Mistä kumpuaa tämän palstab ikärasismi?
Olen pian 39 vuotta täyttävä nainen ja elän elämäni parasta aikaa monessa mielessä. Elämän peruspalikat ovat kunnossa, oma ura nosteessa ja fyysisesti tunnen oloni nuoreksi ja virkeäksi. Olen aktiivinen ja ulkoilen paljon harrastuksen merkeissä. Olen avoliitossa ja saan edelleen huomiota miehiltä, vähän nuoremmilta ja vähän vanhemmilta. En näytä paremmalta kuin parikymppisenä, mutta kylläkin paremmalta kuin 3-5 vuotta sitten, kun sairastelin vakavasti.
Kun tätä palstaa lukee, syntyy ihan toisenlainen kuva siitä mitä ikäiseni elämä pitäisi olla. Ikäisiäni haukutaan täällä mummoikäisiksi, joilla pitäisi olla vähintään teini-ikäiset tai aikuiset lapset, ylipainoa ja lyhyeksi kynitty, punainen tukka. Työmarkkinoille ei ole nelikymppisenä kuulemma enää mitään asiaa, koska ikärasismin takia kukaan ei palkkaa (Ihmistä, joka on parhaassa työiässä? Ehkä ei joo Heseen tai Starbucksin tiskille, jotka ovatkin nuorten töitä). Martina Aitolehdelle nyrpistellään, kun kehtaa käydä esimerkiksi nuorempien bileissä laulamassa karaokea, hyihyi.
Onko tämä nyt vain tämän palstan ilmiö, kun en millään tapaa koe olevani poisheittokamaa tai mummoikäinen oikeassa elämässä? Jos on, esitän hartaan joulutoiveen: pitäkää ikärasisminne tällä palstalla älkääkä missään tapauksessa levittäkö sitä oikeaan elämään.
Kommentit (10)
Palstalla on enemmistö nuorempia, jotka eivät arvaa, miten moni asia muuttuu paremmaksi. Kyllä, vieläkin paremmaksi. Kyllä, myös seksi.
N42
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on just se, kun jokainen kokee olevansa ikäistään nuorempi, hyvännäköinen, parhaassa iässään töissä jne, mutta kun luulevat väärin. Uskomukset eivät vastaa todellisuutta.
Ulkonäöstä, urheilusuorituksista ja muista fyysisistä ominaisuuksista en sano mitään, mutta miksi nelikymppinen EI olisi parhaassa iässään töissä? Ainakin luovissa ammateissa, joista minulla on kokemusta, kukaan tuntemani ihminen ei ole ollut parhaimmillaan pari-kolmekymppisenä, vaan on kehittynyt vielä vuosikymmeniä.
No, ulkonäöstä sanon sen verran, että nykyään (38-vuotiaana) olen kyllä itse paremman näköinen kuin nuorena. Ei ole enää aknea, otsarypyt ovat hävinneet (?), ja kroppa on timmi, mitä se ei todellakaan ollut parikymppisenä. En tietysti vertaa itseäni muihin parikymppisiin, en aivan varmasti ulkonäöllisesti pärjää heille (enkä ole koskaan pärjännytkään - en edes parikymppisenä!), vaan pelkästään itseeni nuorempana. Ihminen voi ihan oikeasti olla tyytyväisempi ulkonäköönsä vanhempana kuin nuorempana, enkä ymmärrä, miten se olisi muilta pois.
-ei ap
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on just se, kun jokainen kokee olevansa ikäistään nuorempi, hyvännäköinen, parhaassa iässään töissä jne, mutta kun luulevat väärin. Uskomukset eivät vastaa todellisuutta.
Onko ”todellisuus” siis yhtä kuin ”28-vuotiaan mielipide”?
Se on itse asiassa yksi niistä parhaista iän mukana tulevista jutuista, että muiden mahdolliset ajatukset itsestä kiinnostavat yhä vähemmän. Mitä sitten, jos sinusta en ole hyvännäköinen, kumppanini on minuun hulluna? Uramenestystäni on vaikea kiistää ja samaa kehitystä näen ympärilläni ikäisissäni. Ja ainakaan en halua olla ikäistäni nuorempi, huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on just se, kun jokainen kokee olevansa ikäistään nuorempi, hyvännäköinen, parhaassa iässään töissä jne, mutta kun luulevat väärin. Uskomukset eivät vastaa todellisuutta.
Onko ”todellisuus” siis yhtä kuin ”28-vuotiaan mielipide”?
Se on itse asiassa yksi niistä parhaista iän mukana tulevista jutuista, että muiden mahdolliset ajatukset itsestä kiinnostavat yhä vähemmän. Mitä sitten, jos sinusta en ole hyvännäköinen, kumppanini on minuun hulluna? Uramenestystäni on vaikea kiistää ja samaa kehitystä näen ympärilläni ikäisissäni. Ja ainakaan en halua olla ikäistäni nuorempi, huh.
Minulla on sellainen omituinen ajatusmutka, että haluaisin olla juuri sellainen kuin nyt - ulkonäöltä, uramahdollisuuksilta, henkisiltä ominaisuuksilta, ylipäätään kaikelta, mihin kaikkeen olen tyytyväisempi nyt kuin koskaan - mutta silti huokailen, että olisinpa iältäni nuorempi. Minulta meni niin monta vuotta hukkaan, sekä omista asenteista että itsestäni riippumattomista seikoista johtuen. Tuntuu mukamas jotenkin epäreilulta, että nyt kun elämä vihdoin tuntuisi "alkavan", olen jo "liian vanha".
Sitten tietysti kysyn itseltäni, mistä tällainen ajattelu edes tulee? Jos kerran en haluaisi olla fyysisesti nuorempi, miksi se pelkkä numero häiritsee minua? En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on just se, kun jokainen kokee olevansa ikäistään nuorempi, hyvännäköinen, parhaassa iässään töissä jne, mutta kun luulevat väärin. Uskomukset eivät vastaa todellisuutta.
Mitä sitten haluaisit, että nelikymppiset ajattelisivat itsestään? Miten haluat itse nähdä itsesi siinä iässä? Mikä ylipäänsä on se ongelma siinä, jos ihminen on elämäänsä tyytyväinen? Onko se sinulta jotenkin pois?
Tosi outo kommentti kyllä tämä.
Fiksummat puhuvat ikäsyrjinnästä. Rasismia asiaan ei liity.
Entiset demittäjät ovat vallanneet palstan. Heille kaikki yli 25-vuotiaat ovat mummoja ja boomereita.
Vierailija kirjoitti:
Entiset demittäjät ovat vallanneet palstan. Heille kaikki yli 25-vuotiaat ovat mummoja ja boomereita.
Jos lopetetaan tuon typerän jenkkihokeman käyttö joka ei kuulu millään tavalla suomeen ja suomen kieleen niin kuin ei myöskään karenit jne. (koskee myös teitä aikuisia jotka viljelette tätä sanaa)
Mutta palsta on nykyään tällainen kun täällä luuhaa paljon penskoja ulilaudalta. Joskus tuntuu että aihe vapaa on joku virallinen teinipalsta.
Ilmeisesti me luetaan eri keskusteluja koska itse en ole tällaista havainnut.
Samanikäinen nainen
Ongelmahan on just se, kun jokainen kokee olevansa ikäistään nuorempi, hyvännäköinen, parhaassa iässään töissä jne, mutta kun luulevat väärin. Uskomukset eivät vastaa todellisuutta.