Onko muille sattunut läheltäpiti tilanteita lasten kanssa?

Kuule on vaikka mitä. Poikani oli pienenä ylivilkas ja sattui ja tapahtui vaikka vieressä olin. Nyt 10v. ja en halua edes muistella asioita, kun ne tekee niin kipeää. Raskasta oli arki ylivilkkaan kanssa. Vasta toisella luokalla rauhoittui.

Meillä oli turvallinen koti ja se pelasti paljon, mutt silti tphtui vaikka mitä.

MUISTAKAA, JOS JOLLAIN MENEE JOTAIN KURKKUUN, LAPSELLA TAI AIKUISELLA, SOITTAKAA VÄLITTÖMÄSTI HÄTÄNUMEROON! EI VASTA, KUN HLÖ JO TAJUTON! Siinä ei saa hukata minuuttiakaan!

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 21:36"]

Yksi lapsista tuli paa edella lasisen oven lapi ilman naarmuakaan ja kerran myos avasi lipaston laatikot ja kiipesi niita pitkin ylos jolloin lipasto kaatui paalle.

[/quote]

Minä ennakoin nämä ainakin poistamalla lasiovet talosta ja pulttaamalla kaikki lipastot jne seinään kiinni. Työhuoneet yms. ovat lukittuna. Kirjahyllyt pultattu seinään kiinni ja ovet lukittu. Peilit on pultattu ylhäältä ja alhaalta, kaikki pistorasiat suojattu, ikkunoissa varmistimet ja ovi turvalukossa. Silti juoksen hengen hädässä taaperoni perässä. On asioita, joille VOI jotain ja on asioita, joille ei realistisesti voi mitään. En ainakaan voisi elää itseni kanssa, jos lapselleni kävisi jotain, jonka olisin realistisesti ajatellen voinut estää (vrt vaikka pyöräilykypärän käyttäminen VOI estää kuoleman, mutta pyöräilyn kieltäminen esim. kolmasluokkalaiselta turvallisessa ympäristössä ei ehkä ole realistista).

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 22:01"]

MUISTAKAA, JOS JOLLAIN MENEE JOTAIN KURKKUUN, LAPSELLA TAI AIKUISELLA, SOITTAKAA VÄLITTÖMÄSTI HÄTÄNUMEROON! EI VASTA, KUN HLÖ JO TAJUTON! Siinä ei saa hukata minuuttiakaan!

[/quote] Niin siis sen sijaan että ensiapuna yrittää poistaa palan, niin katselee vierestä kun toinen tukehtuu sen ajan että soittaa 112? 

Toissakesänä lapsemme leikki kerrostalon pihalla, kun yllättäen eräs nuori mies oli päättänyt kyyditä tyttöystävänsä hirveää vauhtia taaemmalle talolle. Lapsemme oli talon seinustalla ja itse olin n.10 metrin päässä puiston puolella. Nähtävästi nuori mies näki kun huusin ja koukkasi varmuuden vuoksi vielä lähemmäksi taloa. Auton jarrutusjäljet olivat vain n.40cm:n päässä seinustalla, siinä välissä oli lapsi seissyt.

Mitään ei käynyt, mutta pelästyimme kaikki. Parvekkeilla olijatkin tulivat kommentoimaan asiaa poliisille. Sen verran pahalta oli näyttänyt. Nuori mies luonnollisesti poistui paikalta karkuun (onneksi ehdin rekkarin katsoa).

Toissakesänä lapsemme leikki kerrostalon pihalla, kun yllättäen eräs nuori mies oli päättänyt kyyditä tyttöystävänsä hirveää vauhtia taaemmalle talolle. Lapsemme oli talon seinustalla ja itse olin n.10 metrin päässä puiston puolella. Nähtävästi nuori mies näki kun huusin ja koukkasi varmuuden vuoksi vielä lähemmäksi taloa. Auton jarrutusjäljet olivat vain n.40cm:n päässä seinustalla, siinä välissä oli lapsi seissyt.

Mitään ei käynyt, mutta pelästyimme kaikki. Parvekkeilla olijatkin tulivat kommentoimaan asiaa poliisille. Sen verran pahalta oli näyttänyt. Nuori mies luonnollisesti poistui paikalta karkuun (onneksi ehdin rekkarin katsoa).

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 21:25"]Olet liian huolimaton

Ja mikäs vitun omasta mielestään täydellinen mamma se siellä länkyttää?

