Miehen yhtäkkinen täyskäännös seurustelussa!

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 00:56"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 00:06"]

Löysi uuden. Eronneet miehet pyörittää aina useita yhtä aikaa.

[/quote]

Samoin naiset.

[/quote]

Eli siis tässäkin ketjussa miesten toiminta voidaan oikeuttaa toteamalla "kun muutkin saa"? Eikö meidän pitäisi olla vähän aikuismaisempia?

Pelästy. Ehkä omia tunteitaan ja nopeaa toimintaa.

Ottaa luultavasti etäisyyttä. Edetkää pikkuhiljaa. Hiljaa hyvää tulee.

Ei tiä mitä haluaa.

Aika normia miehen käytöstä.

Tollanen mies on loppuviimeks "aina" tollanen.

Kokemusta, ikävä kyllä. Sitä ei vaan ensihuumassa huomaa.

Kysy suoraan. Kommunikaatio kaiken a ja o.

Minkähän ikäsiä olette?

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 22:45"]

Tää mies on taatusti enemmän kuin tunnevammainen... tulin raskaaksi tälle tyypille juuri ennen polkujemme erkanemista, enkä kyennyt aborttiin. Mies ei halunnut kuulla lapsestaan mitään. Eikä edelleenkään halua kuulla. 

Kun poika täytti vuoden, ystäväni oli niin suivaantunut tän miehen käytöksestä että otti mieheen yhteyttä. Kuinkas ollakaan, paluuviestinä tuli uhkailua ja raivoamista uudelta puolisolta, että mies oli kertonut ettei mitään lasta voisi olla olemassakaan. Tai että jos olisi, niin he eivät haluaisi olla missään tekemisissä tämän kanssa. Lisäyhteydenotot minun taholtani aiheuttaisivat rikosilmoituksen (en ymmärtänyt oikein että mistä syystä), mutta että jos lapsi haluaisi pitää yhteyttä isäänsä, tämä olisi kuitenkin ok. Eihän se lapsi osaa isäänsä kaivata, jos tämä ei ole koskaan halunnut lastaan edes nähdä...

Surettaa ihanan, pienen poikani puolesta, mutta hän on pieni päivänsäteeni, enkä antaisi ainuttakaan hänen kanssaan vietetyistä hetkistä mistään hinnasta pois. Mies on menettänyt lapsensa ensimmäiset 7 vuotta kokonaan, eikä noita vuosia saa takaisin.

[/quote

Huh huh mitä luettavaa. Miehenä ja tuoreena isänä en kykene tajuamaan miten joku voi olla noin torjuva omaa lastaan kohtaan. Tai ehkä osaan jotenkin arvata miten se on mahdollista: tuo mies on tahallisesti välttellyt tapaamasta omaa lastaan ja sillä tavalla estänyt tunteiden muodostumisen. Surullista.

Oma tarinani lyhyesti näkökulman vuoksi:

Tapasin naisen kolmisen vuotta sitten. Ihastuttiin, rakastuttiin, vietettiin aikaa, koettiin eri mielialoja ja riideltiinkin. Välit menivät vähän huonoiksi ja oli jopa yhteydenpito tauolla. Sitten sain viime kesällä postissa ultraäänikuvat.

Raskauden myötä elvytimme naisen kanssa välimme asiallisiksi. Hieman oli riideltävä vanhoja asioita alta pois, mutta kun synnytys toden teolla lähestyi niin jotenkin kaikki entiset kiistat alkoivat tuntua vähäpätöisiltä jutuilta. Tässä vaiheessa, eli ennen synnytystä, olin puolipaniikissa ja jännittyneen odottavalla mielellä.

Synnytyksen jälkeen kun näin lapsen ensimmäistä kertaa sairaalassa niin "päässä naksahti" ihan uudenlainen vaihde päälle. Yhtäkkiä olin ihan rakastunut vauvaan sillä tavalla etten olisi voinut koskaan arvata. Ilmeisesti biologinen vaisto on todella vahva meissä miehissäkin, mutta se vaatii käynnistyäkseen sen että oikeasti näkee ja pitää sylissä omaa lasta.

