Sinä äiti lasten kanssa Kainuulaisessa S-marketissa tänään iltapäivällä.
Ihailut sinulle. Sinulla oli mukanasi tyttö ja poika ja varsinkin poika oli kovaääninen ja tyttökin mankui ja kinusi isoon ääneen asioita.
Sinun äänesi pysyi nättinä kun selitit, että nyt teidän pitää olla hiljempaa. Poika kysyi miksi ja sinä kerroit, että täällä on muitakin ihmisiä kaupassa ja heillä pitää olla ostosrauha. Samalla kerroit mitä olette tekemässä "valitaan tästä nyt maidot ja mennään sitten puurohiutalehyllyille".
Jäin "vakoilemaan" sinua hetkeksi ja hymyssä suin lähdin siitä kassoille minäkin.
Hienoa äitiyttä, kärsivällistä, kuuntelevaa ja rakastavaa, ehkä väsyneiden ja siksi ylivilkkaiden lasten kanssa kaupassa ruuhka-aikaan!! =)
- äiti itsekin
Kommentit (12)
Ihana. Suuri kiitos myös sinulle kun teit tällaisen viestin, tätä oli mukava lukea.
Olen itsekin välillä ihmetellyt miksi jotkut puhuu lapsilleen todella veemäisesti. Ymmärrän että välillä voi hermo mennä, mutta jos se on pääasiallinen puhetapa aina kun on jotain kränää lapsen kanssa, niin turha odottaa että hänellä on aikuisiällä hyvät välit vanhempaan/vanhempiin.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 23:04"]
Voin niin kuvitella miten se on lässyttänyt. En kestäis kuunnella.
[/quote]
Ei lässyttänyt yhtään. Puhui rauhallisella äänellä ja perusteli miksi ja miten. Siksi jäinkin kuuntelemaan hetkeksi..
-ap
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 23:04"]Voin niin kuvitella miten se on lässyttänyt. En kestäis kuunnella.
[/quote]
Ja sää huudat naama punasena pennuille? Se on musta ihailtavan näköistä, kun kassalla huutaa äiti ja lapset. Älä hypi, älä koske,älä mene!! No nyt se menee rikki!! Ja penskat kailottaa!! Mitä tekee isä? Katse maassa maksaa ruokaostoksia ja kysyy, mikä on punasen mallun numero? Äiti huutaa taas, et tekisit sääkin jotain joskus, etkä ois tollanen tossu!!! Sit ne lähtee kassalta ja pikku matti juoksee jotain mummoa päin, et mummeli törmää oveen. Hymyilyttää olla sivusta seuraajana :)
Jotkut vanhemmat voivat olla oikeasti uupuneita. Silloin on koko ajan pinna kireällä. Ainoa apu olisi se, että saisi lapset jonnekin vaikka viikoksi, mutta sellainen apu ei niin vaan ole kaikkien ulottuvilla.
Se en ollut minä, mutta meilläkin on kovaääniset lapset. Muutama päivä sitten näin kaupassa lapsiani nuoremman ja vieläkin kovaäänisemmän lapsen kuin omani. Huokaisin, että onneksi lapseni ovat vähän jo kasvaneet. Mutta eivät he muista vieläkään, että pienempää ääntäkin voisi pitää. Mitenkähän opin saisi menemään perille muuten kuin toistamalla 500 kertaa?
Olipa kiva lukea tältä palstalta edes kerran tällainenkin viesti. Laita tuo sama vaikka kainuunsanomien tai kotikajaaniin tekstaripalstalle.
Laita kuuloluuriin, saadaan muutakin kuin iänikuista valitusta.
Otsikon perusteella luulin että taas sellainen valitusviesti :)
Hyvällä tuulella olen samanlainen, mutta kun on kuunnellut koko päivän kiukuttelua tai itse on väsynyt tai muuta niin kyllä tulee vähän vihaisesti sanottua ja käytettyä koko ajan ei sanaa ja näytän varmaan vihaavan koko maailmaa. Huuda en kyllä koskaan, vaikka äänensävyä vaihdan. Ihmisiä me kaikki ollaan ja vaikka miten tietää, että oma huono tuuli tarttuu lapseen, ei aina vaan pysty olemaan viileä ja rauhallinen noissa tilanteissa. Pääosin kyllä.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 23:04"]
Voin niin kuvitella miten se on lässyttänyt. En kestäis kuunnella.
[/quote]
Nää on niin voittajaihmisen viestejä tälläiset "kuvittelen tilanteen omassa päässäni todella epämiellyttäväksi ja kritisoin sitä sitten happamana".
Kun ei elämässä ole tarpeeksi ongelmia (tai ilmeisesti muutakaan sisältöä) on hyvä olla itseriittoisa. Vielä kun jättäisi viestimättä asiasta ulospäin oltaisiin ideaalitilanteessa..
Voin niin kuvitella miten se on lässyttänyt. En kestäis kuunnella.