Tuore suhde ja jo ongelmia?!

No, sinähän jo itse vastaat itsellesi. Miksi hakkaat päätäsi seinään? 

Mikään noista ei kuulosta välittömästi suhteen päättävältä synniltä, mutta jos ne ovat sinusta sietämättömiä piirteitä, kertoo se varmaan kaiken tarpeellisen.

No en haluaisi lopettaa suhdetta, mutta on alkanut vaivata myös että onko suhde vaivan arvoinen vai ei. En osaa sanoa mikä konkreettinen asia on sellainen joka tuo näitä epäilyksiä mieleeni. Ehkä se on se, että edellinen suhteeni kaatui täyteen epäluottamukseen kun mies petti minut todella rankasti. Minulla on myös taipumus siihen että tarvitsisin paljon läsnäoloa ja läheisyyttä ja etäsuhteessa se ei ole oikein mahdollista.

pelkään onko mies vakavissaan vai ei. Älkääkä sanoko, että kysy. Olemme jutelleet ja hän sanoo olevansa vakavissaan, mutta tiedän jo kokemuksesta että asioiden SANOMINEN on helppoa, tarkoitti niitä tai ei..

Ap

Jos noin alkuvaiheessa on jo noin paljon häiritseviä asioita, niin minun mielestä tuosta ei hyvää seuraa. Erityisesti, jos sulla on sellainen tunne, että mies ei mitenkään palavasti ole juuri sinuun rakastunut, vaan on kanssasi enemmänkin siksi, että on saanut hyvännäköisen naisen pulloon. Jos hän on ollut vastahakoinen seurustelun aloittamiseenkin, niin tuskin on valmis syventämään suhdetta.

Voi olla että vuoden päästä sua vituttaa joka päivä ja kiehut raivosta. Puhu miehelle. Jos ei parista kerrasta ymmärrä ei ole sen arvoinen.

Jossain vaiheessa autokaupassakin pitää tehdä ostopäätös. Ei voi käydä aina muutaman päivän tai viikon välein koeajelemassa ja jäädä miettimään. Toisaalta miksi edes koeajaa autoa, jos tietää valmiiksi, ettei voi tai aio ostaa. Kuka autokauppias hyväksyisi tällaiset huviajelut kerta toisensa jälkeen ilman ostopäätöstä, kun koeajellun auton arvo alenee samalla eikä se kelpaa kohta kellekään, kun on niin kulunut romu? Toki joku omistautunut autoharrastaja saattaa saada kunnostettua käytetynkin auton.

Sellaistahan se seurustelukin on. Koeajelua. Itse päätät, millainen menopeli olet ja mitkä sinun käyttöehdot on.

Mies ei ainakaan ole sinuun rakastunut, sen voi lukea rivien välistä.

I feel for you, ap. 

Itse hakkaan myös päätä seinään, rakkaudesta, ikävästä ja hyvistä hetkistä exän kanssa. Mutta kuten ystäväni neuvoi; sillon on aika lopettaa, kun huonoja juttuja on enemmän kun hyviä. Meillä ei kyllä ollut edes näinkään...

Rakkaus on ikävä pahimmillaan ikävä juttu :(

Joku sanoi minulle joskus "there's no love without respect". Tuohon lisäisin, että "there's no respect without justice".

Kannattaa miettiä, mitä rakkaus edes on. Ei pidä vain ajautua suhteeseen ja sitten valittaa, kun suhde ei etene. Parisuhde on sopimus siinä missä työsopimuskin. Ehdot sovitaan ennen suhteen alkua. Sinä itse päätät, haluatko olla pelkkä keikkatyöläinen ilman jatkuvan työsuhteen etuja. Paremmista ehdoista voi neuvotella ja sopia myöhemminkin, mutta ei ole mitään taetta niiden toteutumisesta. Silloin on turha itkeä, koska mistään enemmästä ei ollut puhetta. Ei ole pakko suostua toisen vaatimuksiin. Omasta arvosta kannattaa pitää kiinni.

Omalta kohdaltani ajattelisin näin:

- Minulla on sanoinkuvaamaton harmituksentunne päällä

OK no tätä sattuu. VOi johtua mistä vaan, mutta pitkänpäälle se on ikävää. Jos tiedät, että se johtuu miehestä niin ehkä ei kannata jatkaa.

- Elämme etäsuhteessa, eikä se ole minusta tyydyttävää pidemmän päälle

EIHÄN se varmaan paras mahdollinen asiantila ole, mutta nimenomaan hyvät  suhteet kestävät etä-aikojakin pitkään - etäajat ovat normaaleja nyky-yhteiskunnassa ja niitä tulee ja menee. TÄn perusteella en tekis päätöksiä.

- Miehen taipumus kommentoida ulkonäköäni, tyyliin "valkoinen väri ei sovi sinulle joten miksi käyttäisit sitä" ja "yritän vaan olla järkevä, kun sanon ettei tuo luomiväri sovi sinulle yhtään". Ärsyttää siksi, että olen meistä kahdesta varmaan se paremman näköinen.

