Lue keskustelun säännöt.
Pidänkö kiinni vai päästänkö irti? *vuodatus* :(
23.05.2014 |
Meillä on aina ollut vaikea suhde mutta emme ainakaan alussakaan pystyneet eroamaan vaikka yritimme. Aina joku ajoi meidät yhteen.
Nyt kuitenkin avokki on tehnyt hyvin selväksi että ei välitä minusta tippaakaan ja olemme kai jonkinnäköisellä vedenjakajalla ja olisi aika tehdä päätöksiä jatkosta. Mikään järkisyy ei puolla yhteistä tulevaisuutta jos ei tietty lapsia lueta sellaiseksi. Itseasiassa hän ei ole koskaan tehnyt mitään jossa olisi ajatellut minua. Ei edes mitään pientä juttua. Tajusi sentään tuoda synnärille kukkia kun äitinsä ja siskonsa melkein jo polkivat jalkaa... Olen saanut tässä asunnossa vaatia/raivata/omia itselleni tilaa ja vessan hyllyäkään en olisi "ilmaiseksi" saanut (ja täällä on siis useampikin hylly). Hellyyskin on loppu jo aikoja sitten koska en jaksa enää kerjätä sitä. Seksiä sentään on n. 2 x kk ja silloinkin hän vain tyhjentää kassinsa minuun. Ei esileikkiä, ei pusuja, ei mitään. Jälkeenpäin minua ällöttää sellainen mutta annan kuitenkin ettei tulisi sellainen kiristyksen maku.
En haluaisi antaa periksi, onhan monilla vaikeita jaksoja suhteessa mutta tämä tuntuu ihan oikeasti jo siltä kuin löisin päätäni Karjalan mäntyyn.
Avokilla on aina vastaus valmiina kun avaudun: Tuossa on ovi, ole hyvä!
Hän tahtoisi pitää lapset viikko-viikko -systeemillä mutta vetää hernarit sieraimeensa jos teen nykyään viikossa yhdenkin iltavuoron töissä.
Haluaisin vain itkeä ja huutaa pahan oloni pois mutta kun se ei lähde. Olen yrittänyt jo hyvällä ja kohta kai pahallakin. Synkkä suo vain imaisee syvemmälle aina kun ajattelen tilannetta. Ehkä kuitenkin tavallaan ikävöinkin kun hän ei ole paikalla mutta läsnäollessa taas tuntuu että olisipa poissa niin olisi rauhallisempaa ja lapsetkin säntäilisivät vähemmän.
Haluaisin vain syyttää ja raivota, mutta yritän niellä kiukkuni ja itken hiljaa. Onhan minussakin syytä kun en ole se täydellinen ihminen.
Mietin jo kaikenlaisia ratkaisuja ja hyväksyn hänen nykyisen tapansa liehua ystävättäreni seurassa kahden kesken aamuyöhön asti. Eihän tässä enää ole mitään hävittävää? Jos se vaikka piristäisi tilannetta? Sitten mietin eroakin mutta edelleenkään en haluaisi luovuttaa. Toisaalta tämä nykyinenkin tilanne poraa kypärään ihan urakalla kun jossainhan voisi olla joku joka rakastaisi jopa minua ja näyttäisikin sen? En kyllä ole kiinnostunut kenestäkään "siinä" mielessä ja jotenkin tuntuu että sellaista ei olekaan.
Aloimme sutisemaan kesällä -07 ja virallisesti olemme seukanneet joulusta -08 saakka.
ps... Jssap ei nyt auta vaan vääntäkää rautalangasta seuraava siirto ja syy. Kiitos että sain avautua edes tänne.
Kommentit (15)
Mun mielestä ihan selvä peli. Voin tähän nyt lainata tekstisi avainlauseen:
"Nyt kuitenkin avokki on tehnyt hyvin selväksi että ei välitä minusta tippaakaan"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä ukolla on suhun nyt yliote. Helppohan sen on näyttää sulle ovea, kun tietää ettet kuitenkaan lähde. Kirjoitit hänen tehneen selväksi ettei hän välitä sinusta tippaakaan, Oli se sitten totta tai ei, paras vaihtoehto on lähteminen. Tuskin haluat jatkaa tällaisessa tilanteessa ikuisesti, vaan haluat sen muuttuvan? Kuulostaa epätoivoiselta, että annat miehen liehua vieraiden naisten kanssa, jotta asiat sillä paranisivat. Et kai ihan oikeasti usko tuohon? Lähde. Jos se välittää susta, se muuttaa käytöstään saadakseen sut takaisin. Jos ei...tuskin sellaisen miehen kanssa haluaisit ollakaan.
