Kun kaikilla on aina vain pahaa olla.
Minua kovasti surettaa kun ainakin omassa elämässäni todella monet ovat kokoajan kireällä tuulella, itsekkäitä, ahdistuneita, masentuneita tai muuten vain aina joku tunne päälle. Puhun nyt kuitenkin ihmisistä jolla on kaikki hyvin.
Huomaa jotenkin ettei ihmisillä ole enää mitään jaksamista edes yrittää esim. Viettää pyhät yhdessä, olipa se kaveripiiri, suku tai perhepiiri. Aina on jollain pahaa olla ja kapinoidaan kaikkea vastaan.
Kaikki ihmisisuhteet ovat jo tovin tuntuneet todella raskailta. Itse yritän aina ilahduttaa, antaa tilaa, järjestää asiat niin että kaikilla olisi helppo olla.
Huomasin ja olenkin tästä jutellut muiden kanssa. Jotenkin on nykyään semmoista että yhteishenki puuttuu totaalisesti ja kaikki elävät vain omissa kuplissa.
Takerrutaan täysin epäolennaisiin seikkoihin, ei yritetä edes elää yhdessä vaan omaa ahdistusta annetaan näkyä. Sitten kun yrittää auttaa ja selvittää yhdessä, niin siitä ei puhuta. Kaikki pidetään omana tietona.
Välillä tulee fiilis että tekeekö jotkut tahalleen näin? Tuntuu välillä että sarkasmi, sadismi ja itsekkyys ovat jotenkin haluttuja piirteitä ja muuten vain korostuvat nykyään aika paljon.
Ainakin omassa lähipiirissäni on hyvin harvoilla semmoinen aitous, hyvätahtoisuus ja sydämmellisyyttä.
Tekeekö nykyajan maailma ihmisistä kärttyisiä ja ehkä jopa ilkeitä?
Kommentit (15)
Minäkin huomasin että varsinkin hyvin aikaansaavat ja aktiiviset ihmiset ovat aina yhtä v ittuuntuneita.
Mikä elämä toikin on?
Miten selviytyä ihmisuhteissa kun niin monet ovat nykyään itsekkäitä ja hankalia?
Täällä sitten puretaan pahoinvointia muihin.
Mä olen totaalisen kyllästynyt suomalaisiin valittajiin. Aina on muka kaikki päin pe..... . Vievät kaiken energian muilta ihmisiltä.
Mullakin oli aina tuollaista...jäin syksyllä eläkkeelle ja tämä on kyllä aikuiselämän parasta elämää.
Talo maalla, joten luontoa ja tekemistä riittää.
Kaikenlaista puuhailua ulkona ja sisällä.
Työ on nykyisin niin stressaavaa ja hektistä, eläkkeelle pääsykin siirtyy aina vaan kauemmaksi.
Ei ihme, että niin moni vihaa työpaikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen totaalisen kyllästynyt suomalaisiin valittajiin. Aina on muka kaikki päin pe..... . Vievät kaiken energian muilta ihmisiltä.
Olen ap. Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Olen siinä pisteessä että olen liian kauan kestänyt hiljaa kaiken. Nyt itse sitten avauduin tästä koska tilanne on liian raskas :(
Toiv. En nyt pilaa kenekään päivä!
Jotenkin on vain niin raskas olla aina itse joka venyy, joustaa, on ymmärrettävä.
Onko jotenkin tämä rahan himo ja menestymisen paine sekoittanut päät?
Suvussa yks tyyppi istuu 3 päivää koneella hiljaa kattoo osakkeita ja mihin seuraavaksi muuttaa. Ymmärrän jos joulu on ainut vapaa aika, mut sit jos kerran on tullut sukujouluun niin antaa edes hieman aika sille.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrien keskuudess esiintyy paljon vihaa ja itsekkyyttä
siinä ammattikunnassa persoonallisuushäiriöt ovat hyvin yleisiä
Olisi tärkeää että psykiatrit saavat hoitoa sairauteensa
Yksi tehoshoitomuoto on sähköhoito
sähökshokkihoidolla psykiatrin narsimia voidaan hoitaa, mutta hoitoa ei pidä keskeyttää, sillä silloin oireet palaavat
Vierailija kirjoitti:
Minäkin huomasin että varsinkin hyvin aikaansaavat ja aktiiviset ihmiset ovat aina yhtä v ittuuntuneita.
Mikä elämä toikin on?
Ihminen ei osaa pysähtyä eikä tunne itseään. Heitä on aiempaa enemmän, koska ihmisistä on tullut yhä konemaisempia ympäristön koneistuttua. Koneen toiminta on muuta kuin pysähtyminen ja itsetuntemus.
Skippaan heti ilkeät ja pahantuuliset.
Mistä sinä tiedät, että noilla ihmisillä on kaikki hyvin? Ei se siltä vaikuta, jos tunteet lyövät niin pinnalle, että ulkopuolisetkin sen näkevät. En minäkään kertonut kenellekään, että asunto paloi, perheenjäsenistä puolet kuoli yksi toisensa jälkeen ja muihin meni välit. Tai, että muutin kiusaamisen takia. Hymyilin ja joskus se hymy ei ehkä ollut niin vakuuttava.
Se että yhä useammat ovat itsekkäitä. Tässä on tullut huima muutos ihan 10- 15 vuodessa. Ihmisistä tullut itsekkäitä ja pinta aina kireällä. Jotenkin kun ei osata enää olla yhdessä kuten ennen. Varmaan tää konemaailma dehumanisoi meitä.
Psykiatrien keskuudess esiintyy paljon vihaa ja itsekkyyttä
siinä ammattikunnassa persoonallisuushäiriöt ovat hyvin yleisiä
Olisi tärkeää että psykiatrit saavat hoitoa sairauteensa