mulla on mennyt usko ihmisiin ihan täysin.

Siis, kukaan ei "keksinyt" mitään hyvää minusta. Ap

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 20:41"]

 Ja olen vasta 19v, koko elämän kokemus tällaista p*skaa..

[/quote]

Ikävä kuulla :( Mutta onneksi olet noin nuori eli elämäsi voi muuttua - vilpittömästi luotan siihen! Moni joutuu jollakin tavalla pettymään ihmisiin tämän elämän aikana, ja siksi uskonkin, että sinuakin varten on olemassa sellaista rakkautta, johon ei tarvitse pettyä ja joka ei ole riippuvainen ihmisten ailahteluista: http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4 Lämpimästi rohkaisen tutustumaan.

Minä ainakin keksisin nyt saman tien paljon hyvää sanottavaa sinusta.

Olet vain ollut vääränlaisessa seurassa. Asemasi on siitä hyvä, että tuossa iässä pystyy yhä enenevissä määrin valitsemaan ympärillään olevat ihmiset. Vanhoja juttuja (esim. tuo ikävä kokemus yläasteelta) on enää turha miettiä.

En jaksa enää edes muuttaa, paikkakunnan vaihtokaan ei koskaan ole auttanut. En ole muiden mielestä "normaali" siksi kai syrjiminen... Ap

Mä uskon lujasti nuoriin ja tuleviin sukupolviin.

Oikeasti oelt 19-vuotias joten sinulla on vielä mahdollisuuksia. Keskity opiskeluun jotta saat taloudellsien turvan.

Pahennan vielä tuskaasi: olin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä nyt ja kesti todella kauan ennen kuin aloin löytää itseni kaltaisia tyyppejä. Se ympäristö, jossa kasvoin, ei arvostanut minunkaltaisia, olin liian heikko, epämääräinen, outo. Yliopiston kautta sain ekat ystäväni ja sitten alakulttuureista ja luovan työnti kautta lisää. Kasvinympäristöstäni en ole pitänyt yhteyttä kehenkään. Kaveripyyntöjä on tullut, yllätys yllätys, kun olen työni kautta saanut hieman nimeä. Nyt kelpaa sanoa, et on ollut samalla luokalla, vaikka aikoinaan minä olin se nolo ja outo, jolle sopi hihitellä.

Jos ei näe itsessään tai toisissa ihmisissä mitään hyvää, pitää muuttaa omaa katsontatapaansa. Hyviä ja kauniita asioita löytyy kaikista, katso uudestaan, katso tarkemmin, ehkä et vain näe niitä.

Onko oma asenne negatiivinen ja pessimistinen? Onko ympärilläsi sellaisia ihmisiä, ystäviä ja kumppaneita, jotka lannistavat mieltä, ajattelevat negatiivisella tavalla ja tartuttavat oman pessimistisen ajatusmallin myös sinuun? Aina ehtii pysähtyä miettimään omaa elämäänsä, omaa elinympäristöään, ympäröiviä ihmisiä ja kysyä onko itse onnellinen ja kysyä itseltään mitä oikein kaipaa. Mikä tekee onnelliseksi? Mikä saa aikaan hyvän olon? Milloin tuntee itsensä hyväksi? Minkälaisissa tilanteissa tuntee onnistuneensa? Milloin tuntee itsensä kauniiksi? Näitä asioita voi vaikka kirjoittaa paperille. Kun kerää ympärilleen sellaisia ihmisiä, ajatuksia, ympäristöä, tekoja ja asioita, jotka antavat positiivista energiaa tottakai se vaikuttaa omaan minä-kuvaan, onnellisuuteen, hyvinvointiin ja myös siihen, miten toiset ihmiset näkevät ja kokevat sinut.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 20:41"]

Muistan kun joskus koulussa yläasteella piti keksiä jokaisesta jotain hyvää, kukaan ei "keksinyt" mitään hyvää sanottavaa. Kotonakin kohdeltiin huonosti.

[/quote]

Minäkin keksin sinusta hyvää sanottavaa, ja sanon tämän sydämestäni: Sinä olet RAKAS, ARVOKAS ja ainutlaatuinen ihminen :) Ja sitä ei muuta mikään, mitä sinulle on tehty tai sanottu! Olet arvokas ja ainutlaatuinen vain siksi, koska olet ihminen ja olet olemassa. Se todellakin riittää.

"Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa", on joku viisas sanonut. Juuri toivo paremmasta ja oma arvo ihmisenä voivat unohtua pettymysten takia. Uskon, että sinulla on kokemuksistasi huolimatta kaikki toivo ja mahdollisuudet elämässä.

Uskon myös, että sinut ja minut on tarkoitettu siihen Rakkauden yhteyteen, joka hyväksyy, kantaa ja parantaa meitä :) Tällaista rakkauden kokemusta toivon sinulle, rakas ap, ja kaikille muillekin: http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
http://www.healingrooms.fi/?sid=118

Minä olen nähnyt ja kokenut niin paljon pahaa, että osaan nauttia pienistä ja hyvistä asioista joita suurin osa pitää mitättöminä. Ihan ottaa aivoon kun monet, varsinkin naiskaverini, inisevät jostain ilmanaikuisista asioista ja ovat kateellisia (mm. vaatteet, ulkonäkö, raha) ja jauhavat toisistaan paskaa selän takana.