Lähdet. Päästät irti. Lastenvalvojalle aika.
Ja sitä paitsi äijänkäppänä kuulostaa siltä, että viikko-viikko - systeemi on vain kiristyskeino... Jos ei väkivaltaa ole, niin voit varmaan suostua siihen. Luulen nimittäin että mies muuttaa sen suhteen mielensä.
En minä näe tuossa tekstissä yhtään syytä miksi jäisit.. En kerrassaan mitään. Näet sen varmaan itsekin.
Aloita uusi elämä, se voi olla vaikka hyvä. :)
Päästät irti tottakai!
Et sinä voi elää tuollaisessa tilanteessa täyttä elämää. Ero tulee olemaan rankka ja vaikea, mutta se vaihe menee yllättävän nopeasti ohi.
Ja hei KUKAAN ei ole täydellinen, eikä tarvitsekaan olla! Tsemppiä ihan mahdottomasti, lupaa itsellesi onnellisempi tulevaisuus ja päästä irti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan tämä provo, olihan? Jos ei, niin lue nyt hyvä nainen tuo tekstisi oikein ajatuksella. Minkä ihmeen takia roikut tuon miehen kanssa? Kun se on "muuten niin ihana"? Tekstissäsi et kertonut yhtäkään asiaa, joka puoltaisi yhdessä jatkamista. Mies ei halua kanssasi olla eikä rakasta tai kunnioita sinua, etkä sinäkään saa suhteesta muuta kuin pahaa mieltä. Lasten etu ei ole saada tuollaista parisuhteen mallia tai kasvaa noin pahoinvoivassa kodissa. Hehän sanojesi mukaan jo selkeästi oireilevat, kun isä on kotona. Lasten takia ei kannata kynsin hampain pitää kiinni huonosta suhteesta, sillä siitä kärsivät kaikki, myös lapset.
Anteeksi kovat sanat, mutta kuulostat kynnysmatolta, joka uskoo, että on parempi olla millaisessa suhteessa tahansa, ettei vain tarvitse olla yksin. Löydä itsestäsi sisäinen vahvuutesi ja näytä itsellesi, että selviät jopa paremmin yksin kuin tuollaisen itsekkään ja piittaamattoman otuksen kanssa. Ja opettele oikeasti olemaan yksin lastesi kanssa ja nauttimaan siitä, ennen kuin säntäät seuraavaan suhteeseen. Vain niin voit löytää kestävän suhteen, joka perustuu molemminpuoliseen rakkauteen, kunnioitukseen ja luottamukseen.
Terv. Nimim. Kokemusta on.
Ota ja lähde.
Itse tein pitkään eroa avopuolisostani ja nyt on todella helpottunut olo että se kaikki soutaminen ja huopaaminen on ohi.
Päätöksen tekeminen oli TODELLA vaikee, yhdessä ehdittiin olla vajaa 5 vuotta, joista viimeiset 3,5 kk asumuserossa.
Luota vaan itseesi ja omiin tunteisiisi, ei ne asiat siitä miksikään muutu vaikka miten haluaisi pysyä optimistisena. Tsemppiä ap, toivottavasti olet valmis tekemään päätöksen pian :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap jatkaa...
Minulla on siis yksi lapsi edellisestä liitosta ja kun nyt jälkeenpäin ajattelen sitä liittoa niin ehkä asioista olisi voitu puhua ja yrittää järjestää. Ehkä annoin liian helposti periksi. En haluaisi enää siihen tilanteeseen kun lapsi (lapset) kysyy illalla leuka väpättäen että missä isi on kun ei ole aina antamassa hyvän yön suukkoa... Itseasiassa sellainen tilanne oli äskenkin. En tiedä missä avokki on tällä hetkellä. Hänellä alkoi (ekaa kertaa moneen kuukauteen) bänditreenit klo 18 ja sen jälkeen ei ole näkynyt, ei kuulunut. Eipä siinä, saahan sitä soitella myöhäänkin ja pitääkin olla omia menoja. Myös sitten kai minullakin tarvittaessa? En millään kehtaisi soittaa/textata että missä herra sijaitsee, koska haluan antaa vapautta ja olla sen asian yläpuolella että soittelisin happamia "heti kotiin ja näpit irti vieraista" -puheluita kuten hänellä tuntuu olevan tapana (ja taas syyllistän kitkeränä).
