Aina jos kerron äidilleni ongelmistani, hän alkaa ostaa/tuoda jotain

tavaroita. Esim. ruokia, aikakauslehtiä, lahjapaperia, kirjoja. Tämä on rasittavaa, koska yleensä se on aina jotain mitä en tarvitse - en lue lehtiä ja haluan itse valita kirjat, myöskään en tarvitse lahjapaperia kun olen viime kuukausina tilaamistani paketeista säästänyt kaikki kääreet joulun paketointia varten. Yleensä tämä hyväntahtoisuus aiheuttaa siis lisävaivaa, kun pitää heittää tavaraa pois tai hankkiutua eroon, ja palauttaa kipot ja kassit millä ne on tuotu. Sanonko vaan, että en kiitos tarvitse mitään, älä tuo enää tuliaisia? Yleensä en kerrokaan asioistani mitään, mutta hän kuitenkin kysyy aina ja ei aina pysty valehtelemaankaan, että kaikki on hyvin (pahoja terveydesongelmia esim.) Viimeksi sorruin ennen joulua kysyttäessä kertomaan kun unohdin että se aiheuttaa tämän reaktion.