Nyt en mistään hinnasta vaihtaisi lasta pois. Aion olla mukana sen hoitamisessa ja kasvattamisessa, antaa sille niin hyvät eväät elämään kuin kykenen. Lapsen äidin kanssa emme seurustele, mutta meillä on myönteiset ja kärsivälliset välit toisiimme. Kun on olemassa lapsi jonka ympärillä kaikki pyörii, niin kummasti meillä molemmilla pysyy arkijärki läsnä eikä tule keksittyä turhanpäiväistä draamaa milloin mistäkin.

Tunnen sääliä ja harmia niiden miesten puolesta jotka pakenevat omaa lastaan eivätkä anna isyysvaistolleen mahdollisuutta herätä.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 01:02"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 00:56"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 00:06"]

Löysi uuden. Eronneet miehet pyörittää aina useita yhtä aikaa.

[/quote]

Samoin naiset.

[/quote]

Eli siis tässäkin ketjussa miesten toiminta voidaan oikeuttaa toteamalla "kun muutkin saa"? Eikö meidän pitäisi olla vähän aikuismaisempia?

[/quote]

Ei. Tuossahan yleistettiin, että "eronneet miehet" pyörittää useampia naisia. (jonka jokainen aikuinen ymmärtää perättömäksi väitteeksi.)  "Eronneet miehet" eivät ole mikään homogeeninen joukko, kuten eivät eronneet naisetkaan. Kummassakin sukupuolessa on niitä yksilöitä, jotka pyörittävät, hyväksikäyttävät ja antavat vääriä kuvitelmia useille samanaikaisille seurustelukumppaneille.

Turha siis väittää, että kaikki miehet on samanlaisia sikoja, koska naisissa on näitä sikoja ihan yhtälailla myös.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 23:40"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 22:57"]

Kai sä siltä paskalta vaadit elarit

[/quote]

En vaatinut, enkä vaadi. Lapsen elinkustannuksiin osallistuminen on mielestäni tässä tilanteessa merkityksetöntä, mikäli isä ei halua tavata lastaan. Rahaa on helppo siirtää tililtä toiselle, mutta isäksi ryhtyminen ja suhteen luominen lapseen vaatii jo enemmän. Jos olisin ollut työtön ja rahaton, olisi tilanne voinut toki olla toinen.

[/quote]

 ja nyt järki käteen. Yleviä aatteita, kerrassaan hatun noston arvoisia. Mutta sun pitää ajatella lasta. Jos et halua ottaa rahaa elatukseen niin säästä se lapselle. Lyököön sitten vaikka vetoa hevosista. Mutta se on osa joka lapsellesi kuuluu. Sitten kun "isästä" aika jättää on hän nykyisen lainsäädännön mukaan oikeutettu ainakin lakiosaan. Unohda nyt tunteet ja tunteilu ja pistä lapsen etu ensimmäiseksi.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 05:21"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 23:40"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 22:57"]

Kai sä siltä paskalta vaadit elarit

[/quote]

En vaatinut, enkä vaadi. Lapsen elinkustannuksiin osallistuminen on mielestäni tässä tilanteessa merkityksetöntä, mikäli isä ei halua tavata lastaan. Rahaa on helppo siirtää tililtä toiselle, mutta isäksi ryhtyminen ja suhteen luominen lapseen vaatii jo enemmän. Jos olisin ollut työtön ja rahaton, olisi tilanne voinut toki olla toinen.

[/quote]

 ja nyt järki käteen. Yleviä aatteita, kerrassaan hatun noston arvoisia. Mutta sun pitää ajatella lasta. Jos et halua ottaa rahaa elatukseen niin säästä se lapselle. Lyököön sitten vaikka vetoa hevosista. Mutta se on osa joka lapsellesi kuuluu. Sitten kun "isästä" aika jättää on hän nykyisen lainsäädännön mukaan oikeutettu ainakin lakiosaan. Unohda nyt tunteet ja tunteilu ja pistä lapsen etu ensimmäiseksi.