Ja edelleen... monikin on selvinnyt karikoista, itse vain tarvitsisin työkaluja ja niihin käyttöohjeita. Avokki jaksaa aina mainita kun en ole kovinkaan kiihkeää sorttia vaan enemmänkin muistutan halvaantunutta kastematoa. No on "pikkasen" vaikeaa olla pesässä imu päällä kun muukaan ei toimi. Meillä lienee se perinteinen noidankehä: Ei kiihkeyttä koska ei ole hellyyttä ja hellyyttä ei tule koska ei ole kiihkeyttä. Kummasta päästä asiaa lähtisi purkamaan?
En näköjään ole valmis päästämään irti vaikka täällä tulee ihan hyvin perusteltuja mielipiteitä sen puolesta. Yritin jo tehdä jotain repäisevää mutta repsahdin itkunsekaiseen nauruun kun tajusin asian korniuden... Päätin syödä kaikki meidän sipsit ettei avokille jää yhtään (ja dipit myös). Hyi yäk, en jaksa syödä noita kaikkia.
Säälittävää?
Ei siinä paljon voi korjata, jos mies ei välitä sinusta, ja melkeen katselee toisia naisia? Ei kuullosta mitenkään ihanne mieheltä muutenkaan. Ei varmasti tuossa tilanteessa seksi suju eikä hellyyttä löydy.
Lapsillekin on parempi, ettei tarvitse kuunnella teidän riitelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni tämä on täysin provo. Kuka jaksaa selittää jostain dippikastikkeesta, jos tilanne olis aidosti tuota tasoa. Tuohon aloitukseen on haalittu ihan kaikki koukut, johon kuka vain, jolla on lapsuudesta huonoja kokemuksia vanhempien riitaisasta liitosta tai omakohtaista kokemusta omasta huonosta liitostaan, voi tarttua ja antaa "ap:lle" neuvoja.
Sori, väritä ensi kerralla vähän vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä sä annat nöyryyttää itseäsi tuolla tavalla? Mitä sä saat kynnysmattona olemisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 00:59"]
Ap jatkaa...
...Ja edelleen... monikin on selvinnyt karikoista, itse vain tarvitsisin työkaluja ja niihin käyttöohjeita. Avokki jaksaa aina mainita kun en ole kovinkaan kiihkeää sorttia vaan enemmänkin muistutan halvaantunutta kastematoa. No on "pikkasen" vaikeaa olla pesässä imu päällä kun muukaan ei toimi. Meillä lienee se perinteinen noidankehä: Ei kiihkeyttä koska ei ole hellyyttä ja hellyyttä ei tule koska ei ole kiihkeyttä. Kummasta päästä asiaa lähtisi purkamaan?...
[/quote]
Lyhensin viestiä saadakseni vain olennaisen viestistä näkyville.
Rehellisesti sanottuna olen järkyttynyt. Mies sanoo sinua halvaantuneeksi kastemadoksi ja ties millä muilla nimityksillä ja sun mielestä teidän parisuhde on pikku karikossa? Ja kysyt vielä millä tätä karikkoa lähtisi purkamaan?
Ensimmäiseksi jos tahdot saada suhteenne toimimaan (en tosin ymmärrä miksi ihmeessä) sun pitää lyödä nyrkki pöytään ja sanoa että nyt tämä paska loppu. Et suostu olemaan kynnysmatto etkä suostu siihen että sinua nimitellään kastemadoksi tms. Sanot miehelle että jos tyyli ei muutu, sinä häivyt.
Tosin kertomistasi asioista päätellen, mies saattaa ollakin tahallaan paskamainen sinua kohtaan jotta sinä lähtisit, eikä hänen tarvitsisi olla kusipää muiden silmissä.
Jos hän ei välitä sinusta, ja yhteinen tulevaisuus ei näytä lupaavalta, lemppaa mies! Tuottaa vaan molemmille pahaa oloa roikkua tuollaisessa suhteessa.