Kuinka moni teistä oikeasti olisi valmis synnyttämään raiskaajansa lapsen?

Hetkeäkään ei ole lapsen syntymän jälkeen katunut vaikka raskausaika oli rankka.

Antaa mennä enkeliksi... parempi taivaassa, kuin kestää sellainen matka maan päällä.

Eli kyllä minä synnyttäisin, olisihan siinä puolet minua kaikesta huolimatta. Ja sitten vain toivoisin ja rukoilisin, että mieskin sopeutuisi tilanteeseen ja oppisi rakastamaan tuota lasta.

En haluaisi tappaa lasta, mutta en tiedä pystyisinkö synnyttämään hänet + ainakaan pitämään. Toisaalta rakkaus lapseen syntyy erilailla oli isä kuka tahansa. Miehen käsitys asiasta voisi olla aika erilainen.

En koe että lapsi olisi mitenkään syyllinen raiskaukseen enkä usko että voisin häntä siitä rankaista. Omia lapsia on kaksi, joten tiedän kuinka viattomina he tähän maailmaan syntyvät.



Uskon että homma menisi aika pitkälti noin kun joku aiemmin sanoi tutustaan: raskausaika rankka, mutta lapsi olisi omani.



Voi olla, että mieheni olisi kyllä eri mieltä.



Ja tietysti tällanen tilanne vaatisi paljon trauman hoitoa, se on varmasti edellytys sille että pystyy.

Isä siis tässä tapauksessa. Pitäsin lapsen.

Kyllä Herra pitäisi minusta huolen jos mieheni lähtisi luotamme.

Ja sitä keskenmenoa en oikeasti kamalasti surrut.

tulemaan. En liiku yksin öiseen aikaan ja päivisinkin vain yleensä lasten kanssa asioilla. Ja mieheni ei ainakaan ole mikään raiskaaja. Mutta jos minut raiskattaisiin ja tulisin raskaaksi niin en varmaankaan tekisi aborttia. Eri asia olisi pystyisimmekö pitämään lapsen vai antaisimmeko adoptioon.

Joten ihan turha kysymys.

puhun kokemuksesta :S



Ensimmäinen lapseni on syntynyt raiskauksesta

tästä on tosin noin 30v aikaa. Hänen sulhasensa isä raiskasi hänet vähän ennen häitä. Tätini tuli raskaaksi ja tuohon aikaan ne abortit ei tainnu olla ihan yleisiä? menivät kumminkin naimisiin mutta mies lähti kun tajusi tilanteen.



Jostain kumman syystä tätä on aina pidetty meidän suvun häpeänä. Ihan kuin joku pyytäisi tulla raiskatuksi:(

Jos vaikka... hmmm... brad pitt tai peter nyman, niin voisin pitääkin.

Suurin osa raiskauksista on tuttavien tekemiä, eikä ns puskaraiskauksia. Sinäkin voit kuule joutua raiskatuksi vaikka et liikkuisi missään muualla kuin kotipihalla lapset mukanasi.

Vierailija:

tulemaan. En liiku yksin öiseen aikaan ja päivisinkin vain yleensä lasten kanssa asioilla. Ja mieheni ei ainakaan ole mikään raiskaaja. Mutta jos minut raiskattaisiin ja tulisin raskaaksi niin en varmaankaan tekisi aborttia. Eri asia olisi pystyisimmekö pitämään lapsen vai antaisimmeko adoptioon.

miehen setä raiskasi siskonsa tytön joka oli jotain 15v. tyttö tuli raskaaksi ja synnytti vammasen lapsensa. joo ja juttu on täälläki niin että tää tyttö on se suvun lumppu ja huora.

Mieheni ei todennäköisesti pystyisi myöskään elämään asian kanssa. Vaikka hän ei heti lähtiskään, kyllä varmasti siitä suhde kärsisi jos tuollaisen noin ison päätöksen menisin tekeen ihan ominpäin.

enkä siis ole mitenkään fanaattinen tämän asian kanssa. parikin kaveriani on tehnyt abortin ja olemme niistä keskustelleetkin. se on ollut heille silloin paras vaihtoehto mutta itse en koskaan voisi sitä tehdä