SILLÄ kumpi teistä on paremman näköinen ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Mies ei välttämättä tarkoita pahaa, eikä tämän perusteella sano, että et olisi hyvän näköinen - vain että joissain vaatteissa ja meikeissä olet paremman näköinen kuin toisissa. Minusta tämä ei välttämättä ole paha. Eri asia, jos koskaan ei ole mitään hyvää kommentoitavaa tai jos tuntuu siltä, että mies haluaa muuttaa sinua. Se ois paha. Jonkun aikaa voisi kokeilla, että vastaisi kommenteihin niiden edellyttämällä tavalla: ikäviin ikävästi kuitaten jotain takaisin ja kivoihin suukolla ja kiitoksella tai vastakohteliaisuudella.

- Mies kyttää exäänsä ainakin jonkun verran facebookissa. Tuskin vahtaamalla vahtaa mutta tietää mitä tämän kuviin kommentoidaan yms.. Pitäisikö häntä edes kiinnostaa asia enää??

ÖH, miksi SINÄ tiedät, mitä mihesi exän kuviin kommentoidaan (täytyyhän sun tietää, kun tiedät, että mies tietää). Ei menneestä koskaan kokonaan eroon pääse, eikä sitä kuulu unohtaa, mutta koko ajan ei pidä stalkata.

- Tuntuu, että mies haluaa vähemmän viedä suhdetta eteen päin kuin minä (tuntuu, että haluaa kyllä, jossain määrin, joskus, jonkun verran). Se olin esim. minä joka sanoin että nyt aletaan seurustelemaan, koska en vaan halunnut mitään panosuhdetta varsinkin kun olin tulisesti ihastunutkin. Mies oli ensin vastahakoinen mutta suostui sitten yllättäen kuitenkin.

OK, no tämä ois mulle kynnyskysymys. En olisi ikinä tämmöiseen suhteeseen alkanutkaan, johon mies on "vastahakoinen", mutta "suostuu"!

- Jos puhumme suhteestamme, en varsinaisesti huomaa että hän olisi rakastunut minuun, vaan enemmänkin kokee löytäneensä ominaisuuksiltaan erittäin hyvän naisen josta pitää kiinni, on sanonut että olen "priimalaatua" yms...

AINA sitä ei huomaa puheista, vaikka rakastaisi kuinka. Mutta ks mitä yllä sanoin suhteen alusta.

- Tuntuu että hän nostaa aina itseään jalustalle ja kehuu itseään fiksuksi ja ties miksi. Onhan hän fiksu, mutta hän tuntuu kuvittelevan olevansa jotenkin ylivoimainen ja monesti tuntuu että hän kokee että hänen omat mielipiteet merkkaa eniten ja minun mielipiteissä on "hienosäädettävää"

KAIKKIHAN me kuvitellaan olevamme fiksuja ja merkittäviä ja muissa vaan on hienosaadettavaa. HUomaathan, ap, että sinä ajattelet miehestäsi juuri samoin. Mutta ks, mitä sanoin yllä suhteen alusta.

- Hänen eksänsä oli kuulemma kokenut, että mies haukkui ja moitti eksää asioista, esim tämän paino-ongelmat ja tämän harrastukset. Olen itse ollut huomaavinani samaa, että minussa on miehen mielestä erittäin paljon hyviä ominaisuuksia mutta sitten olen myös kuulemma luonteeltani joskus "itseäsäälissä rypijä" (mikä tulee siitä kun kuulen että en osaa esim pukeutua oikein ja pahoitan siitä mieleni) ja saattaisin kuulemma pettää häntä (en ole pettänyt häntä enkä tietääkseni antanut sellaisen epäilyyn mitään aihettakaan. En ole käynyt kertaakaan edes ulkona yksin suhteemme aikana).

TÄMÄ on jännässä ristiriidassa sen kohdan kanssa, jossa sanoit, että mies ei ole rakastuneen oloinen vaan sen oloinen, että on löytänyt ominaisuuksiltaan hyvän naisen, josta ei kannata luopua. EIkö ne nyt olekaan hyvät ne ominaisuudet? Haukkumista ei pidä suostua kuuntelemaan. TOKI on ikävää, että mies luulee tuntevansa sinut paremmin kuin sinä - mutta niinhän sinäkin luulet tuntevasi hänet. Ja kun ottaa huomioon suhteen alun niin...

- Miehellä on joitain ongelmia elämänhallintansa kanssa, esimerkiksi hän syö liikaa ja hän lihoo helposti, mutta vakuuttaa laihtuvansa.

MITÄHÄN sä mahdat pitää elämänhallintana?

Tämmöstä.. Muut jutut kohtaa täysin; arvot, haaveet, huumori, musiikki ja leffamaku, ajanviettotyylit, hellyys, seksi, kummankin sitoutuneisuus etäsuhteeseen ja sen asettamiin vaatimuksiin, toisen asettaminen etusijalle, pitkät keskustelut..

EIKÄ kohtaa, kun lukee mitä valitat yllä.

Omalta puoleltani on myös tunnetta mukana enemmän kuin ehkä haluaisinkaan.

Ei ole. Jos olisi, sua ei harmittaisi olla suhteessa. Oikeasti sä vaan pelkäät olla yksin ja sulla on huono itsetunto.