Joskus tulee haikea tunne kun olet katsonut oikein hyvän tv-sarjan viimeisen jakson, mikä sarja aiheutti sinulle tämän olon?

Täällä Pohjantähden alla

Villi pohjola, eli Northern Exposure.

En ole nähnyt viimeistä tuotantokautta, enkä loppua. Olin aivan hulluna tähän sarjaan. Se jotenkin korreloi ajatuksieni kanssa.

Bay

Jossain kirjojen lopetuksia ruotivassa kirjassa analysoitiin, että suurin osa hienoista kirjoista loppuu jotenkin laimeasti ja ennalta-arvattavasti. Syy tähän on kuulemma siinä, että lopetus on kirjoitettu viimeisenä, jolloin kirjailijan mehut ovat jo menneet muun kirjan tekemiseen. Paukkuja ei ole enää jäänyt loppuratkaisuun vaan se vaan kursitaan kasaan nopeasti viimeisillä voimanrippeillä. Ehkä sama ilmiö vaikuttaa tv-sarjoissa. Ainakin omasta mielestäni monien hienojen sarjojen lopetukset ovat laimeita ja jonkinlaisia antikliimakseja.

Son's of Anarchy.

Noo, loppu oli ikävän realistinen.

Jax lähti (omalla) tyylillä eikä lähtenyt lusimaan loppuiäkseen.

Breaking Bad on yks parhaita sarjoja mitä tehty ja etenkin viimeinen jakso viimeisen päälle hiottu. Muutenkin huomaa että miten jo ekalla kaudella on monia asioita mietitty tarkkaan ja niihin viitataan hienosti myöhemmin. Tietyt teemat hahmojen vaatteiden värejä ja jaksojen nimiä myöten suunniteltu tarkasti.

Good Girls, haluaisin ehdottmasti nähdä jatkoa mutta eipä ole tulossa.

Myös Good Trouble, mutta siihen on tulossa jatkoa, sitä odotellessa.

Mandalorian

Maailma liekeissä! Jäi kesken ja jännään kohtaan.. kotirintaman naiset..sama!

Lucifer. Koukutuin täysin ja katsoin kaikki kuusi kautta Netflixistä noin viikossa. Lopetus tosin oli masentava.

Vierailija kirjoitti:

Jossain kirjojen lopetuksia ruotivassa kirjassa analysoitiin, että suurin osa hienoista kirjoista loppuu jotenkin laimeasti ja ennalta-arvattavasti. Syy tähän on kuulemma siinä, että lopetus on kirjoitettu viimeisenä, jolloin kirjailijan mehut ovat jo menneet muun kirjan tekemiseen. Paukkuja ei ole enää jäänyt loppuratkaisuun vaan se vaan kursitaan kasaan nopeasti viimeisillä voimanrippeillä. Ehkä sama ilmiö vaikuttaa tv-sarjoissa. Ainakin omasta mielestäni monien hienojen sarjojen lopetukset ovat laimeita ja jonkinlaisia antikliimakseja.

Tuo kirja on Maailmojen loput, ja kirjoittajat Tommi Melender ja Sinikka Vuola.

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla, sekä romaani että sen myöhemmät filmatisoinnit, mielletään usein sellaiseksi, että se trilogian viimeinen osa on kahteen ensimmäiseen verrattuna jotenkin lässähtänyt, ja sen loppu vielä lässähtäneempi. Tässä on kuitenkin kiinnostavaa se, että Linna lähti alun perin kirjoittamaan vain sitä, ja kirjoittamisprosessin aikana kirja laajenikin siis taaksepäin eikä eteenpäin. Minusta se loppu lisäksi on oikein toimiva juuri sellaisena kuin se on. Koen, että sen viestinä on ikään kuin, että kaiken kirjassa aiemmin kuvatun vihan ja kärsimyksen ja verenvuodatuksen rinnalla sellainenkin elämä, joka on ikään kuin yhtä pitkää romaanin lässähtävää loppua päivästä päivään, on paljon parempi vaihtoehto. Ja että siitä pitäisi osata olla kiitollinen.

Grantchester englantilainen rikosdraama, johon osallistuu pappilan henkilökuntakin.

Neiti scarlet ja Herttua. No onneks siihen o tulossa uusia jaksoja ilmeisesti. Ihanat näyttelijät

Oon Areenasta katsonut jaksoja

Vierailija kirjoitti:

Pentulive (vaikka ei se ollutkaan varsinainen tv-sarja). Haikea mieli tuli kun loppui.

Eikös uus pentulive ala ensi viikon perjantaina?

Dexter. Ja se miten loppui, oli shokki.

Breaking Bad.

Avatar: the last Airbender.

(Siinä on ehkä kaksi kaikkien aikojen parasta sarjaa.)

Muukalaiset. Kunnon sci-fi 60-luvulla.

Hiljainen todistaja, ensimmäiset 8 kautta kunnes Amanda Burton lopetti sarjassa.

Fakta homma

Tanskalainen sarja Sairaanhoito-opisto päättyi jotenkin oudosti. Sairaalassa syttyi tulipalo ja väki jäi pihalle ihmettelemään. Monta ihmissuhdeongelmaa jäi avoimiksi.