On sattunut, ja paljon, kun laskee kaikkien kolmen tohellukset yhteen. Tyttäreni oli alle 5-vuotiaana selvästi kehittyneempi motorisesti kuin moni muu ikäisensä, mutta valitettavasti itsesuojeluvaisto ja usko omaan kaikkivoipaisuuteen oli sitä samaa tasoa kuin muillakin ikäisillään. Hän tuli pinnasängyn laidan yli jo alle vuoden iässä, kiipeili parivuotiaana yli kaikista lapsiporteista, puistojen porteista ja kapusi kiipeilytelineisiin kuin apina, keksi että keittiön laatikoista saa kätevät portaat työtasolle kun avaa ne tietyllä tavalla. Hän tuli pyllylleen maahan kiipeilytelineestä, kun yritti roikkua ylhäällä olevasta telineestä, muttei oikein 2-vuotiaan kädet olleet riittävän isot pitämään otetta siitä paksusta tangosta, joutui joka kerta tulemaan vessaan kanssani sen jälkeen kun erään kerran löysin hänet istumassa kirjahyllyssä 1,5m korkeudesta, ja kerran hän kiipesi omin avuin lääkekaapille syömään lasten särkylääkkeitä, ne kun maistuvat ihan karkilta. Aina ollaan selvitty säikäyksellä, mutta kun saa esikoisekseen tälläisen rämäpään parikymppisenä, ei tarvi ihmetellä kun kolmekymppisenä saa jo värjäillä harmaita piiloon. Lohdutukseksi voin sanoa, että nyt kun lapsi on melkein 10v, hänestä on kasvanut todella fiksu, iloinen, reipas ja pärjäävä yksilö. Ja minä, joka olin aikoinani kaikkien mielestä maailman huonohermoisin ja kärsimättömin ihminen, olen oppinut kärsivällisyyttä enemmän kuin uskoin olevan mahdollista.

Toinen lapseni on ollut vauvasta asti hyvin rauhallinen tapaus, mutta niinpä vaan tämäkin mm. hyppäsi parvisängystä lattialle, eikä vain kerran vaan kahdesti, ennen kuin uskoi, että se sattuu. On ollut lähellä juosta ja pyöräillä suojatielle auton alle, kun ei ole muistanut että pitäisi pysähtyä enkä ole ehtinyt pysäyttää tilanteen yllättävän nopeuden takia, samoin ihan kävelytiellä on ollut lähellä jäädä pyörän alle ja ajaa kolaria toisten pyörien kanssa, tippunut eri leikkitelineistä, kiviltä, puunrungoilta... Säikäyksellä on selvitty tähän asti, vielä olisi pari vuotta tätä "pahinta" sähläysikää jäljellä.

Kolmas lapsi taas on sen sorttinen, että jos ei olisi noita kahta edeltävää lasta ollut opettamassa paitsi kärsivällisyyttä ja sen ymmärtämistä/hyväksymistä, että kaikelta ei voi (eikä saa) suojella ja kolhuja ja läheltä piti -tilanteita tulee väkisinkin, myös reaktionopeutta ja kykyä arvioida tilanteen vaatimia toimenpiteitä nopeasti, niin tämä lapsi veisi mut joko hullujen huoneelle tai ennenaikaisesti hautaan :D Ei minkäänlaista itsesuojeluvaistoa ja täydellinen usko siihen, että kykenee just niihin samoihin asioihin mihin 3 ja 6 vuotta vanhemmat sisaruksensakin. Tämän lapsen kanssa jouduin jopa käymään liimaamassa ja teippaamassa otsaan tulleen vekin kiinni, ja vähän veikkaan että jos joku näistä kolmesta joskus murtaa jäseniään tms. vakavampaa, se on juuri tämä kolmas. Ikää kaverilla on vajaat 3v, joten sähläysvuosia on edessä vielä mooonta...

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 21:50"]Siskolleni sattunutta

- kiipesi astiakaappiin ja romahdutti sen päälleen

- kaatui keittiön pöytää päin niin, että molemmat etuhampaat hajosivat

- putosi puutarhatraktorin kyydistä

- ajoi itsensä yli puutarhatraktorilla

- putosi puusta kätensä päälle

- ajoi halkopinoa päin fillarilla ja kaatui sen yli.

90-luvulla tämä oli ihan normaalia. :) Nykyinen ylisuojelu menee ihan liian pitkälle, kun ei saa kallioillekaan enää kiivetä.

[/quote]

Kokeeko siskosi, että hänen elämänsä on rikastunut oleellisesti näiden puutarhatraktori- ym. seikkailujen ansiosta, vai olisiko helpommalla päässyt tai muuten ollut ihan sama, jos olisi jäänyt jotain kokematta?

