Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta hyvää ystävää teillä on?
26.12.2020 |
Joskus oli joku tutkimus kavereiden määrästä, ja muistaaksemi hyviä ystäviä oli max 5 ja tuttuja 150!
Itselleni on vain kaksi läheistä ystävää (joista toinen on kyllä vähän niin ja näin) :( Semihyviä ystäviä on noin kaksi. Kaukaisempia ja satunnaisia on ehkä noin kuusi. Yhteensä siis vain noin 10 tyyppiä (joista suurin osa ei tunne toisiaan), jos pitäisi vaikka häävieraslistaa suunnitella :(
Joo, tiedän että pitäisi olla tyytyväinen, mutta silti sinkkuna koen yksinäisyyttä enkä harmittaa ettei ole sellaista ystäväporukkaa, joka viettäisi esim. juhlapyhiä yhdessä.
Suomalaiset ovat kyllä nihkeitä kaveeraamaan ja kutsumaan kylään, ja sinkkuna jää muutenkin helposti ulkopuolelle. Taitaa olla vain ulkomaisissa sisustusohjelmissa nää hauskat dinnerit kavereiden kanssa?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Ettekö ole sitten yksinäisiä te, joilla ei yhtään kaveria? Viihdyttekö paremmin omissa jutuissa vai kaipaatteko seuraa?
Kyllä mä olen yksinäinen ja kaipaan seuraa, mutta pakko tässä on ollut oppia viihtymään itsekseen ja keksimään sellaista tekemistä johon ei seuraa tai kaveria tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettekö ole sitten yksinäisiä te, joilla ei yhtään kaveria? Viihdyttekö paremmin omissa jutuissa vai kaipaatteko seuraa?
Vaikea olla kenenkään kanssa, jos kukaan ei halua olla kanssasi. Sitten on vähän pakko viihtyä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö ole sitten yksinäisiä te, joilla ei yhtään kaveria? Viihdyttekö paremmin omissa jutuissa vai kaipaatteko seuraa?
Aikanaan oli paljon kipuilua, kun ei vanhempien ja isovanhempien lisäksi löytynyt ystäviä ja kumppaneita. Jotenkin sitä on vaan tottunut ja nykyään alkaa ahdistamaan jos pitäisi uusien tuttavuuksien kanssa tutustua. Niin se vaan kääntyy päälaelleen, mutta totta puhuen haluaisin kyllä yhden ystävän, jonka kanssa puhua ja nauraa.
0.
Tuttavia joiden kanssa tulee vaihdeltua satunnaisesti kuulumisia on pari, hyvänpäiväntutun/työkaveritasoisia sitten useampi.
Mutta ei tosiaan ketään jolle soittaa keskellä yötä tai joille järjestää illallisia.
Ei ole sukulaisiakaan.
Nyt on kiireinen elämänvaihe, joten en koe itseäni yksinäiseksi kun vapaa-ajan haluaa vain levätä. Kun tästä vähän rauhoittuu, saatan alkaa katselemaan ympärille josko löytäisin ystävän tai pari. Suomessa on niin paljon yksinäisyydestä kärsiviä, ettei luulisi olevan mahdoton tehtävä.
Enää on 1. Muutamaa vanhaa kaveria muistelen ihan hyvällä mutta alkoi mennä yhteydenpito yksipuoliseksi joten annoin olla. Olisihan se kiva jos olisi sellainen mukava, LUOTETTAVA ja KIVA tuttava/kaveriporukka jota nähdä mutta ei sellaista oikein Suomessa saa. Pidän yhteyttä vain mieheen ja sukuihin ja joskus tuohon 1 ystävään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme hyvää ystävää, muutama vanha ystävä, joihin ei ole tullut vain pidettyä yhteyttä, sekä kaksi tuoreempaa tuttavuutta, joihin tiedän voivani kyllä luottaa, mutten arvaa vielä ystäviksi kutsua.
Elämänkumppania ei ole, mutta tuosta toisesta tuoreemmasta voisin ottaa jos...
Kaksi kaveria on jo lähtenyt, että ehkäpä voisin ensivuonna pitää vähän enemmän yhteyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö ole sitten yksinäisiä te, joilla ei yhtään kaveria? Viihdyttekö paremmin omissa jutuissa vai kaipaatteko seuraa?
Vaikea olla kenenkään kanssa, jos kukaan ei halua olla kanssasi. Sitten on vähän pakko viihtyä yksin.