Mä osaa enää nauttia mistään. Näen itsessäni jonkin verran hyvää. Muissa ihmisissä näen aina jotain hyvää. Mutta he eivät minusta. Kun en ole kenellekään mitään. Ap

Musta on tullut sitä kyynisempi, mitä vanhemmaksi tulen. Huomaan myös narsismin lisääntyvän jokaisessa uudessa sukupolvessa. Ja vanhemmat aktiivisesti ruokkivat jälkeläistensä itsekkyyttä, koska oikeisto-Suomessa ei heikot pärjää, pitää olla kova käyttämään kyynärpäitään, itsekäs, ahne ja tunteeton.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 01:02"]

Musta on tullut sitä kyynisempi, mitä vanhemmaksi tulen. Huomaan myös narsismin lisääntyvän jokaisessa uudessa sukupolvessa. Ja vanhemmat aktiivisesti ruokkivat jälkeläistensä itsekkyyttä, koska oikeisto-Suomessa ei heikot pärjää, pitää olla kova käyttämään kyynärpäitään, itsekäs, ahne ja tunteeton.

[/quote]

Ajattelen samoin. Ja että säännöllisin väliajoin tapahtuu jotain (katastrofi, sota tms.) sellaista, joka muuttaa yhteiskuntaa niin, että se ainakin vähäksi aikaa suosii toisenlaisia, yhteisöllisiä, epäitsekkäitä yksilöitä ja tekoja, kunnes olot taas vakiintuvat, elintaso nousee ja samoin narsismin määrä. Olemme siinä "onnellisessa" asemassa, että mitään oikeaa hätää ei taloudellisesti tai muutenkaan fyysisesti ole, ja ihmiset muuttuvat yhä vastenmielisimmiksi kusipäiksi, joita ei siedä kukaan ja jotka eivät siedä ketään. Ihmiset nyppivät toisiaan hengiltä tylsistymistään tai silkkaa ilkeyttään.

Mä olen 42v ja ainoa ihminen johon luotan on mieheni. 20 vuoden ajalla, hän ei ole mua pettänyt mun luottamusta, aina ollut tukena ja turvana, ei puhu musta paskaa, ei juorua ollenkaan jne.

NS. ystäviä on tullut ja mennyt. Otan varauksella ihmiset elämääni ja silti tulee jatkuvasti paskaa niskaan. Mä en edes anna itsestäni niin paljon, että voisivat jakaa, en juorua, ei puhu... mutta aina vaan.

SILTI olen toisten sylinä ja korvina tuon tuosta, annan viisaita sanoja elämään. Enkä katso olevani toisten sylkykuppi, mulla on hetki aikaa silloin tällöin "kavereideni" kanssa istua kahvin äärellä ja kuunnella murheita. Jännä, että tämänkin vuoden puolella vain yksi ihminen on kysynyt multa "mitä kuuluu" ja se oli naapuritaloyhtiön maahanmuuttaja, kun kielikurssilla oli sanottu, että mene ihmisten joukkoon ja puhu!

Minähän puhuin.

Mä en tiedä olenko hyvä, mutta jatkan olemista näin. Mä en tarvitse kuin perheeni sylin ja rakkauden ja sitähän mä saan joka päivä. Mun mussukat.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 20:41"]

Kunpa olisi varaa muuttaa erakoksi johonkin vuoristoon... :(

[/quote]

Ei sun mihkään vuoristoon tartte lähteä, liityt vaan lassukoihin. Meistä monilla on ihan samanlaisia kokemuksia kuin sullakin.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 01:26"][quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 20:41"]

Kunpa olisi varaa muuttaa erakoksi johonkin vuoristoon... :(

[/quote]

Ei sun mihkään vuoristoon tartte lähteä, liityt vaan lassukoihin. Meistä monilla on ihan samanlaisia kokemuksia kuin sullakin.

[/quote]voiko naiset muka olla lassukoita? Ap

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 01:36"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 01:26"][quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 20:41"]

Kunpa olisi varaa muuttaa erakoksi johonkin vuoristoon... :(

[/quote]

Ei sun mihkään vuoristoon tartte lähteä, liityt vaan lassukoihin. Meistä monilla on ihan samanlaisia kokemuksia kuin sullakin.

[/quote]voiko naiset muka olla lassukoita? Ap

[/quote]Tottakai, tervetuloa vaan joukkoon. Meille on yhteistä nimenomaan se, ettei meistä kiinnostuta. Toki riskinä voi olla että löydät joukostamme jonkun ja molemminpuolinen kiinnostus herää. Tällöin menetämme sinut ja yhden toisenlassukan, mutta eihän se mitään, meitä kyllä riittää ja lisää syntyy joka päivä.

En kyllä lassukaksi ajatellut, mieluummin olisin jo kuolleena veden alla... Ap

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 02:24"]

En kyllä lassukaksi ajatellut, mieluummin olisin jo kuolleena veden alla... Ap

[/quote]

Tuo tunne menee ohi heti, kun liityt joukkoomme ja huomaat miten paljon me lassukat sinua arvostamme. Löytäisit helposti joukostamme jonkun joka tekisi kaikkensa sun hyvinvoinnin eteen.