"Kivoja" asioita mitkä sinun mielestäsi tuntuu hirveän vastenmieliseltä pakkopullalta?

Lasten synttärit!!! Omien tai sukulaisten/ystävien lasten... huhheijaa mitä pakkopullaa. 

Omien: se järjestäminen.. voi luoja. Ilmapalloja, leipomista.. ihme krääsää.

Ystävien/tuttujen: se JÄÄTÄVÄ lasten huutaminen, kiljuminen, juokseminen ympäriinsä.. kauheesti puolituttuja ihmisiä ja plääh.. ei kiinnosta yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Lautapelit. On ahdistavaa, kun muiden mielestä niiden pelaaminen on mukavaa yhteistä ajanvietettä. Mulle silkkaa tuskaa. Pesisin vessoja mieluummin tai kuuntelisin juoppojen jankutusta. En tiedä mikä siinä on, mutta muut ei ymmärrä ja pitää ilonpilaajana kun en pelaa.

Kyllä! Tuohon voisi vielä lisätä myös korttipelien pelaaminen

Jonottaminen yökerhoon, varsinkin pakkasessa. Siis mitä? Mä vien sinne rahaani ja laittavat odottelemaan (juu, voipi olla joskus täyttäkin, mutta tuskin aina). En suostu enää aikuisena tuohon.

Mökkeily ja jatkuva grillaaminen kesäisin. Mölkkyjen ja krokettien pelaaminen... tai onkiminen. 

Festarit. Saan migreenin jumputuksesta, joten kuuntelen mieluummin kotona. Telttailu festarialueella kännisen nuorison seassa olisi hirveetä. 

Kaikenlaisesta urheilusta jatkuva jauhaminen saati sitten matseissa käyminen. Joku koripallo-ottelu kerran parissa vuodessa menee ihan hyvin. 

Viikonloppujen kissanristiäiset kun on oikeasti tuhottomasti rästihommia. Näitä on miltei joka viikonlopulle ja jos ne pidetään mökillä, niin silloin ei saa mitään aikaiseksi. Sitten valitetaan kun mitään ei tapahdu millekään. Voi v..

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys ja tekemisissä oleminen. En jaksa sitä ainaista puhumista joutavista asioista enkä kaipaa ystäviä painolastiksi, viihdyn omassa sekä perheeni seurassa.

Tämä minullakin....!!! Vedän puoleeni kateellisia p.a.s.k.o.j.a, jotka eivät kestä taloudellista tilannettani ja sitä, että olen mieķķosten suosikki. En jaksa mitään turhaa hengailua, minulla on hirveä määrä velvollisuuksia aikuisena ihmisenä. Joskus on ihan kivaa käydä jossain ja siihen on kiva saada seuraa. En kuitenkaan välttämättä halua mitään superläheisiä tyyppejä elämääni enää. Se sama kaava (lue eka lause) toistuu toistumistaan maailman tappiin asti.

Vierailija kirjoitti:

Samppanja, kynttilät ja kirja kylpyammeessa. Joo, ei. 

Eikä varsinkaan kirjaston kirja.

Inhottaa nämä kylvyssä lukijat, jotka turmelevat kalliit kirjat. Kirjan ei tarvitse edes pudota sinne kylpyveteen. Kosteiden käsien aiheuttamat kuprut on hirveitä ja epähygieenisen näköisiä, eikä niitä muut enää halua lainata vaan kierrätyspaperiksi menee.

T. kirjastotäti

Vierailija kirjoitti:

Kun jokainen huodra oikein odottaa, että nuolen aina bimbin. Se on työläältä maistuva tapa.

Sinun pitääkin treffisi jatkossa nyrkkisi kanssa järjestämän. Ei maistu pahalta eikä tule kellekään huono mieli.

En tykkää joka paikassa räpsävistä kännykän kameroista ystävä-ja tuttavapiirissä. Tuntuu, ettei missään saa olla niiltä rauhassa. En vain halua aina olla niissä kuvissa ja videoissa, jotka lähetetään sitten leviämään ympäri jonkun kaveripiiriä.

