Haluaisin katsoa jonkun oikein masentavan elokuvan. Vinkkejä?
Jotain samantyylistä kuin esim Pianisti tai Unelmien sielumessu
Kommentit (74)
A.I. - tekoäly. Tai ennemmin surullinen kuin masentava kyllä.
Vierailija kirjoitti:
kun kattoo, saa nopeasti masentavan olon
Kiitos tästä! Olen lukenut tästä skenaariosta, mutta en ole katonut animaatiota aiheesta. Mielenkiintoista, saa nähdä muuttuuko tilanne vielä, kun tietoa maailmankaikkeudesta saadaan lisää.
Lähestulkoon minkä tahansa kotimaisen elokuvan voit valita tällä perusteella, Ap. Et tule pettymään...
Häh, olin juuri tulossa kirjoittamaan, että katsokaa Elem Klimovin "Elä ja muista", jos sota siviilien näkökulmasta kiinnostaa, tässä tapauksessa Valko-Venäjällä. Tätä ei kyllä unohda ikinä, sai palkintojakin aikoinaan. Linkitän sen tähän, jos englanninkieliset tekstit eivät näy, ne saa esiin jos etsii koko elokuvan uudestaan Youtubesta hakusanalla иди и смотри (реж. Злем климов, 1985 г.)
Siis kopioi tuo jos ei ole kyrillisiä käytössä ja kun elokuva alkaa niin ylh. Oikealla 3 pistettä kohdasta klikkaamalla saa näkyviin mm. Tekstitysvalikon.
Tätä en ole nähnyt kun olen empinyt meneekö liian raa'aksi, traileri antoi vahvasti viitteitä, että on rankkaa katsottavaa
Martin Scorsese: Silence v:lta 2016.
Kaksi kristittyä lähetyssaarnaajaa rantautuu pahaa aavistamatta Japaniin käännytystyötä tekemään...
Winters Bone
The Skin Of The Wolf (Bajo La Piel De Lobo). Netflix
Mielummin kaipaisin valoa ja toivoa. Tässä ei tarvitse muuta kun on tässä hetkessä ja tajuaa mitä on vielä edessä.
Vierailija kirjoitti:
Täältä ääni myös Lilya 4-everille
Tää tuli heti itelläkin mieleen. Pitäs varmaan kattoa taas monien vuosien jälkeen.
Onko niitä muitakin kuin masentavia? Milloin viimeksi on tehty elokuva, joka naurattaisi tai nostaisi ihmisiä?! Pelkkää kurjuudessa rypemistä tai supersankari-/scifi-/kauhupotaskaa viime vuosikymmenet.
Songbird -kertoo mihin korona menee vuoteen 2023 mennessä.
Masentavaa joulua.
Mikä tahansa Lars von Trierin leffa
Melancholia on todella masentava. Masennusta pahensi henkilökohtaisesti myös se, että äitini nähtyään elokuvan vertasi minua päähenkilöön.