Milloin päätit erota miehestäsi?

Se kun aloin pelätä että se nirhii mut autossa jossain keskellä mettää ja dumppaa sinne. Silloin tajusin lopullisesti ettei suhde ollut ok.

Kun en saanut huomenlahjaa.

Jäi kiinni pettämisestä. Ei ollut enää mitään syytä jatkaa.

Jäi kiinni pettämisestä. Tajusin etten yksin voi suhdetta rakentaa ja koska hän kokee puhumattomuuden vaihtoehdoksi nyt niin miksei myös myöhemmin.

Uskon kun sanoi että rakastaa. Hän vain valitsee jonkun muun kuin minut ensin ja minulle se ei riitä.

Ei vissiin pettänyt, en kyllä muista.

Hädin tuskin muista, kuka hän olikaan😄

Kerran pelastin ulosotolta, toista kertaa en pystynyt. Arvomaailmat eivät kohtaa, turvallisuudentunne kaikonnut. Peliongelma jatkuu vaan.

Mieheni oli älyttömän komea.

Lapsi oli 3-vuotias, kun kamelin selkä katkesi ja erottiin.

Mies oli työtön ja silti osteli autoja. En käsitä, miksi niitä myytiin sille velaksi.

Viimeinen niitti oli se, kun tyyppi ajoi pihaan ikivanhan Chevrolet Jeep Wagoneerin, josta oli takalasikin rikki.

Toki oli paljon muutakin, mutta tuon auton raijaaminen pihaan oli liikaa.

Viimeinen niitti oli puhelu "toiselta naiselta".

Avauduin suhteemme ongelmista anonyymille nettipalstalle ja minua neuvottiin jättämään se sika.

Vierailija kirjoitti:

Avauduin suhteemme ongelmista anonyymille nettipalstalle ja minua neuvottiin jättämään se sika.

Minuakin neuvottiin täällä jättämään se sika ja jätinkin.

Söi lastemme vanukkaat ja toi työkaverinsa meille viikoksi syömään. Ei ostanut useinkaan äitienpäivälahjaa tai jos joskus osti niin paistinpannun.

Joi myös useita kaljatölkkejä sohvalla. Partakin siltä jäi ajamatta moneksi päiväksi ja jätti myös sukkansa lattialle.

Kun kävin perheneuvonnassa yksin ja siellä minut saatiin ymmärtämään, että yksin en voi avioliittoamme saada toimimaan.

Oli melkoinen vapautus, kun erosin ja pääsin alisteisesta suhteesta. Sai saunoa kun halusi, laittaa hiuksia, meikata ilman että kukaan arvosteli, käydä kävelyllä ilman luvan kysymistä. Pieniä suuria asioita.

Aloin voida suhteen ongelmien takia niin huonosti, että oireilin fyysisesti. Lopulta ero oli ainoa vaihtoehto.

Suhde oli muutenkin jo minun puoleltani ratkeamispisteessä. Asuttiin erillään ja mies vihjaili koko viikon miten oli ikävä ja olisi ollut kiva tavata viikonloppuna, mutta miehellä oli menoja. Noh, menot peruuntuivat ja mies päättikin tapaamisen sijaan viettää viikonlopun yksin. Avauduin oikein rankalla kädellä ja erohan siitä tuli. Mies yritti maaritella takaisin jonkun aikaa, koska ero tuli "puskista".

Koin suhteessa ahdistusta miehen raivareiden ja mykkäkoulujen takia. Meillä oli tulossa yhteinen reissu ja ahdistus vaan kasvoi reissun lähentyessä, kun en voinut tietää kohteleeko mies minua siellä miten. Päätin kerätä kaiken rohkeuden ja ottaa asian puheeksi. Mies aloitti mykkäkoulun eikä suostunut aiheesta keskustelemaan ja tajusin kirkkaasti, että suhde on ohi. Mikään ei tulisi ikinä muuttumaan. Minulle tuli valtava helpotus, kun ei tarvinnut reissuun lähteä.