[/quote]

Lapsella on tarpeeksi rahaa ilman elatusmaksuakin, sillä olen ihan kohtuullisesti menestynyt yrittäjä. Aivan kaikkea en silti halua lapselleni ilman antaa.

Isä ei kuitenkaan maksaisi elatusmaksua vapaaehtoisesti, vaan se tulisi Kelalta, enkä halua kartuttaa lapsen säästöjä verovaroin. Isä ja isän työnantaja taas puolestaan ovat ulkomaalaisia (mies on vaalea viikinki pohjoismaista, ei siis turvapaikanhakija mistälie, joten ei mamupatja-huuteluita, kiitos...) joten elatusmaksun karhuaminen mieheltä lakiteitse ei olisi myöskään helppoa. Kelahan senkin varmasti hoitaisi, mutta en yksinkertaisesti näe järkeä vaivannäölle jonkun satasen per kk vuoksi. Sen voin säästää lapselle itsekin.

Perinnönjaosta tuskin kannattaa huolehtia pitkälti samoista syistä.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 05:41"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 05:21"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 23:40"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 22:57"]

Kai sä siltä paskalta vaadit elarit

[/quote]

En vaatinut, enkä vaadi. Lapsen elinkustannuksiin osallistuminen on mielestäni tässä tilanteessa merkityksetöntä, mikäli isä ei halua tavata lastaan. Rahaa on helppo siirtää tililtä toiselle, mutta isäksi ryhtyminen ja suhteen luominen lapseen vaatii jo enemmän. Jos olisin ollut työtön ja rahaton, olisi tilanne voinut toki olla toinen.

[/quote]

 ja nyt järki käteen. Yleviä aatteita, kerrassaan hatun noston arvoisia. Mutta sun pitää ajatella lasta. Jos et halua ottaa rahaa elatukseen niin säästä se lapselle. Lyököön sitten vaikka vetoa hevosista. Mutta se on osa joka lapsellesi kuuluu. Sitten kun "isästä" aika jättää on hän nykyisen lainsäädännön mukaan oikeutettu ainakin lakiosaan. Unohda nyt tunteet ja tunteilu ja pistä lapsen etu ensimmäiseksi.

[/quote]

Lapsella on tarpeeksi rahaa ilman elatusmaksuakin, sillä olen ihan kohtuullisesti menestynyt yrittäjä. Aivan kaikkea en silti halua lapselleni ilman antaa.

Isä ei kuitenkaan maksaisi elatusmaksua vapaaehtoisesti, vaan se tulisi Kelalta, enkä halua kartuttaa lapsen säästöjä verovaroin. Isä ja isän työnantaja taas puolestaan ovat ulkomaalaisia (mies on vaalea viikinki pohjoismaista, ei siis turvapaikanhakija mistälie, joten ei mamupatja-huuteluita, kiitos...) joten elatusmaksun karhuaminen mieheltä lakiteitse ei olisi myöskään helppoa. Kelahan senkin varmasti hoitaisi, mutta en yksinkertaisesti näe järkeä vaivannäölle jonkun satasen per kk vuoksi. Sen voin säästää lapselle itsekin.

Perinnönjaosta tuskin kannattaa huolehtia pitkälti samoista syistä.

[/quote]

Olet kyllä ihan liian hyvä ihmiseksi. Kirjoitin tuon aikaisemman viestin. Ymmärrän kantasi, et halua rahoja jos mies ei edes halua yrittää isyyttä. Olisin aiemmin elämässäni toiminut samoin. Ja olen niin monessa asiassa toiminutkin. Mulla on ylpeyteni ja rahani. Toisaalta kun ikää on jo yli 50 v. olen nähnyt ja kokenut kaikenlaista. Elämä ei aina suju kuten ajattelee. Tänään on  näin, huomenna noin. Siksi on olemassa lait ja oikeusjärjestelmä. Uskonto, moraali, etiikka voivat pettää, mutta oikeus ja lait toimivat. Mitäs jos sä saat syövän, kuolet ärhäkkään sairauteen juuri kun lapsi aloittaa omaa elämäänsä töysikäisenä. Sun busines oli hyvä vuonna 2014, mutta markkinatilanne muuttui sitten jo seuraavana vuonna. Ei ole kuin velkaa, peritävää ei jää. Toki lapsi on fiksu ja filmaattinen, mutta auttaisihan tätä viikingin jälkeläistäkin kun olisi pieni pesämuna taskussa. Jos et ole Gatesille sukua niin todennäköisesti aika turhaan murehdit, että lapsi saa kaiken valmiina. 

