Lue keskustelun säännöt.
Oletteko löytäneet hyvän ihmissuhteen vielä 40+ ikäisenä?
17.05.2014 |
Mun tarinani lyhykäisyydessään on se, että tuhlasin 10 vuotta elämästäni veemäiseen mieheen. Hänellä oli vakavaa sairautta etc. eli en mukamas voinut jättää häntä, koska "niin ei tehdä sairaalle ihmiselle". Tästä kokemuksesta voisin sanoa, että kärsimys ei jalosta vaan jos (miehellä) on pee luonne, niin sitä se sitten on ja läheiset siitä joutuu kärsimään. Mutta nyt menneisyys veks ja aktuelliin kysymykseen: oletteko arvon naiset onnistuneet löytämään hyvän miehen vielä 40+ ikäisenä? Mistä? Saaneet kenties lapsenkin (tämä ei kylläkään ole välttämätöntä, koska mulla on lähes täysi-ikäinen lapsi jo)? Kertokaa kokemuksianne, jookos? :)
Kommentit (9)
Täällä kolmas 40+ joka miettii samaa. Kaksi lasta kahdelle eri miehelle ja jälkimmäisen kanssa vielä yritetään, mutta en tiedä tuleeko tästä paskaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen löytänyt :) Ihanan Miehen, sellaisen joka ymmärtää oman arvonsa ja myös mun arvoni, on irrottautunut äitinsä helmoista muttei kuitenkaan hylännyt äitiään. Omaa terveellisen ajatusmaailman eikä koe tarvetta alistaa tai vähätellä. Ja hän on itsekin jo isä, joten tiesi millaista elämä lasten kanssa on. Hän on korvaamaton isäpuoli mun lapsilleni ja korvaamattomin isä omilleen, ja on oikeasti hyvätapainen. Lisäksi on vielä todella hyvissä väleissä ex-vaimonsa kanssa mikä on helpottanut kaikkea asiointia ja juhlia.
Ehkä sitä vaan piti rämpiä paskassa että osaa arvostaa puhtaita lattioita.
38-vuotias lapseton nainen miettii täällä, ehtisikö vielä etsiä uuden kumppanin ja saada lapsen. Nykyiseen suhteeseen ei ole lasta kuulunut, enkä ole enää varma, haluaisinko edes. Tuntuu vain, että aika loppuu. Olisi pitänyt lähteä suhteesta jo monta vuotta sitten. Olen aivan umpikujassa.
"Ehkä sitä vaan piti rämpiä paskassa että osaa arvostaa puhtaita lattioita"
Ihanasti sanottu. Minä löysin elämäni miehen vasta vajaa viisikymppisenä, naapuri talosta. Heti synkkäsi. Ollaan oltu yhdessä noin viisi vuotta. Enkä koskaan aikaisemmin ole ollut näin tasapainoinen, onnellinen ja oma itseni kuin nyt. Ei vähättele tai alista, vaan on tasavertainen elämän kumppani ja huomioi kaiken, myös ne pienet asiat. Elämä ei voisi tästä enää paremmaksi tulla, vaikka kasvoiltani (myös kropastani) näkyy eletty elämä ja paskassa olen aikaisemmat vuosikymmenet rämpinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kuulisin mielelläni lisää näitä onnellisia tarinoita. Tuntuu, että liikkeellä on vain epätasapainoisia, sitoutumiskammoisia tai pelimiehiä. Seksi kelpaa aina, mutta todelliset tunteet kauhistuttaa. t. kahden lapsen kohta 38-vuotias yh
Olen 40 v. ja ihan samassa tilanteessa kuin Ap! Viimeiset 5-6 vuotta exän kanssa oli yhtä riitelyä. Nyt olen ajatellut katsella avoimin mielin ympärilleni, mutta epätoivoisesti en metsästä uutta suhdetta :) Jostain ihan yllättävästä paikasta, silloin kuin vähiten sitä odottaa, saattaakin löytyä mies, jonka kanssa kemiat kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin puolisoni 42-vuotiaana, ja onnistuimme jopa saamaan yhteisen lapsen. Pikkujouluissa tavattin, mies oli silloin vielä naimisissa. Kun sain kuulla liiton yksityiskohdat, en epäröinyt aloittaa suhdetta hänen kanssaan. Eli ihan hyvin vielä vanhempanakin voi onnistua löytämään juuri sen oikean.
Sama asia askarruttaa muakin, mutta aika hiljaista näyttää olevan vastauksien suhteen. Tässä alan olla sinkkumarkkinoiden kuuminta hottia: 39v. ja 2 lapsen yh :)