Lue keskustelun säännöt.
Minua pidetään positiivisena - olen kaikkea muuta
26.05.2014 |
Voi itku, kun ihmiset tietäisivät mitä oikeasti tunnen. Olen kuulemma niin positiivinen ja hyväntuulinen ja kannustava.
Sisimmissäni olen aivan rikki. Minä osaan jotenkin vaistota aina tilanteen mukaan, mitä sanoa muille, mistä narusta vetää. Osaan asettua toisen asemaan, osaan sanoa oikeat sanat. Mutta kukaan ei tiedä, että minä olen masennuksesta kärsivä, paniikkihäiriöitä suoritustilanteissa saava mielenterveyskuntoutuja. Minua ei ole kannustettu tai kehuttu juuri koskaan, lytätty, haukuttu ja jätetty lapsena yksin.
Kumpa voisin edes jollekin kertoa, että olen aivan paniikissa tulevaisuuden suhteen, että itken päivittäin ja etten tiedä pystynkö käymään kouluja. Ammattia minulla ei edes ole, eikä ajokorttia, eikä mitään. Päälle päin näytän ilmeisesti normaalilta kun tuttavia ja kavereita olen saanut. Varmaan pärjäävältäkin, kun kukaan ei tule kehumaan amuuten kuin sitä, miten olen muiden kanssa. Olisipa edes joku samanlainen minua kohtaan, mitä minä olen muita.
Kommentit (4)
Mulla on aika sama, tosin olen näköjään pärjännyt elämässä paremmin.
Kuulostaa ongelmalta negatiivisten tunteiden ilmaisun kanssa. Itse en jaksa alkaa tapella toisten kanssa tai ilmaista pahaa mieltä, silloinkaan kun olisi syytä... Syytän tästä lapsuuttani.
Toivottavasti saat apua mielenterveysongelmiisi. Varmasti löytyy sopiva ammatti kaltaisellesi toisia kannustamaan pystyvälle ihmiselle. Oletko tehnyt ammatinvalintatestejä? Täällä av:lla on aiemmin jotkut kertoneet opiskelevansa kuntoutusrahalla juuri esim mielenterveyssyistä. Onko tätä mahdollisuutta selvitetty sinun kohdallasi?
Onnea tulevaisuuteen! (Vaikka ei siltä tuntuisikaan.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa. Sä kuulostat ihan minulta, paitsi että mulla ei oo paniikkihäiriötä, mutta masennus.
Kuulostat ihan minulta, ongelmiasi ja taustaa myöten.
Sain äsken toisen persoonallisuushäiriödiagnoosin (molemmat peruja lapsuudesta, vanhempieni käytöksestä minua kohtaan) ja ainoa kaveri, jolle uskalsin uskoutua, tokaisi että "no tuskin olet ainoa". Joo kiitos vaan, kelpaan kyllä hyväntuulisena ja silleen, mutta sitten kun olisi jotain sydämellä...:/
<3 voimia!!