Oletko ollut parisuhteessa hyötymistarkoituksessa?
Tunnen ainakin kaksi pariskuntaa, joista tiedän varmasti, että pitkän parisuhteen taustalla on vain ja ainoastaan toisen ihmisen hyödyntäminen. Toisessa suhteessa hyödyntäjän on mies, toisessa nainen ja molemmissa tämä hyöty on nimenomaan taloudellinen. Ulkopäin näistä suhteista saa romanttisen ja rakastavan kuva, koska molemmissa suhteissa hyötyjä romantiikan avulla pitää hyödykkeesä kanssa suhteessaan.
Vaikka tämä kuulostaa karulta, en silti tuomitse näitä ihmisiä. Avioliittoja on kautta aikain solmittu puhtaasti taloudellisin perustein ja vieläkin moni menee suhteeseen rahan takia.
Mua kiinnostaisi kuitenkin kuulla teidän omakohtaisia kokemuksia, oletko itse ollut hyötymismielessä/käytännön syistä pitkässä parisuhteessa? Onko kannattanut, vai olisitko sittenkin valinnut toisin? Oletko koskaan pelännyt suhteen katkeamista ja hyödyn menettämistä? Miten olet silloin toiminut pitääksesi kumppanisi?
Kommentit (11)
kyllä. Muutin vieraalle paikkakunnalle 90-luvun lamassa. Sain työpaikan ja asunnon sieltä, mutta en tuntenut ketään.
Päätin että otan nyt vaan jonkun miehen poikaystäväkseni ja tällä periaatteella se aika nopeasti löytyikin.
Eipä tarvinnut puutteen tullessa etsiä tilapäistä seuraa ja tällä miehellä oli silloin hyvin laaja ystäväpiiri, sain nopeasti tuttuja.
Hain kuitenkin mieheltä salaa koko ajan muita töitä ja kun sain töitä Helsingistä, juttu loppui samalla kun muutin takaisin.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 13:00"]
En, vaikka joku ulkopuolinen niin saattaisi päätellä,.....
Niin, joidenkin rahanpalvojien silmissä saatan olla siivestäjä, mutta se on HEIDÄN HÄPEÄNSÄ, miten ihmisiä arvioivat asioista tietämättöminä!
[/quote]
Nyt kysyttiinkin hyötysuhteessa eläviltä, ei niilltä, jotka luulevat toisten luulevan toisen olevan hyötysuhteessa. Jätetään ne keskustelut vaikkapa jonnekin toiseen ketjuun.
Olin parikympisenä masentunut, sydänsuruinen ja kaunis nuori nainen. Sattumalta tapasin miehe, joka ei kiinnostanut tippaakaan, mutta jolla oli rahaa. Seurustelin hänen kanssaan muutaman vuoden ihan vain elintason vuoksi. Piristi paljon ja yksinäni ei mulla olisi ollut varaa tehdä niitä asioita, joita tuon miehen kanssa sain tehdä.
Toisen kerran olin yhden kesän hyötysuhteessa miehen kanssa, vain siksi että oli seuraa, eikä tarvinnut olla yksin.
Näiden jälkeen olenkin etsinyt rakkautta, mutta jos ei löydy, olen valmis suhteeseen pelkästään parisuhteen hyötyjen ja etujen vuoksim joista taloudellisuus ei ole pienin syy. :)
Parikymppisenä opiskelijana muutin nopeasti yhteen miehen kanssa jolla oli vakituinen työpaikka jossa ansaitsi hyvin. Olin kyllästynyt soluasumiseen ja mies halusi minun muuttavan hänen kanssaan. Yksin minulla ei olisi ikinä ollut varaa asua sen tasoisessa asunnossa Helsingissä. Huomasin nopeasti etten rakasta miestä, yritin kyllä. Hän oli todella hauskaa seuraa, hänellä oli kivoja ystäviä ja kävimme mielenkiintoisia keskusteluja kahdestaan.
Kämppä oli osa hänen perintöään enkä maksanut asumisesta juuri mitään ja se oli ok miehelle.
Suhdetta kesti pari vuotta. Matkustelimme paljon, kävimme suhteen aikana yhdeksässä maassa. Lopulta suhteen oli pakko loppua, sillä tahdoin miehen löytävän todellisen onnen. Olemme edelleen hyviä ystäviä.
Minä otan rahaa seksistä. Ja on tunnettu tämän miehen kanssa noin 7 vuotta. Asia on hänelle ok. Kai tämä jonkinlainen suhde,koska juttelemme muutenkin kuin seksin yhteydessä. Ja viestejä laitellaan säännöllisesti näkemisien välillä . Minulla on muutama muukin mies,joista otan vain hupia ja hyötyä.
Ei kai kukaan ole suhteessa josta ei ole mitään hyötyä? Hyöty ei ole aina taloudellista tai yksisuuntaista
En. Tilaisuuksia olisi kyllä ollut.
en ole ollut tällaisessa suhteessa. Mun edesmennyt miesserkku oli nuorena parikymppisenä toyboy 10 vuotta vanhemmalle naiselle. Hän asui naisen omistamassa talossa ilmaiseksi ja eikä osallistunut kuluihin. Kumpikin oli ihan tyytyväisiä tilanteeseen.
Tuossa aloituksessa on aika paljon ristiriitaa. Monesti hyötymissuhteet sisältävät kaikkea muuta kuin romanttista rakkautta ja ne ei ole solmittu kovin nuorena jos olisi hyötymisestä kyse (ellei siinä vaiheessa ole ollut jo omaisuutta). Jos olisi siis hyötymissuhteessa niin varmaan jossain tulisi ilmi, kemiat ei toimisi luonnollisesti.
En, vaikka joku ulkopuolinen niin saattaisi päätellä, sillä ulospäin näkyy vain mieheni työllä hankkima ja perimä, minun perimääni harvempi edes näkee, vaikka samanveroisesta on kyse. Mieheni kanssa YHDESSÄ päätimme, että minä olen lasten kanssa kotona ja huolehdin heistä (ja ainakin kymmenestä muiden lapsesta päivähoitajana siinä sivussa), mies huolehtii varojen hankkimisesta perheemme elämiseen. Mies itse on painottanut pitävänsä minusta huolta, kun oma työurani meni TÄRKEÄMPÄÄN: yhteisistä lapsistamme ja kodistamme huolehtimiseen ja hänen työssään avustamiseen, joista ei juurikaan RAHAA tullut, muttta muuta hyötyä senkin edestä! Lapsemme ovat kaikki sijoittuneet hyvin maailmaan, maksavat veroa ja kasvattavat tulevaa sukupolvea! Koen onnistuneeni, vaikka raha ei olekaan ollut se elämän tärkein asia!
Niin, joidenkin rahanpalvojien silmissä saatan olla siivestäjä, mutta se on HEIDÄN HÄPEÄNSÄ, miten ihmisiä arvioivat asioista tietämättöminä!