silloin aloituksesi pitäisi kuulua:
” Aina vain ihmetyttää miten teini-ikäset ja nuoret aikuiset eivät kerro äänensävyillään tai sanoin, ilahduttiko antamani lahja vai ei”
Alue: Aihe vapaa
Samaa ihmettelen.