Jos astiakaappiin kiipeämisellä tiedetään olleen jokin tajuntaa laajentava ja elämänpolkua mystisesti valaiseva vaikutus siis jo kultaisella ja perin riskaabelilla 90-luvulla, niin miksi mokoma kiipeily ei ole vieläkään pakollista jokaiselle nykytenavalle? Mielellään vielä ilman valvontaa, sekin kun voidaan kai katsoa "ylisuojeluksi". Eletään herranjestas sentään jo vuotta 2014, eihän lapsia enää kuole tapaturmaisesti! (... "Tai, öö, ei siis ainakaan meidän lapset", eikös?)

Terveisin toinen lapsuutensa 90-luvulla (siis vautsi!) viettänyt nostalgiaihme, joka on kuitenkin edelleenkin tyytyväinen siihen, että on onnistunut nitkuttelemaan hengissä näinkin vanhaksi.

Onhan noita sattunut. Esikoisen jalka lipesi portailta ja tuli ne portaat kasvot edellä alas. Hammasremontti ja tikit huuleen. Yhdellä kerralla uudesta pyörästä irtosi kesken ajon etulokarin kaari, pysäytti pyörän kuin seinään ja lapsi lensi ohjaustangon yli maahan, ja sai isot ruhjeet. Pienempi taas on kiikkunut ihan kaikkialle vailla mitään itsesuojeluvaistoa, ja ollut tosi vahdittava. Sitä ei vaan voi tietää, mihin kaikkeen taapero kykenee jos on riittävän vilkas, ennen kuin elää sellaisen lapsen kanssa. Esimerkiksi sormia voi työntää ihan mihin vaan, kuten ikkunanpuitteen avainpesään, patterin ritilän väliin, suihkuritilän väliin jne. Yllättävän hankalaa saada tuollaista hentoista sormea irti niistä sadasta pienestä kolosta mitä löytyy ihan perusasunnosta. Puhumattakaan siitä, että kaikki on mennyt suuhun vielä yli kaksivuotiaana, jolloin on tosi herkkua olla esimerkiksi ulkoilemassa. Ja näistähän ei mikään uhkaa vielä lapsen henkeä, vielä vilkkaammat onnistuvat asettamaan itsensä henenvaaraan vaikka tyhjässä, pehmustetussa huoneessakin. ;)

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 22:04"][quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 22:01"]

MUISTAKAA, JOS JOLLAIN MENEE JOTAIN KURKKUUN, LAPSELLA TAI AIKUISELLA, SOITTAKAA VÄLITTÖMÄSTI HÄTÄNUMEROON! EI VASTA, KUN HLÖ JO TAJUTON! Siinä ei saa hukata minuuttiakaan!

[/quote] Niin siis sen sijaan että ensiapuna yrittää poistaa palan, niin katselee vierestä kun toinen tukehtuu sen ajan että soittaa 112? 

[/quote]

Ohjeen mukaan soitetaan heti. Saat ohjeet toimia. Mutta montako kallista minuuttia olet valmis heittämään hukkaan jos ensim yrität, toteat ettei onnistu ja sitten soitat? En todellakaan itse ottaisi riskiä lapsen hengestä. Lanssi tulee pihaan turhaan = onnellisia lapsen puolesta, ketään EI moiti. Soitat lanssin liian myöhään = vammautunut tai kuollut lapsi, mutta kiva kun aikasi ensin yritit.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 22:04"][quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 22:01"]

MUISTAKAA, JOS JOLLAIN MENEE JOTAIN KURKKUUN, LAPSELLA TAI AIKUISELLA, SOITTAKAA VÄLITTÖMÄSTI HÄTÄNUMEROON! EI VASTA, KUN HLÖ JO TAJUTON! Siinä ei saa hukata minuuttiakaan!

[/quote] Niin siis sen sijaan että ensiapuna yrittää poistaa palan, niin katselee vierestä kun toinen tukehtuu sen ajan että soittaa 112? 

[/quote] Nykysin on ainakin lähes kaikilla kaiutin. Tämä on aivan virallinen ja tosissaan otettava ohje. Puhelin soittamaan kaiulla hätänumeroon ja samalla ensiapu, eli hlön kokoon suhteutettuna 5 tuntuvaa iskua lapaluiden väliin, jos ei auta niin heimlich. Jos ei auta, iskuja selkään ja taas ote. Jos menee tajuttomaksi, niin puhallus-paineluelvytys. Tässä vaiheessa ensihoito voi olla jo paikalla, jos teit viisaasti, etkä viivytellyt.

Aivan kauhulla olen kyllä katsonut täälläkin miten väärin ihmiset tuossa tilanteessa toimivat. Hukataan kallista aikaa. Aivot alkavat vaurioitua jo muutamassa minuutissa.