Varmaan monesta tuollainen on oikein kivaa, mutta toivoisin, että joskus voitaisiin olla niin, ettei ainuttakaan kuvaa oteta.

Joulu, syntymäpäivät,häät, jos joutuu kommentoimaan somessa jotain, kaikki suku- ja perhetapahtumat.

Useimmiten leipominen on itselleni urakka, johon harvoin tulee ryhdyttyä.

Melkein kaikki mitä muut hehkuttaa. Loma heinäkuussa, yö puolison kanssa jossain siistissä (lue tyyliin Tampere tai Turku) hotellisviitissä ja illallinen (lue 200e/nenä) ja kaikki tietty someen päivitetty. Tai sitten joku all-inclusive jossain ihkulla rannalla ja ahtaan lentokonematkan päässä. Tai muutto Espanjaan on nyt muutaman vuoden keikkunut kaikkien silmäätekevien prioriteettilistalla. Lounasbuffetit joita ilman ei tunnu olevan elämää, vastinetta rahalle pitää saada. Alkoholilla läträäminen työnantajan laskuun. Se että pääsee liukumalla töistä ajoissa kotiin perjantaisin tyyliin kello 15 kun muu Eurooppa vielä ahkeroi monta tuntia. Kaikki reality-ohjelmat. Joulu- ja juhannusperinteet pitkän kaavan mukaan. 

Lahjat. En jaksa ilahtua synttäri- tai joululahjoista. En kaipaa ylimääräistä tavaraa ja jos jotain tarvitsen, niin ostan harkiten itse. Lapsille yritän keksiä jotain toiveita väkisin, kun he haluaa ilahduttaa. Miehen lahjoja en kaipaa, kun ne on niin väkisin keksitty. Ja jos jotain häneltä toivon, niin sitten tulee jotain sinnepäin. Kerran toivoin Arabian Pastoraali-kannua, koska se on kaunis en siksi että tarvitsin mitä tahansa kannua ja tietenkin sain jonkun muun Arabian kannun. Ilahdu siinä sitten kovin aidosti.

Vierailija kirjoitti:

Italia.

Ärsyttävä maa, ja Rooma on kauhea. Taskuvarkaita, rasittavan aggressiivisia ihmisiä, hengenvaarallinen liikenne.

Missä olet nämä aggressiiviset italialaiset tavannut? Aidosti kiinnostaa, kun olen naimisissa italialaisen kanssa enkä ole koskaan tavannut ketään aggressiivista italialaista. Toki tunteista puhutaan, mutta se nyt ei ole aggressiota. Mitään väkivallan uhkaa aiheuttavia päihtyneitä miehiä ei esimerkiksi Italiasta löydä.

Istutaan pitkään ja siemaillaan viiniä. Puhutaan läheisten asioista. Rasittavaa

Kaljan yms. juominen. Eikö kannattaisi vaihtaa työpaikkaa, ystäviä tms. Tai aloittaa terapia. Kankkusen jälkeen samat asiat ovat taas edessä.

Loma heinäkuussa oli jo mainittu. Nykyisessä työssä saan itse valita. Korkeintaan ihan heinäkuun lopussa. Nyt on viikko ja loput elokuussa. Itse päätin.

kiitos tästä

muistin rusinapullapitkon kaapissa

jamsk

Pienessä työpaikassa missä vielä uskovainen johtaja on yksi huippujuttu: Ei mitään pikkujouluja tai illanviettoja. Kun palkkakin tulee ajallaan tämä muka hauskoista tapahtumista säästyminen on niin iso etu että en haikaile isoihin firmoihin.

Kaikki seurapelit, korttipelit, pihapelit. Lisäksi vielä kauheampia kaikki "leikillinen" ohjelma työpaikan koulutus ja virkistyspäivinä.

-Työpaikan tyky-päivät (onneksi vain kerran vuodessa, eikä pakollinen)

-Matkustelu (onneksi ei pakollista sekään)

-auringon ottaminen (ei pakollista.. tää alkaa vähän toistaa itseään)

-uiminen (ei pakol... niin)

-eläminen tai elossa olo ylipäätään (tää on vähän pakollista, ikävä kyllä)