Lue keskustelun säännöt.
Hylkäsin ystäväni, koska en voi enää kunnioittaa häntä
20.12.2020 |
Jouduin katkaisemaan välini vanhaan ystävääni, jonka olen tuntenut lähes 15 vuotta.
Syynä on se, että kyseinen nainen odottaa esikoistaan noin puolivälissä, eikä ole lopettanut tupakointia raskauden aikana.
Hän vain selittää sitä iänikuista mantraa, että: "tupakoinnin lopettamisesta aiheutuva stressi on lapselle haitallisempaa kuin itse tupakointi."
Ei ole minun asiani tuomita, tiedän. Mutta en vain pysty enää arvostamaan ja kunnioittamaan tuota ihmistä yhtään, niin paljon kuin häntä olenkin rakastanut.
Enkä pysty olemaan ystävä ihmisen kanssa, jota en arvosta.
Harmittaa. Onko muita, joille on käynyt samoin: arvostuksen loppuminen on päättänyt jonkin ihmissuhteen?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole täydellinen, mut ehkä sä ite oot eka.
Ihmistä tulee rakastaa sellasena kun se on, sä voit mennä tekeen kunniaa johonki sotilasparaatiin.
En todellakaan ole täydellinen itsekään. Mutta viattoman lapsen terveyden vaarantaminen oman mukavuudenhalun vuoksi on niin halveksittava teko, etten pysty tuollaisen ihmisen kanssa enää olemaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. En kestänyt katsoa kun rakkain ystäväni teki typeryyksiä ja tuhosi elämäänsä. Oli helpompi päästää irti ja ajatella, että tämä henkilö on kuollut kuin katsoa kun hän satutti itseään ja ympärillään olevia.
Mä en tunne mitään symbatiaa röökaavia odottajia kohtaan! Ne ei ite kestä kärsiä niitä nikkiksiä mitä tupakan lopettamisest tulee niin ne siirtää ne vierotus oireet sen pienen vauvan kärsittäväks! Hyi saatana.
Olen kuullut että neuvolassa saatetaan oikeasti sanoa noin.
Minusta hieman mitätön syy hylätä ystävä. Ymmärtäisin, jos hän ryyppäisi tosi rankasti ja saisi FAS-vauvan.
Kyllä.
Minäkin olen parhaillaan laittamassa välejä poikki kaverin kanssa, jonka kanssa moraalimme eivät lainkaan kohtaa. Olemme nyt aikuistuttuamme, tai tarkemmin minun aikuistuttua, kasvettu täysin erilleen. Huomaan, ettei hän olisi halukas katkaisemaan ystävyyttämme. Vaikea selittää, mutta jää aina ikävä fiilis kun olen ollu hänen kanssaan tekemisissä. Ystävyyssuhteista pitäisi olla iloa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana ollessani polttivat lähes kaikki ystäväni raskaana ollessaankin tupakkaa. Ei tullut mieleenikään katkaista välejä. Nyt nämä lapset ovat nuoria aikuisia ja monilla omia lapsia. Terveitä ovat olleet, ei mitään erityisiä sairauksia. En tarkoita tällä, etteivätkö riskit ole varteenotettavia. Olen lukenut paljon tutkimuksia ja itsekin terv.huollon ammattilainen. Nyt jo eläkkeellä. En todella puolustele tupakointia millään tavalla. Mutta en myöskään tuomitse heitä, jotka polttavat.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole täydellinen, mut ehkä sä ite oot eka.
Ihmistä tulee rakastaa sellasena kun se on, sä voit mennä tekeen kunniaa johonki sotilasparaatiin.
Tupakoitsijapölö ilmoittautui. Älkää tehkö lapsia, jos ei ette voi olla heitä kohdussa vahingoittamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Minäkin olen parhaillaan laittamassa välejä poikki kaverin kanssa, jonka kanssa moraalimme eivät lainkaan kohtaa. Olemme nyt aikuistuttuamme, tai tarkemmin minun aikuistuttua, kasvettu täysin erilleen. Huomaan, ettei hän olisi halukas katkaisemaan ystävyyttämme. Vaikea selittää, mutta jää aina ikävä fiilis kun olen ollu hänen kanssaan tekemisissä. Ystävyyssuhteista pitäisi olla iloa...
Mulla meni myös välit poikki parhaimpiin lapsuuden ystäviin. En vaan kertakaikkiaan kestänyt heidän touhujaan. Toinen alkoi seurustella jonkun linnakundin kanssa joka oli häntäkin kohtaan väkivaltainen, toinen alkoi hooorata varattujen vanhojen ukkojen kanssa siis 18 vuotiaana.
Yritin aikani sietää näiden touhuja, mutta mulla vaan meni täysin maku heistä ihmisinä. Huomasin ettei minua kiinnosta enää jutella heidän kanssaan yhtään mistään.
Olen kuitenkin hyvin ymmärtäväinen ja suvaitsevainen monessa asiassa, mutta kun mennään pettämis ja väkivalta akselille, mulla on nolla toleranssi, enkä jaksa kuunnella mitään selittelyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Minäkin olen parhaillaan laittamassa välejä poikki kaverin kanssa, jonka kanssa moraalimme eivät lainkaan kohtaa. Olemme nyt aikuistuttuamme, tai tarkemmin minun aikuistuttua, kasvettu täysin erilleen. Huomaan, ettei hän olisi halukas katkaisemaan ystävyyttämme. Vaikea selittää, mutta jää aina ikävä fiilis kun olen ollu hänen kanssaan tekemisissä. Ystävyyssuhteista pitäisi olla iloa...Mulla meni myös välit poikki parhaimpiin lapsuuden ystäviin. En vaan kertakaikkiaan kestänyt heidän touhujaan. Toinen alkoi seurustella jonkun linnakundin kanssa joka oli häntäkin kohtaan väkivaltainen, toinen alkoi hooorata varattujen vanhojen ukkojen kanssa siis 18 vuotiaana.
Yritin aikani sietää näiden touhuja, mutta mulla vaan meni täysin maku heistä ihmisinä. Huomasin ettei minua kiinnosta enää jutella heidän kanssaan yhtään mistään.
Olen kuitenkin hyvin ymmärtäväinen ja suvaitsevainen monessa asiassa, mutta kun mennään pettämis ja väkivalta akselille, mulla on nolla toleranssi, enkä jaksa kuunnella mitään selittelyjä.
Tuo on oikeasti validi syy hylätä kaverit. AP, ota oppia.
Kukaan ei ole täydellinen, mut ehkä sä ite oot eka.
Ihmistä tulee rakastaa sellasena kun se on, sä voit mennä tekeen kunniaa johonki sotilasparaatiin.