Miksi synnytyksessä pitää olla tukihenkilö?

Ei tietenkään synnytyksessä PIDÄ olla tukihenkilöä. Moni vaan kokee sen turvalliseksi.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 08:20"]

Ei tietenkään synnytyksessä PIDÄ olla tukihenkilöä. Moni vaan kokee sen turvalliseksi.

[/quote]

Näin on. 

Mä oon käynyt tämän kevään aikana pelkopolilla, ja ainakin siellä vastaanottaneet kätilöt tuntuvat pitävän isän (tai tukihenkilön) roolia tärkeänä. 

Jaa kuka sen "pitää" määrittelee?

Terv. 2 lasta ihan itsekseen henkilökunta seurana synnyttänyt (ja ihan vapaaehtoisesti, omasta halusta, ilman että aiheesta on riidelty puolison tai kenenkään muun kanssa)

Ei tarvitse olla. Ei minullakaan ole ollut kummassakaan synnytykessä, en ole halunnut. Minä kokisin rasitteeksi että siinä olisi ketään tuttua paikalla, tuntuisi että täytyy huolehtia hänen jaksamisestaan oman lisäksi, ettei voisi rennosti esim. ähkiä, kyynelehtiä, huutaa ja kirota. Jos mies olisi väkisin halunnut tulla, en toki olisi kieltänyt, mutta hän oli onneksi vain helpottunut kun sanoin että mieluiten synnyttäisin ilman että hän on paikalal - olikin kuulemma pelännyt että pyörtyisi esim. veren näkemisestä ;-)

Se on henkisesti ja fyysisesti niin mullistava tapahtuma, että siinä on hyvä olla toinen, oma läheinen mukana. Ei välttämättä auttajana vaan mullistavan hetken jakajana henkisellä tasolla.

Monet tuntevat siihen tarvetta. Yksilöstähän se on kiinni.

Vähän hei nyt eri asia verrata pelkosynnyttäjää synnyttäjään, joka lähtee luottavaisin mielin synnyttämään!

Mua ei pelottaisi yhtään mennä yksin synnyttämään, mutta haluan ehdottomasti jakaa sen kokemuksen miehen kanssa! Mies jäisi aika suurista tunteista paitsi, jos ei olisi itse paikalla. Sitä paitsi, oletteko tulleet ajatelleeksi, miltä sitten tuntuu, jos kaikki ei menekään hyvin? Jos vauva syntyy esim. huonokuntoisena, niin koen kyllä tarvitsevani miehen siihen rinnalleni! Jos taas itse joudun leikkaukseen jonkun komplikaation takia, niin olen jännittänyt miehen silloin ottavan vauvan ihokontaktiin puolestani. Olen mielummin herämöössä yksikseni, kun tiedän että mies on vauvan kanssa.

Jännittänyt = vannottanut

Mikään ei ole pakko paitsi verot ja kuolema...

Mutta ap: se kätilö ei ehdi siellä synnytyssalissa oleilla seurana. Ei ainakaan täällä Naistenklinikalla, jossa samaan aikaan on käynnissä iso määrä synnytyksiä. Kätilö piipahtelee tarkistamassa tilannetta ja suorittamassa tarpeelliset toimenpiteet, mutta muuten se synnyttäjä on siellä YKSIN.

Ja siinä on tukihenkilöstä iso apu. Hän on seurana, jutustelee jos synnyttäjä haluaa saada aikansa paremmin kulumaan. Hieroo selkää, ja valvoo tilannetta. Minusta se on jo turvallisuuskysymyskin: entä, jos synnyttäjän tilanne yhtäkkiä heikkenee niin, että ei älyä/kykene hälyttää kätilöä paikalle? Silloin on hyvä, että paikalla on koko ajan joku tuttu ihminen, joka voi hälyttää apua.

Ja seiskalla on tärkeä pointti: entä, jos joutuu hätäsektioon, on se hyvä, että siinä on luottoihminen rinnalla.

Ja rehellisesti sanoen: jos jostain tuntuu, että ei voi rennosti kirota tai ähkiä, jos mies on paikalla, on parisuhteessa jotain aika perustavaa vikaa...

Minäkin ajattelin otsikosta, että jossakin ei saa mennä synnyttämään ilman tukihenkilöä.

Mutta kai ap tajuaa että se mitä hän haluaa ja mihin hän kykenee ei ole kaikki suomen naiset? Eikö vain?  Kaikki ei ole samalaisia.

Minä nimenomaan tahtoisin vain ja ainoastaan mieheni sinne mukaan. En missään nimessä äitiäni. En halua mennä yksin synnyttämään vaikka se olisi ihan normaali ulos pullautus. Minulla kuitenkin on taipumusta vuotaa paljon ihan normaalisynnytyksessäkin, joten olisi kiva, jos mies voisi olla läsnä. Ja vauvan kanssa jos minä taas olisin ensimmäiset tunnit ihan kanttuvei. Niin kuin viimeksi.

Mä päätin ennen synnytystä, että jos mies ei pääsisi, en ottaisi ketään. Jotenkin vain inhottaa ajatus muista kuin miehestäni ja kätilöstä synnytyssalissa.