Onko psykiatriassa kunnioitettu itsemääräämisoikeuttasi?

Minulla on jo niin vanha kokemus, että voin sanoa selvinneeni ilman lääkkeitä. Oma harkintani lääkkeettömästä hoidosta on siis ollut perusteltu.

Kuitenkin koko hoitosuhteen ajan koin painostusta aloittaa lääkitys. Aivan kuin hoitajilla olisi ohje muistuttaa lääkityksestä joka käynnillä, vaikka potilas on kieltäytynyt. Lain mukaan potilas saa päättää mitä hoitoa ottaa vastaan. Tähän nähtävästi sisältyy se, että henkilökunta saa painostaa ja uhkailla lääkkeettömyyden seurauksilla. Tilani ei ole ollut lähelläkään pakkohoidon kriteerejä joten "vakava" seuraus oli se etten voi heidän mielestään parantua. Asenne näkyi mielestäni hoidossa jota sain. Ei otettu tosissaan sitä, kun sanoin menneeni parempaan suuntaan, vaan koitettiin etsimällä etsiä asioita jotka ovat huolestuttavia.

Mt-ongelmia diagnosoidaan joskus elämänkriisien takia ja itselläni oli sellainen tilanne. Tiedä sitten, erehdyttiinkö että kaikki ongelmani johtuvat mielenterveydestä eikä toisin päin. Vai onko jokin muu syy saada kaikille lääkkeet, että kaikkia kieltäytyjiä kohdellaan näin?

En ole yleisesti lääkevastainen, mutta mielestäni mt-ongelmia hoidetaan liikaa lääkkeillä kun kyse on usein luonnollisista reaktioista tai huonoista ajatusmalleista. Joskus huonosta ympäristöstäkin. Lääkkeitä pitäisi mielestäni määrätä akuutteihin vaikeisiin tiloihin tai silloin kun muu ei auta.