Miksi ystävä on niin negatiivinen aina?

Mulla siis ystävä jonka kanssa puhutaan ummet ja lammet, tai nykyisin hän puhuu. Itse kuuntelen, yritän antaa myös muita näkemyksiä positiivisessa mielessä ja olen olkapäänä. Eroaan aikanaan puitiin useampi vuosi, sen jälkeen miesystävät ja aina joku mättää. Ikinä ei osaa olla onnellinen siitä mitä on, eikä olla onnellinen tai tsempata toisen puolesta.

Tajusin viimeksi että jos mulle jotain positiivista tapahtuu, niin on siitä lähinnä kateellinen ja puhe palaa hänen asioihinsa. En tunnu saavan keskusteluyhteyttä enää. Mun asiat ei kiinnosta yhtään.

Olen hänen lapsiaan hoitanut eron aikaan paljonkin, mutta toisinpäin ei käy... Saattaa noiden miesystävien takia tehdä jo sovittuihin asioihin muutoksia viime tipassa. Tunnen olevani se jonka kanssa ollaan kun ei ole parempaa seuraa.

Onko muilla tällaista?