Meillä esikoinen on se rauhallinen ja varovainen tapaus. Joten voitte arvata, että kun kuopus on se rämäpää niin kyllä sattuu ja tapahtuu - kun ei ole tullut mieleenkään mitä kaikkea lapsi voi oikeasti keksiä... 

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 22:28"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 22:04"][quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 22:01"]

MUISTAKAA, JOS JOLLAIN MENEE JOTAIN KURKKUUN, LAPSELLA TAI AIKUISELLA, SOITTAKAA VÄLITTÖMÄSTI HÄTÄNUMEROON! EI VASTA, KUN HLÖ JO TAJUTON! Siinä ei saa hukata minuuttiakaan!

[/quote] Niin siis sen sijaan että ensiapuna yrittää poistaa palan, niin katselee vierestä kun toinen tukehtuu sen ajan että soittaa 112? 

[/quote] Nykysin on ainakin lähes kaikilla kaiutin. Tämä on aivan virallinen ja tosissaan otettava ohje. Puhelin soittamaan kaiulla hätänumeroon ja samalla ensiapu, eli hlön kokoon suhteutettuna 5 tuntuvaa iskua lapaluiden väliin, jos ei auta niin heimlich. Jos ei auta, iskuja selkään ja taas ote. Jos menee tajuttomaksi, niin puhallus-paineluelvytys. Tässä vaiheessa ensihoito voi olla jo paikalla, jos teit viisaasti, etkä viivytellyt.

Aivan kauhulla olen kyllä katsonut täälläkin miten väärin ihmiset tuossa tilanteessa toimivat. Hukataan kallista aikaa. Aivot alkavat vaurioitua jo muutamassa minuutissa.

[/quote]Kun sellainen muovinpala on kiinni syvällä kurkussa niin ei nuo normi ensiapu jutut auta, kyllä se on kaivettava vauvaltakin vaan sormen kanssa, kerrankin oli ihan alakurkussa pala mut sain kaivettua (onneksi mulla on pitkät sormet). Tänne ei kyllä ambulanssikaan ehtis ainakaan 15 minuuttiin, kerran oiti pyytää niin kyllä siinä meni puolisen tuntia vaikka kuse oli hapenpuutteesta, matka lähimpään ambulanssien paikkaan on 9 km.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 21:40"]

yksi lapsista meinannut tukehtua moneen otteeseen, kaivan sitten sormilla viime hetkillä kurkusta esim. muovin palat pois, on myös kierinyt portaat alas hoitajan vahtiessa.

Toisella lapsella oli pienempänä tapana tippua tarkasta vahdinnasta huolimatta, niin hoitopöydältä (olin kiinni lapsella, silti), keinusta, raput, pinnasängystä (vaikka pohja oli alatasolla ja lapsi vasta 5 kk) jne.

Yksi lapsista myös pudonnut leikkipaikassa todella korkealta, ihme että selvisi.

Eli kaikkea sattuu vähän väliä, niin itse hoitaessa kuin toisten hoitaessakin, vaikka minuakin ylivaroivaiseksi sanotaan niin silti sattuu ja tapahtuu.

[/quote]Ja tämä yksi lapsi osasi jo 1 v 3 kk avata portaiden turvaportit ja tippui alas.. Eniten kuitenkin ihmettelen miten 5 kk vauva vii tippua pinnasängystä joka alimmalla tasolla, ei ollut pinnasuojia tms jonka avulla ois kiivennyt, oli aivan käsittämätöntä kun ei vielä osannut edes tehdä mitään mut niin vaan tuli yli, tuo on ehkä käsittämättömintä mitä mun elämässä on tapahtunut. 

Vahdi paremmin! Oikeasti.

Oliko peilikin jossakin nojallaan? Ei kiinni?

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 21:32"]Ei oo sattunut mitään tollasta kummankaan lapsen kanssa. Ai niin, olen vahtinut niitä...

[/quote]

Miten omenanpalan joutumisella kurkkuun on tekemistä vahtimisen kanssa, mietinpä vain..

[/quote] Se on sitä kun tuijottaa sitä omenaa ennen kuin antaa lapselle ja tuijottaa vielä kun omanapala on lapsen kädessä, ja sitten tuijottaa vielä kun omenapala menee suuhun niin silloin voi tahdonvoimalla saada omenanpalan menemään nätisti kurkusta alas juuttumatta siihen. 

