Marttyyriäiti ja joululahjat

Ja tapahtui niinä päivänä sama juttu kuin joka ikisenä jouluna: Äitini oli tärvännyt pienen omaisuuden joululahjoihin, joista sitten suuttui. Suuttui kun en voittanut sentin senttiä hänen ostamistaan arvoista. Suuttui kun lapselleni ostamansa vaatteet olivat liian pieniä: ”Heitä helvettiin ne”. Ja suuttui kun osti miehelleni kirjan jonka tämä oli jo lukenut. Vuodesta toiseen samanlaista. Sillä poikkeuksella että oli mennyt ostamaan yhden toivomani lahjan - josta ilahduin mutta josta hän sanoi ettei olisi sitä halunnut ostaa koska se on perkeleestä?! Voi tuota antamisen riemua. Vuosi vuodelta iloisemmaksi menee. Muilla samanlaista?