Steri ja vauvakuume?

Minut on steriloitu n. 5 vuotta sitten. Olin pitkässä liitossa ja sekä silloinen mieheni, että minä olimme sitä mieltä, että emme halua lapsia. Itse en ole koskaan ollut mikään äidillinen tyyppi ja olin varma lapsettomuudestani vielä pitkään eron jälkeenkin.

Nyt avioiduttuani uuden mieheni kanssa, on hän saanut jotenkin aktivoitua minulle orastavan vauvakuumeen. Tiedän, että hän haluaisi yhden lapsen kanssani ja olemme tilanteestani puhuneet ja vaihtoehdot käyneet läpi. Hän haluaisi ehdottomasti yhteisen oman lapsen, jos vain onnistuu, ei adoptiota, ei sijaisvanhemmuutta. Minä olen tilanteeseen vielä hieman vastahakoinen, vaikka nyt mielenkiinnolla otankin asioista selvää. Sterin purkuun en todellakaan halua lähteä, sillä mahdollinen tuleva lapsi tulisi todellakin jäämään ainoaksi ja olen ollut hyvin tyytyväinen tähän ehkäisymuotoon, sillä hormonit saivat minut masentuneeksi ja ärhäkäksi.

Vaihtoehtona on ilmeisesti ivf? Pääseekö siihen kunnallisen kautta vai pitääkö hakeutua yksityiselle puolelle? Vielä on kuitenkin muutama vuosi tässä aikaa pohtia tätä päätöstä ja sen toteutusta, joten jonotukseenkin on aikaa. Lisäksi haluaisin ehdottomasti pelkosektion. Omassa suvussani on kaikki synnytykset olleet varsinaisia kauhukertomuksia ja lisäksi minulla on todella matala kipukynnys. Pelkään myös synnytyksessä sekä minulle, että lapselle aiheutuvia vaurioita. Jos jommalle kummalle tapahtuisi jotain, tuskin antaisin sitä koskaan itselleni anteeksi ja peli olisi menetetty... En halua edes ajatella repeytymiä, virtsanpidätysongelmia, synnytyksen kipuja tai lapsen vammautumista vaikeassa synnytyksessä! Eli pelkopolille veisi tieni jokatapauksessa sektiota vaatimaan.

Jos ei mies olisi niin toiveissaan asiasta, jäisin varmasti lapsettomaksi, mutta koska elämä on näin yllättävää, toi se minulle tälläisenkin asian pohdittavaksi.

Mitä teen, miten etenen ja onko näissä pohdinnoissa/haaveissa mitään järjen häivää?