En lukenut kaikkia mutta jos kysymys viikkojen tai kuukausien mittaisesta satunnaisesta tuttavuudesta niin eihän siinä ole ihmeellistä että mieli muuttuu.

Ei silloin tällöin tapaaminen ole mitään sitoutumista. Jotkut ihmiset vaan höpöttää omiaan niin naiset kuin miehetkin, epärehellisiä aina riittää. Näistä kannattaa ottaa oppia, oppii karsimaan jyvät akanoista. Parempaa onnea aloittajalle seuraavalla kerralla! Ehkä kaveri vaan löysi mieleisemmän eikä tyytynytkään kakkos- tai kolmos vaihtoehtoon. Niin jotkut vaan toimii, ei sille mitään voi.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 06:01"]

Olet kyllä ihan liian hyvä ihmiseksi. Kirjoitin tuon aikaisemman viestin. Ymmärrän kantasi, et halua rahoja jos mies ei edes halua yrittää isyyttä. Olisin aiemmin elämässäni toiminut samoin. Ja olen niin monessa asiassa toiminutkin. Mulla on ylpeyteni ja rahani. Toisaalta kun ikää on jo yli 50 v. olen nähnyt ja kokenut kaikenlaista. Elämä ei aina suju kuten ajattelee. Tänään on  näin, huomenna noin. Siksi on olemassa lait ja oikeusjärjestelmä. Uskonto, moraali, etiikka voivat pettää, mutta oikeus ja lait toimivat. Mitäs jos sä saat syövän, kuolet ärhäkkään sairauteen juuri kun lapsi aloittaa omaa elämäänsä töysikäisenä. Sun busines oli hyvä vuonna 2014, mutta markkinatilanne muuttui sitten jo seuraavana vuonna. Ei ole kuin velkaa, peritävää ei jää. Toki lapsi on fiksu ja filmaattinen, mutta auttaisihan tätä viikingin jälkeläistäkin kun olisi pieni pesämuna taskussa. Jos et ole Gatesille sukua niin todennäköisesti aika turhaan murehdit, että lapsi saa kaiken valmiina. 

[/quote]

En hyvä, vaan jääräpäinen. :-) Kiitos kuitenkin kauniista sanoista. Poika on vanhempieni ainoa lapsenlapsi ja tulee aikanaan perimään heidät minun puolestani, ja oma yritykseni on velaton ja hyvissä varoissa. Sitkeyttä, sitä jääräpäisyyttä ja rutkasti hyvää tuuria, noiden turvin on varaa kieltäytyä siitä satasesta kuussa. Kuten sanoin aiemmin, jos olisin ollut työtön ja varaton, tilanne olisi voinut olla toinen. 

En yksinkertaisesti halua, että mies pääsee sanomaan lapselleen täyttäneensä velvollisuutensa isänä. Lakisääteisen minimin toteuttaminen ei tee kenestäkään isää. Isyyttä hän saa puolestani alkaa rakentamaan vaikka heti, mutta lienee jo pääteltävissä ettei tämä ole hänen arvoasteikollaan kovinkaan korkealla.

