Mikä tekee päiväkoti-ikäisten lasten kanssa elämisestä "rumbaa"?

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 14:27"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 14:12"]

Eli rumba tarkoittaa suomeksi KIIRETTÄ?

[/quote]

Niin, rumba tarkoittaa kiirettä. Se on kyllä vähän ristiriitaista, koska rumba on hidas, intiimi viettelytanssi. Pikemminkin pikkulapsiarki on lambadaa.

[/quote]

Aivan mahtava havainto!

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 14:25"]

Unohtamatta sitä, että joka ilta pitää katsoa seuraavalle päivälle uudet säänmukaiset vaatteet. Ja tarkistaa, että ulkovaatteet on helposti otettavissa ja oikeanlaiset seuraavalle päivälle. Ja että repussa ei ole likavaatteita ja siellä on kahdet vaihtovaatteet.

[/quote]

Täh? PItääkö päiväkotiin kuskata joka päivä vaihtovaatteet, eikö sinne voi jättää muutamia vaatteita hätätilanteita varten?!

Kyllä se on se ainainen kiire ja riittämättömyyden tunne, mitä työssäkäyvällä äidillä on päiväkoti-ikäisen kanssa. Uhmaikä vielä siihen kiukutteluineen päälle + sairauskierteet. Kamalin vaihe elämässäni (onneksi jo ohi).

Vauvojen kanssa kotona oli ihanaa, taaperoaikana kotiäitinä. Heti kun palasi töihin alkoi se saatanallinen "punk" jossei "rumba". Ja nyt taas työssä käydessä koululaisten kanssa.

No, mulla oli vain yksi lapsi pk.ssa ikävuodet 3-5 ennen kuin toinen syntyi, ja koin sen kyllä helpoksi. Meillä molemmilla vapaat työajat, joten herättiin lapsen kanssa hitaasti ja vietettiin yhteistä aikaa aamulla, ja mies haki lapsen aikaisin. Päivällisruoat tehtiin valmiiksi pakkaseen. Asutaan niin, että työmatkat ovat tosi lyhyet. Pidettiin illat ja viikonloput lapselle rauhallisina, ei raahattu joka kissanristiäiseen. Ei ollut kärsimystä.

16 jatkaa. Kuten muutkin sanoivat nuo jatkuvat muuttujat. Neuvolakäynti, lääkärikäynti, vasuaika, terapia, ties mitä. Kaikenlaiset sekalaiset yllärit. Synttärit, omat ja kavereiden. Työmatkat, kiireet töissä, yllättäen venyvät palaverit. Sairastumiset, pikkulapsiaikana tuntui, että joku on jatkuvasti sairaana. Sitten kun molempien vanhempien pitäisi olla samalla täysipäiväisesti töissä ja työt eivät vähene yhtään vaikka olisi mitä menoa, mutta ne pitää silti hoitaa, se on välillä aika säätämistä, kun pitäisi revetä kahteen paikkaan yhtä aikaa.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 14:32"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 14:25"]

Unohtamatta sitä, että joka ilta pitää katsoa seuraavalle päivälle uudet säänmukaiset vaatteet. Ja tarkistaa, että ulkovaatteet on helposti otettavissa ja oikeanlaiset seuraavalle päivälle. Ja että repussa ei ole likavaatteita ja siellä on kahdet vaihtovaatteet.

[/quote]

Täh? PItääkö päiväkotiin kuskata joka päivä vaihtovaatteet, eikö sinne voi jättää muutamia vaatteita hätätilanteita varten?!

[/quote]

No tottakai. Mutta kyllä seuraavaa päivää varten oli pakko miettiä, että on varmasti vaikkapa kahdet villasukat ja kahdet hanskat. Tuliko kuravaatteet eilen kotiin pesuun? Lähtikö lapsi tarhasta saappaat jalassa? Pitää muistaa palauttaa päiväkotiin ne. 

Kesäisin on helpompaa, mutta erityisesti kevään rospuuttokeleillä, kun aamulla on pakkasta ja iltapäivällä loskaa, on vaatteiden miettimisessä ja kuskaamisessa ja pesemisessä oma hommansa. Tottakai varalla olevia sisävaatteita voi pitää päiväkodissa ns. pysyvästi. Kotona pystyi ulkovaatetuksen miettimään just sen hetken mukaan, päiväkotilaisen kanssa on ennakoitava sää klo 07.30 ja klo 16.30 ja siinä voi olla tyyliin 10 asteen heitto.

Ja just noi sairastamiset ja molempien vanhempien töiden sumplimiset. Se tunne, kun huomaa lapsella yöllä olevan kuumetta. Ensin toinen kukonlaulun aikaan töihin hakemaan matskut, päivittämään kalenterit ja toiminnanohjausjärjestelmät, kone kainaloon ja kotiin ja toinen vuorostaan töihin. Kodinhoitohuoneesta soitetut pakolliset työpuhelut, joita ei voi lykätä ja lapsi katsoo sohvalla Muumeja. Riittämättömyys on hyvä sana. Ja Lambada ;)

Tietenkin riippuu tosi paljon työstäkin tämä, mutta nykypäivän todellisuus on vaan yksinkertaisesti sitä, että yhdellä ihmisellä on niin paljon hommia, että ne on jossain määrin hoidettava olit itse kipeänä tai lapsi.

22 laittoi hyvin, tuo on kyllä todella rasittavaa. Onneksi mä saatoin keskittää lähes kaikki henkiset resurssini tuohon vaatehuoltoon, muuten en olisi selvinnyt. T. 20

On teidän elämä vaikeaa. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä eikä erityistä sumplimista. Ja olen ihan vaativassa työssä, mutta en koe olevani korvaamaton.

Olen nyt hoitovapaalla kahden pienen pojan kanssa ja nyt jo ahdistaa töihin meno, joka vuoden päästä. Kyllähän noissa työtä on kotonakin, mutta juuri ne tiukat aikataulut puuttuu. Vielä kun mies on reissuhommissa niin viemiset ja hakemiset sekä ruoanlaitot on mun heiniä. Mutta selviäähän siitä muutkin...

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 14:51"]On teidän elämä vaikeaa. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä eikä erityistä sumplimista. Ja olen ihan vaativassa työssä, mutta en koe olevani korvaamaton.

[/quote]

Ei se vaikeaa ole, eikä tosiaankaan ihmeellistä. Mutta silti kummasti helpottaa, kun kahden viikon päästä alkaa 3 kk loma.

Sekä kotiäitinä että päiväkotilasten äitinä olleena sanon, että kyllä se kotiäitiys vaan on paljon helpompaa. Henkisesti se voi olla monille raskasta tietyllä tavalla, ja töissäkäynti voi siltä kantilta ajatellen jopa virkistää. Mutta se jatkuva työn ja kotielämän yhteensovittaminen, tiukat aikataulut, lasten kiskominen väsyneinä sängystä, jatkuva huono omatunto, yllättävät sairastapaukset, tuo vaatteiden tarkistelu ja sumpliminen.. uh! Verrattuna siihen, että kotona saa kaiken tehdä ns. omaan tahtiin eivätkä lapsetkaan kiukuttele iltaisin väsymystään.

Uppp