[/quote] Helpommalla pääsee kun vaan leikkaa omenasta pienemmän palan. Järki sallittu.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 22:38"][quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 22:28"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 22:04"][quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 22:01"]

MUISTAKAA, JOS JOLLAIN MENEE JOTAIN KURKKUUN, LAPSELLA TAI AIKUISELLA, SOITTAKAA VÄLITTÖMÄSTI HÄTÄNUMEROON! EI VASTA, KUN HLÖ JO TAJUTON! Siinä ei saa hukata minuuttiakaan!

[/quote] Niin siis sen sijaan että ensiapuna yrittää poistaa palan, niin katselee vierestä kun toinen tukehtuu sen ajan että soittaa 112? 

[/quote] Nykysin on ainakin lähes kaikilla kaiutin. Tämä on aivan virallinen ja tosissaan otettava ohje. Puhelin soittamaan kaiulla hätänumeroon ja samalla ensiapu, eli hlön kokoon suhteutettuna 5 tuntuvaa iskua lapaluiden väliin, jos ei auta niin heimlich. Jos ei auta, iskuja selkään ja taas ote. Jos menee tajuttomaksi, niin puhallus-paineluelvytys. Tässä vaiheessa ensihoito voi olla jo paikalla, jos teit viisaasti, etkä viivytellyt.

Aivan kauhulla olen kyllä katsonut täälläkin miten väärin ihmiset tuossa tilanteessa toimivat. Hukataan kallista aikaa. Aivot alkavat vaurioitua jo muutamassa minuutissa.

[/quote]Kun sellainen muovinpala on kiinni syvällä kurkussa niin ei nuo normi ensiapu jutut auta, kyllä se on kaivettava vauvaltakin vaan sormen kanssa, kerrankin oli ihan alakurkussa pala mut sain kaivettua (onneksi mulla on pitkät sormet). Tänne ei kyllä ambulanssikaan ehtis ainakaan 15 minuuttiin, kerran oiti pyytää niin kyllä siinä meni puolisen tuntia vaikka kuse oli hapenpuutteesta, matka lähimpään ambulanssien paikkaan on 9 km.

[/quote]

Ensiapuohjeen mukaan IKINÄ ei saa alkaa kaivelemaan sieltä kurkusta mitään. Pahimmassa tapauksessa tunget sen syvemmälle ja tukit hengitystiet vielä pahemmin.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 22:51"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 21:32"]Ei oo sattunut mitään tollasta kummankaan lapsen kanssa. Ai niin, olen vahtinut niitä...

[/quote]

Miten omenanpalan joutumisella kurkkuun on tekemistä vahtimisen kanssa, mietinpä vain..

[/quote] Se on sitä kun tuijottaa sitä omenaa ennen kuin antaa lapselle ja tuijottaa vielä kun omanapala on lapsen kädessä, ja sitten tuijottaa vielä kun omenapala menee suuhun niin silloin voi tahdonvoimalla saada omenanpalan menemään nätisti kurkusta alas juuttumatta siihen. 

[/quote] Helpommalla pääsee kun vaan leikkaa omenasta pienemmän palan. Järki sallittu.

[/quote] Mutta kun mihin tahansa voi tukehtua, se on niin pienestä kiinni. Soseitako pitäisi varmuuden vuoksi aina syöttää? Aikuisillekin? Olethan kuullut että aikuisetkin voi tukehtua ruokaan?

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 22:51"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 21:32"]Ei oo sattunut mitään tollasta kummankaan lapsen kanssa. Ai niin, olen vahtinut niitä...

[/quote]

Miten omenanpalan joutumisella kurkkuun on tekemistä vahtimisen kanssa, mietinpä vain..

[/quote] Se on sitä kun tuijottaa sitä omenaa ennen kuin antaa lapselle ja tuijottaa vielä kun omanapala on lapsen kädessä, ja sitten tuijottaa vielä kun omenapala menee suuhun niin silloin voi tahdonvoimalla saada omenanpalan menemään nätisti kurkusta alas juuttumatta siihen. 

[/quote] Helpommalla pääsee kun vaan leikkaa omenasta pienemmän palan. Järki sallittu.

[/quote]

No meillä alkoi reilun 6kk ikäinen tukehtumaan päärynään. Pala oli pienempi kuin pieni herne... Onneksi pala lennähti ulos kun käänsin pojan vähän kenolleen ja läimäytin kevyesti selkään. Isosiskonsa ei ole meinannut koskaan tukehtua yhtään mihinkään. On sormiruokaillut 6kk iästä ilman mitään ongelmaa. Tämä pienempi taas meinaa välillä hukkua soseisiinkin. Minä olin kuulemma samanlainen "tukehtuja". Niin ne ovat lapset erilaisia.