Mun mielestä kuuluu hyviin tapohin kertoa, jos mieli muuttuu. Jotkut ihmiset ovat vaan niin pelkureita, että eivät uskalla rehellisesti kohdata toista. Ei ap itkisi miehen perään, jos tietäisi, että kaikki on loppu ja mies kertoisi ap:lle todellisen syyn. Nyt tilanne on ap:lle epäselvä ja siksi raastava.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 22:01"]

Olen pari kuukautta tapaillut miestä. Tutustuimme yhteisten tuttavien kautta ja tunsin heti "jotain suurempaa". Siis todella kuin olisi puulla päähän lyöty. Samoin hän, aloimme pitää yhteyttä, näimme mahdollisuuksien mukaan. Vaihdoimme päivittäin viestejä, puhuimme paljon, vietimme pari ihan mielettömän ihanaa yötä yhdessä. Oikeasti olin ihan varma, että tässä on jotain pysyvää. Hän ei peitellyt tunteitaan vaan oli ihan täysillä mukana, kuten minäkin. Suunniteltiin yhteistä tekemistä kesäksi. Olin ihan onneni kukkuloilla. Olen eronnut, kuten hänkin. 

Tapasimme, ei olisi haluttu erota, hän pyysi vielä jos voisin jäädä yöksi mutten voinut. Sitten - kaksi päivää myöhemmin. Täysi viileys! Ei kuitenkaan kuulemma ole varma että mitä haluaa. Olen ihan että mitä ihmettä..? Mitä tapahtui? Kokemuksia? Eikä ole pelimies... ei takuulla ole, tiedän. Tai ehkä sitten pelimies heräsi?

[/quote]

Olen nainen ja kerron oman kokemukseni eräästä parin-kolmen kuukauden seurustelusta joka mulla oli parikymppisenä. Minä siis olin se joka päätti ettei tästä mitään tule. Toivottavasti auttaa sinua ymmärtämään tuon miehen ajatusmaailmaa....

Tapasin tuon miehen kaverin kautta. Oli hyvännäköinen ja mulla meni sen puolesta jalat alta heti. Vaikutti tosi mukavalta ja ihastukseni vain syveni. Vietettiin alusta asti KAIKKI mahdollinen aika yhdessä. Vietin öitä hänen luonaan, siellä oli hammasharja ja muuta pikkutavaraa. Puhuttiin virallisesta yhteenmuutosta "sitten myöhemmin" ja kävin miehen vanhempienkin luona. Samoin hän minun vanhempien luona.

Opin siinä miestä tuntemaan kun oltiin aina yhdessä ja vähitellen minusta alkoi tuntumaan ettei mies ole sellainen kuin millainen haluan mieheni olevan. Hänellä oli täysin erilaiset kiinnostuksenkohteet kuin minulla, mitään yhteistä ei oikein ollut. Hän kyllä tykkäsi olla kanssani, kuunteli loputtomiin minun jorinoitani ja lähti käymään kanssani kavereideni luona, mutta kyllä suhde mielestäni perustuu ihan muille jutuille kuin toisen juttujen täydelle komppaamiselle...

Aluksi en oikein tiennyt miten sanoa miehelle etten enää tiedä haluanko olla hänen kanssaan. Lopulta sain sanottua että haluan olla pari yötä omalla asunnolla ja miettiä asioita. Kun olin tuon viikonlopun kotonani, minusta tuntui lähinnä helpottuneelta. Tiesin heti että oikea ratkaisu on ilmoittaa miehelle että haluan erota. Hänelle se oli kova paikka. Ymmärrettävästi hänestä tuntui että tein täydellisen suunnanvaihdoksen kun oltiin jo sovittu yhteenmuutostakin. Minun mielestä taas mitään virallista ei oltu sovittu, ei oltu katseltu asuntoja, puhuttiin vain että "sitten joskus ehkä...".

Näin jälkeenpäin kaduttaa, olisi asian tietysti voinut hienomminkin hoitaa. Kun olin kantanut miehen luo vaihtovaatekerran ja hammasharjan, hän tietysti mielessään ajatteli että tämä on nyt se oikea. Ja mulle se oli vain että katsellaan mitä tästä tulee...

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 23:55"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 22:15"]

Mikä noita miehiä vaivaa? :o

Voisiko joku miespuolinen selittää tuon käytöksen, että miksi pitää valehdella ja vedättää?

[/quote]

Ei se johdu sukupuolesta vaan yksilöstä. Itse en koskaan toimisi epäkunnioittavasti.