Mulla on vähän sama. Kavereita oli koulussa, mutta jossaki kohtaa alkoi kiusaaminen. Vasta peruskoulusta päästyä kaikki loppui. Uusissa kouluissa olin lähinnä ujona enkä saanut solmittua ystävyyssuhteita. Tuntui, että sielläkin katsottiin vähän vinoon. Eikä näin aikuisenakaan ole yhtäkään kunnollista ihmissuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei yhtään ole enää. naapurissa oli ykx hyvin pitkäaikainen ystävä, mutta piti lopettaa ystävyys yhden tapahtuman takii.
Yksi hyvä ystävä. Jatkossa taidan etsiä uusia ystäviä vain ikisinkuista tai jo valmiiksi parisuhteessa olevista, jotta tiedän että aikaa ystäville riittää silti.
En halua olla enää yhdenkään "ystävän" viihdyke siihen asti, kunnes parisuhde astuu kuvioihin. Ymmärrettävää, mutta silti satuttaa, kun olet antanut itsestäsi kyseiselle ihmiselle kaiken ja sitten sun pitäisi vaan sivussa kiltisti odotella, että olisiko kohta minullekin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä ystäviä on neljä, kavereita lisäksi noin 10.
2-3. Oma valintakin, olen halunnut olla osin erossa ihmisistä. En halua liikaa kompromisseja ja tykkään harrastaa asioita joita tuttava tai ystäväkandidaatit eivät tee.
Samoin musiikkimakuni,poikkeaa tuttavien mausta joten yksin mieluiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme. Lapsuudenystävä jonka olen tuntenut yli 40 vuotta, asuu valitettavasti hollannissa, toinen hyvä ystävä italiassa, kolmas onneksi samassa kaupungissa kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö ole sitten yksinäisiä te, joilla ei yhtään kaveria? Viihdyttekö paremmin omissa jutuissa vai kaipaatteko seuraa?
Minulla on perhe, johon kuuluu lisäkseni mies ja kaksi lasta. He vaativat niin valtavan paljon huomiotani, etten kertakaikkiaan jaksa sen lisäksi muita ihmisiä. Jos joskus saan hetken olla yksin, haluan todellakin olla aivan yksin. Viihdyn itsekseni erittäin hyvin. Tykkään siitä, että saan tehdä mitä itse haluan, eikä tarvitse small talkia vääntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole yhtään ystävää. Toisaalta kaipaa ja toisaalta ei kun nekin aiheuttaa vain ahdistusta, stressiä. Pitäisi olla itsekkäämpi omaneduntavoittelija että pystyisi kaverisuhteisiin sitähän ne pääsääntöisesti ovat. Kiltit aikatauluista jne kiinni pitävät saavat näissä suhteissa vain kärsiä.
Luulin, että minulla oli oikeita sydänystäviä viisi, mutta ei niitä nyt taida ollakaan niin montaa. Yksi teki todella ilkeän tempun mun vanhemmille (jep!), toinen salailee kaikkea koko ajan, kolmas ei puhu mitään. No ei sitten.
Yksi hyvä ystävä, mutta asuu ulkomailla joten ei koskaan livenä olla tavattu. Muut ovatkin sitten enemmän tuttavia jotka eivät ota yhteyttä ellen itse tee sitä ensin tai kutsu kylään tms.
Ystävän voi valita, suku tulee kaupan päälle.
Suomalaisten epäsosiaalinen kulttuuri jättää kyllä paljon ihmisiä yksin eikä edes juhlapyhinä kutsuta niitä yksinäisiä mukaan.
Vaikka jouluaattona olisi perheen kanssa, niin miksi ei vaikka nyt tapanina voisi tavata ihmisiä (vaikka ulkoilemaan nyt korona-aikana).
Oon tosi hyvin verkostoitunut julkkis (ollut esim. TV:ssäkin!). Kutsuin 800 parasta ystävääni 4-kymppis-vuotis-päivilleni (200€ sisäänpääsystä, tarjoilu!). Eli kyllä ystäviä riittää, mutta diskreetisti, no-name-dropping.
0 ystävää tai ketään kenelle voisi soittaa ja ottaa yhteyttä tai pyytää jonnekin.
Tuttavia löytyy pääasiassa nykyisistä ja entisistä työpiireistä, joiden kanssa jos törmätään kadulla niin vaihdetaan kuulumiset.