Paljonko painoindeksisi on korkeimmillaan ollut?

23.. Olin tosi veltto, väsynyt ja läskiä joka paikassa. Näytin rumalta ja kärsin siitä suunnattomasti. Raskasta oli niitä ihroja kantaa. Onneksi oli halppo pudottaa. :-)

Ehkä n.19 ja ahdisti. Olin tuolloin teini.

T. 20v

24,3 ja todella inhosin itseäni ja olemustani, vaikkei mitään fyysisiä terveysongelmia ollut. 

Oi, tulitte sitte läskeimmät heti kertomaan indeksinne. Kauheeta, ainakin tuo 19, siis kääk mikä läski, kyllä mäkin masentuisin, inhottavaa. 

Ohho, ja oi voi, hankkikaa elämä.

30 ja eihän se kivaa ollut, kun oli pakko todeta olevansa läski. Nivel- ja selkäkipuja oli myös, pitkälti vähäisestä liikunnasta johtuen.

25 ja mielestäni olen aina ollut hoikka/normaali. :)

BMI45 oli pahin. 

Ei kuitenkaan kipuja ja kuntokaan ei ihan paska ollut. Hyvä silti oli kilot laihduttaa.

50.2 :/ ja olo oli arvatenkin todella huono :( Enemmän kuitenkin henkisesti kuin fyysisesti

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 20:00"]Oi, tulitte sitte läskeimmät heti kertomaan indeksinne. Kauheeta, ainakin tuo 19, siis kääk mikä läski, kyllä mäkin masentuisin, inhottavaa. 

Ohho, ja oi voi, hankkikaa elämä.

[/quote]

No anteeksi paljon että vastasin kysymykseesi.

On nyt korkeimillaan eli 25.3. Mieli on harvinaisen pirteä ja virkeä, mutta vanhat vaatteet ei meinaa mahtua päälle.

54,25 (nyt 50,25)

Ei ollut/oel nivelkipuja tms. Tunsin ja tunnen oloni energiseksi vaikken harrastakaa liikuntaa mutta elämässäni on muita aktiviteetteja.

22,5. Ja ei ollut hyvä olla itsensä kanssa, tosin nytkin olen aika lähellä tuota, mutta koitan keventää.

Typerää tulla aukomaan näin yksilöllisessä asiassa päätään. Painoindeksi on vain yksi mittari sopivalle koolle, kaikki yksilöitä ja ruumiinrakenne vaikuttaa paljon, mutta sitä ei nyt tässä kysytty vaan vain sitä painoindeksiä.

Hanki sinä pölvästi itse elämä, ei ole meidän vika jos sun painoindeksis huitelee ylempänä.

Oisko ollut 30... Olin todella huonovointinen, henkisesti varsinkin. Häpesin itseäni niin paljon. Ylipainoinen olen kyllä vieläkin, enkä häpeästäkään ole päässyt eroon.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 19:56"]

23.. Olin tosi veltto, väsynyt ja läskiä joka paikassa. Näytin rumalta ja kärsin siitä suunnattomasti. Raskasta oli niitä ihroja kantaa. Onneksi oli halppo pudottaa. :-)

[/quote]

On sitten ihan vähän vääristynyt kehonkuva.

se on outo mittari. 187 cm miehellä 67kg´- 89kg on normaali paino

23. Olo huono, paljon löllöä mahan kohdalla (en harrastanut yhtään liikuntaa).

38,4 ollut pahimmillaan. Oli raskauden jälkeen, raskaus sinänsä helppo mutta elämäntilanne muuten ahdistava ja stressaava. Kompensoin syömällä. Tunsin itseni valtavaksi, huono oli psyykkistä.

Nyt painoindeksi 32.

30. Menin oikeasti nurkkien taakse piiloon, kun näin vanhoja tuttuja kadulla. Kun istuin, tuntui että tukehtuu, kun rinnat ja ihrat nousi kaulaan. Vihasin itseäni. Nyt olen dietillä, bmi 27, tavoitteena saada se 20:een. Ei mulla nytkään ole fyysisesti paha olla, oon hyvässä fyysisessä kunnossa. Mutta henkisesti vihaan näitä läskejä ja ei mene päivän aikana tuntiakaan, etten miettisi, miten hirveältä näytän.

23,6 ja olin todella väsynyt ja tunsin itseni tynnyriksi. Onneksi melko pienellä vaivalla sain tiputettua painoni minulle parhaiten sopivaan tasan kahteenkymmeneen.

Piti oikein laskea. 34. En muista siitä ajasta oikein mitään kun kaikki energia meni vakavasta masennuksesta toipumiseen. Lopulta lääkitys puri, pää alkoi "seljetä"  ja painokin lähti laskuun. Tuosta on aikaa nelisen vuotta ja viimeiset 5 ylimääräistä kiloa työn alla.