M

[/quote]

Parahin M, tuletko tänne ihan tosissasi väittämään että niin miesten kuin naisten toiminnassa parisuhteen ym. suhteen olisi yksilökohtaisia eroja - eikä kaikki menisikään oletettujen/toivottujen stereotypioiden mukaan ? Sinähän vedät pohjat ja perustan pois kaikelta "rakentevalta" keskustelulta !

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 09:20"]

Parahin M, tuletko tänne ihan tosissasi väittämään että niin miesten kuin naisten toiminnassa parisuhteen ym. suhteen olisi yksilökohtaisia eroja - eikä kaikki menisikään oletettujen/toivottujen stereotypioiden mukaan ? Sinähän vedät pohjat ja perustan pois kaikelta "rakentevalta" keskustelulta !

[/quote]

:-D

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 02:10"]

Pelästy. Ehkä omia tunteitaan ja nopeaa toimintaa.

Ottaa luultavasti etäisyyttä. Edetkää pikkuhiljaa. Hiljaa hyvää tulee.

Ei tiä mitä haluaa.

Aika normia miehen käytöstä.

Tollanen mies on loppuviimeks "aina" tollanen.

Kokemusta, ikävä kyllä. Sitä ei vaan ensihuumassa huomaa.

Kysy suoraan. Kommunikaatio kaiken a ja o.

Minkähän ikäsiä olette?

[/quote]
Kiitos kaikista kommenteista. Tässä taisi olla klassinen laastarisuhde sittenkin kyseessä. Mies paikkasi särkynyttä sydäntään minulla. Oli ihan onnessaan, mutta sitten kun pysähtyi, niin totesi ettei haluakaan suhdetta. Olen tosi surullinen, mutta en tietenkään halua olla kellekään "vain joku". Hyvä että mies kertoi nyt sitten missä mennään. Ei ole eka kerta, kun joku on tehnyt katoamistempun, mutta näin pitkälle ei ole kenenkään kanssa mennyt.. olin jo tunteella täysillä mukana, ja annoin palaa :(. Ap

Niin ja ollaan pitkästi kolmekympin paremmalla puolella, lapsiakin on. Ei mitään teinejä. Ap

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 08:47"]

Mun mielestä kuuluu hyviin tapohin kertoa, jos mieli muuttuu. Jotkut ihmiset ovat vaan niin pelkureita, että eivät uskalla rehellisesti kohdata toista. Ei ap itkisi miehen perään, jos tietäisi, että kaikki on loppu ja mies kertoisi ap:lle todellisen syyn. Nyt tilanne on ap:lle epäselvä ja siksi raastava.

[/quote]

Jossei ole erikseen sovittu jostain parisuhteesta ja eksklusiivisuudesta, niin en nyt kovin paljon toista huomioisi tuossa mielessä.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 09:33"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 08:47"]

Mun mielestä kuuluu hyviin tapohin kertoa, jos mieli muuttuu. Jotkut ihmiset ovat vaan niin pelkureita, että eivät uskalla rehellisesti kohdata toista. Ei ap itkisi miehen perään, jos tietäisi, että kaikki on loppu ja mies kertoisi ap:lle todellisen syyn. Nyt tilanne on ap:lle epäselvä ja siksi raastava.

[/quote]

Jossei ole erikseen sovittu jostain parisuhteesta ja eksklusiivisuudesta, niin en nyt kovin paljon toista huomioisi tuossa mielessä.

[/quote]

Minäpä huomioisin. Mutta minä pidänkin itsestäni eikä minulla ole tarvetta nöyryyttää muita ihmisiä.

Hänellä on ollut käytössään useampi polkupyörä. Tämä on aivan normaalia. Tavalliset ylipainoiset sohvaperunatkin saavat nyt naisia netistä vaivattomasti. Ei tarvitse olla pelimies tai mitään. 

Et jäänyt yöksi ja hän sitten soitti jonkun toisen paikalle. Antoi kuitenkin mahiksen sulle. Et olit tavallaan (no paikalla tietenkin, mutta kenties jotenkin kärkipään ehdokas ehkä). Näitä ei kannata jäädä miettimään todellakaan.