Kuinkakohan moni vastavalittu MEP on ensi keväänä ehdolla eduskuntavaaleissa?
Alkaa vähitellen ärsyttää tämä Suomen poliittisen kentän piiri pieni pyörii -meininki. Samat naamat ehdolla vuorotellen kunnallis-, eduskunta- ja europarlamenttivaaleissa. Aina silmät loistaen toitotetaan, että tämä [insert: sen hetken vaalikohde] on kaikkein suurin prioriteetti, mutta sitten taas kesken vaalikauden ollaan tunkemassa uuteen paikkaan. Sen sijaan, että olisi joka paikkaan omaa erikoisosaamista ja motivoitunutta porukkaa, niin nämä samat tyypit tunkevat joka paikkaan ja tekevät hommat vähän vasemmalla kädellä hutaisten, kunnes sitten vaalien alla skarppaavat taas.
Alexander Stubb: markkinoi itseään EU-poliitikkona, mutta jätti ensimmäisen parlamenttikautensa kesken tullakseen Suomeen ulkoministeriksi. Nyt on palaamassa äänivyöryllä Brysseliin, mutta tuskin menee, jos jollain ihmeellä päätyy Kokoomuksen puheenjohtajaksi ja pääministeriksi.
Heidi Hautala: jätti Brysselin kesken kauden 2003 ja palasi eduskuntaan. 2009 lähti jälleen MEP:iksi kesken eduskuntakauden, mutta palasi Suomeen jo 2011 kehitysministerin hommiin. Nämä hommat hän jätti 2013 ja pakenee nyt kohua Brysseliin.
Paavo Väyrynen: Toimi pitkään EU-parlamentissa ja tässä välissä haki ja tuli valituksi pari kertaa eduskuntaan, mutta päätti kuitenkin pysyä Brysselissä. Tuli valituksi eduskuntaan jälleen vuonna 2007, mutta kertoi tulevansa eduskuntaan ainoastaan, jos saa ministerin paikan, joka hänelle myös suotiin. Putosi eduskunnasta 2011 ja palaa nyt Brysseliin.
Esimerkkejä riittää. Tulee suoraan sanottuna äänestäjänä huijattu olo, kun poliitikko lupaa ajaa äänestäjiensä asiaa ja vakuuttaa olevansa asialleen sitoutunut, mutta pahimmassa tapauksessa ei edes oteta paikkaa vastaan tai sitten jätetään se parin hassun vuoden jälkeen, kun jotain kiinnostavampaa tuleekin vastaan.
Toki taustalla voi olla myös puoluekoneisto - isot nimet pakotetaan ehdokkaiksi joka paikkaan, että saadaan puolueelle nostetta. Hankala siinä on yhden puolueen lähteä taistelemaan koneistoa vastaan, jos se tarkoittaa automaattista rökäletappiota.
ap jatkaa:
Onko kenelläkään tietoa, kuinka tehokkaasti puolue voi painostaa jäsentään ehdokkaaksi tiettyihin vaaleihin? En nyt ala luettelemaan nimiä, mutta näissäkin vaaleissa tuli joidenkin ehdokkaiden ja valittujen kohdalla tunne, ettei ihan koko sydämestä haluttu tuonne Brysseliin. Joten eiköhän ensi keväänä taas kuulla jotain bullshitiä siitä, kuinka alle vuoden meppinä toiminut palaa jo halusta palata Suomeen vaikuttaakseen kotimaan asioihin.
Huvittavaa myös se, että arkielämässä määräaikaiset työsopimukset ovat sitovia puolin ja toisin. Kansanedustajan pitää tehdä melkoisen räikeä virkavirhe, jotta joutuisi eroamaan tehtävästään. Poliitikot taas voivat hakea, saada ja jättää pestejään ihan miten huvittaa, ja kansa uskoo kaiken kuin mitkäkin lampaat.