Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko mun teini jotenkin hitaasti aikuistuva?

Vierailija
24.05.2014 |

Kyseessä on 18-vuotias ylioppilaaksi kirjoittanut tytär. Edelleen saattaa tiuskaista vanhemmilleen ihan niinkuin jotkut 15-vuotiaat ilkeästi "no etteks te tajuu, tyhmät?" Tai jos ihmettelen, miten jaksoi herätä normaalia aikaisemmin, niin "no en kai mä nyt vielä herää, kävin vaan juomassa vettä". Sellaisella ilkeällä lässyttävällä äänellä. Eikö vaan alaikäiset käyttäydy noin, eikö 18-vuotiaan pitäisi puhua jo kohteliaasti omien vanhempien kanssa? En mä muista, että olisin kehdannut omille vanhemmille puhua tuolla tavoin, vaan keskustelin kohteliaasti ja asiallisesti kuten aikuiset. En olisi missään nimessä halunnut loukata vanhempiani, ettei heille olisi tullut paha mieli.

En tiedä miten tuollaiseen tiuskimiseen pitäisi reagoida, yleensä en vastaa mitään vaan kävelen pois enkä suostu kuuntelemaan. Jos reagoin, niin silloinhan tyttö on saanut tahtonsa läpi ja minut provosoitumaan. En alennu siihen. Perheen ulkopuolisille tyttö kyllä on kohtelias ja "normaali".

Onko muilla yhtä nenäkkäitä 18-vuotiaita?

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
24.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen 25 ja vieläkin enemmän kuin pari tuntia oman äitini kanssa saa sisäisen teinini heräämään...

Vierailija
2/11 |
24.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 15:07"]

Olen 25 ja vieläkin enemmän kuin pari tuntia oman äitini kanssa saa sisäisen teinini heräämään...

[/quote]

Hahaa, tää on kyllä hyvä =). Olen 40 vee ja sama täällä. Tosin  nielen ne sammakot enkä sano tyhmäksi vaikka mieleni tekisi. Ja yritän pitää äänensävyni kaukana tiuskimisesta. En myöskään muljauttele silmiä, mutta osuit naulan kantaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
24.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

eihän 18-vuotias ole vielä aikuinen. ihan hyvin voi vieläkäyttäytyä teinin tavoin. Ja kyllä vanhempien pitää lastensa kiukut kestää aina, oli ne sitten lapsia, teinejä tai aikuisia.

Vierailija
4/11 |
24.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teini mikä teini, eighteen. Thirteen - nineteen = teini. Nuori aikuinen ja myös teini.

Vierailija
5/11 |
24.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kummitytöllä oli teinielkeet vielä 20-vuotiaana. 

Vierailija
6/11 |
24.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luultavasti olet vain todella ärsyttävä äiti. Enkä tarkoita tätä pahalla, mutta kyllä tuossa iässä monilla on jo kaipuu omaan asuntoon asumaan. Ei siinä enää jaksa kuunnella oman äidin neuvoja ja ohjeita.

 

Ja jos tyttäresi on ollut nuorempana hyvin "helppo" nuori, niin joillakin se "teinivaihe" alkaa vasta aikuisiällä. Esimerkiksi minä olin hyvin helppo nuori, en juonut alkoholia ja vietin aikani kotona. Ei kiinnostanut bilettäminen, ei meikit eikä mikään "turmiollinen". Vasta aikuisiällä olen löytänyt sen kapinoivan teinin sisältäni ja voi luoja kun ärsyttää kuunnella, kun oma äiti antaa aikuiselle lapselleen neuvoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
24.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos rohkaisevista kokemuksista. Tuollaisia siis on muitakin. ap.

Vierailija
8/11 |
24.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkin huomasin teinielkeiden alkavan palautua, kun lähes kolmikymppisenä jouduin asumaan muutaman päivän vanhemmilla. Roolit istuvat tiukassa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
24.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Komppaan edellisiä, lapsessasi ei ole mitään vikaa. Itse löysin tuon teinivaiheen vasta n. 17-vuotiaana ja noin 20-vuotiaaksi olin aivan kierroksilla kotona käydessäni (muutin kotoa heti kirjoitusten jälkeen). Sitä ennen olin ollut sävyisä kuin lammas ja taas nykyään (27-v.) olen todella hyvää pataa äitini kanssa. Ihmisen kehitys ei ole niin yksioikoista, tunne-elämän varsinkaan, että tietyssä iässä pitäisi välttämättä tapahtua tiettyjä asioita. Kukin omassa tahdissaan.

Vierailija
10/11 |
24.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä 31 v. huomasin eilen puhelimessa jankuttavani todella typerästi ja lapsellisesti äidilleni vastaan. MUTTA, ei äitinikään olisi takuulla siihen sävyyn arvostellut esimerkiksi ketään ystäväänsä, joka olisi tehnyt samantyyppisen virheen kuin minä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
24.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No, riippuu siitä ,mitä tarkoitat provosoitumisella? Itsellä myös pari teiniä ja keskustelun sävy välillä sama. Mutta.... jos puhe loukkaa toista (eli itseäni) en jätä asiaa siihen. En huuda/raivoa tms. vaan sanon rauhallisesti, mutta tosissani, että en kuuntele moista puhetta ja että se loukkaa. Lapset oppivat pyytämään anteeksi ja useimmiten juttelemme heti myös siitä, mikä "mättää". On hyvä oppia tiuskimisen ja loukkaamisen sijaan miettimään, mikä ihan OIKEASTI ottaa päähän. Voihan se olla vaikka sekin, että kyselen tyhmiä tai että teiniä väsyttää tms.... Mutta eihän se ole äidin vika, vai? Muutenkin elämässä pärjää paremmin, kun selvittää asioita, eikä vain murjota ja tiuski.