Lapsille suunnattu opetuspeli Mushry Rooms inspiroi lapsia liikkumaan luonnossa

Yritys hyvä kymmenen. Ja kyllä, opetuksen pitäisi olla enemmän peli- ja leikkilähtöistä, elämyspohjaista. Elämys jää mieleen, kuiva luennointi ei.

Mutta mielestäni tehokkaampi elämys ja oppimiskokemus on viedä lapset metsään sieniretkelle ja tutustua sieniin siellä. Suomessa se ei liene mahdoton tehtävä missään päin maata syksyisin. Jostain pelistä ja sen kuvista ei sieniä opi kuitenkaan tunnistamaan.

Jotenkin opettajana epäilen, että lapset innostuisi merkitsemään mitään sienipaikkoja karttaan. Ensinnäkin, harva lapsi sienestää taajamissa, ei he tiedä sienipaikkoja. Siihen ei auta mobiilisovellukset vaan pitää laittaa saappaat jalkaan jä open lähteä metsään lasten kanssa.

Toiseksi, eihän kukaan sienestäjä apajiaan muille paljasta, varsinkaan mobiilisti.  Hassu ajatuskin. :)

Hei! Hyviä pointteja.

Pelissä olevat merkinnät eivät näy toisille, vaan voit itsellesi laittaa muistiin omat sienestyspaikkasi, että osaat sinne myöhemmin uudestaan.

Peli ideana on juuri innostaa lapsia lähtemään ulos oikeaan metsään ja sienestämään. Sovellus ei ole tarkoitettu tosin käytettäväksi siihen, että sen kautta opittaisi täysin tunnistamaan sienet, vaan nimenomaan toimimaan innostaja luontoon menemiseen ja siellä oppimiseen yhdessä.

Eli siinä ei ole interaktiivisuutta muiden pelaajien kanssa? MIkäs siitä sitten tekee pelin? Eihän tuo kuulosta peliltä vaan joltain multimediasienikuvastolta. Jos kyseessä on ohjelma, jossa tietokoneen ruudulta katsellaan mestän kuvaa ja klikkaillaan maassa näkyviä sieniä ja sitten ruudulle tulee sienen kuva ja tietolaatikko, niin ei sellainen ole peli eikä jaksa lapsia kiinnostaa kauaa.

Miksi kyseessä ovat vain sienet? Eikö olisi parempi jonkinlainen holistinen metsäsovellus, jossa voisi toimia yhdessä muiden metsässä olijoiden kanssa? Sytyttää nuotion, rakentaa majan, poimia marjoja, paistaa tikkupullaa, leikkiä käpysotaa...?

Hm. Ainakaan tuon pelin sivuston alkuteksti ei kuulosta houkuttelevalta ja insprioivalta.

"Have fun and learn while you gather, identify, prepare and label mushrooms on your smart phone. Then use your knowledge to go out to the forest with your family and start discovering real mushrooms."

Yea, sounds like great fun.... Not. Anteeksi nyt, mutta jotain myyvempää pitäisi keksiä. Ei ihan kuulosta eeppiseltä sieniseikkailulta. Nykylasten maailma on niin kyllästetty viihteellä, räimeellä ja räiskeellä, että tuo alkuteksti jo latistaa. Keräillään, luokitellaan ja valmistellaan virtuaalisieniä! Ei, ei innosta edes aikuista.

Metsässä niiden sienten löytäminen on jännää piiloleikkiä. Mutta tuo esittely ei kuulosta niin mukaansatempaavalta, että opettajana lähtisin perehtymään peliin tarkemmin. Semminkin, kun ei koululla ole tarjota lapsille mobiililaitteita, joita voisimme hyödyntää opetuksessa, ainakaan vielä.

Tuo peli graafinen ilme vetoaa ehkä enemmän meihin 70-luvulla ja 80-luvun alussa kasvaneisiin, joiden hienoin tv-elämys oli tsekkiläiset piirretyt. Sympaattinen, harmoninen, kaunis, retro. Mutta vetoaako se tämän päivän lapsiin?

Peli vaikutti esittelyvideon perusteella hyvin hidastempoiselta, rauhalliselta. Ja juuri siltä, että klikkaillaan sienenkuvia metsässä. Sanottiin, että peli on suunnattu yli 5-vuotiaille. Mutta se on liian helppo ikäryhmälle. Nykylapset klikkailee älylaitteita jo 2-vuotiaina. Tuo pelitekniikka, jossa klikataan sieniä ja kiviä ja sitten ollaan puhdistavinaan niitä sormea heiluttelemalla, jaksaa kiinnostaa ehkä 2-4-vuotiaita. Yli 5-vuotias, kouluikäisestä puhumattakaan, pitää tuota jo liian ikävystyttävänä.

Sitten taas se sienten tunnistamisosio oli liian vaika 2-4-vuotiaalle, se vaatii jo hyvää lukutaitoa ja luetun ymmärtämistä. Mutta isompikaan lapsi ei jaksa kauaa lueskella tietoa jostain virtuaalisesta sienikortista. He klikkailevat äkkiä oikeat vastaukset sienten kuvien perusteella. Pitäisi olla jokin enemmän ajattelua vaativa pulma, pähkinä, mysteeri, joka selviäisi, kun niihin kortteihin perehtyy.

Opettajana en näe järkeä, että opeteltaisiin "tunnistamaan" sieniä noiden piirroskuvien pohjalta. Ne ovat toki nättejä, mutta eivät tarpeeksi tarkkoja, jotta niiden perusteella voisi luotettavasti tunnistaa oikean sienen metsässä. Pitäisi olla vanhanaikaisen lajítunnistusoppaan luonnontieteellisen tarkka piirrokuva tai sitäkin mielummin useita valokuvia samasta sienilajista sen luonnollisessa ympäristössä.

Kouluissa on nykyään paljon opittavaa ja muutenkin kiirus. Valitettavasti tämä peli olisi siinä suhteessa ainakin 7-12-vuotiaiden kohdalla hiukan ajanhukkaa oppitunnilla, olisi tehokkaampaa mennä kahdeksi oppitunniksi kumpparit jalassa lähimetsään. Valitan. En haluaisi tyrmätä, yritys ja pohjaidea on hyvä, mutta toteutus ei ihan nyt toimi.

Kehitätte peliä innostavampaan ja luonnontiedollisesti täsmällisempään suuntaan, niin eiköhän se siitä!

Muuten, miten englanninkielisissä maissa tästä pelistä olisi hyötyä? Esim. Isossa-Britanniassa ei voi noin vaan mennä metsään keräilemään sieniä...?

Suurin este mobiilipelien käytöstä opetuksessa on se, että ei ole niitä mobiililaitteita. Kunnilla ei ole varaa ostaa niitä kouluihin. Osalla oppilaista on toki älykännykät, mutta koska peruskoulu on ilmainen, niin ei voi olettaa, että tunnilla käytetään omia laitteita. Jos jotain menee rikki, niin kuka on vastuussa? Sikäli metsään meneminen on tällaisia virtuaaliohjelmia parempi vaihtoehto, suurimmassa osassa Suomen kouluja on jonkinlainen metsikkö kävelyetäisyydellä.

Hei!

Kiitoksia palautteesta. Toki tiedostamme ongelman, että edelleen harvassa koulussa on mahdollisuus käyttää mobiilaitteita opetuksen yhteydessä.

Kuitenkin tulevaisuudessa toivomme että tabletteja hyödynettäisiin enemmän kouluissa. Pelin kehitysen edetessä meillä on mahdollisuus tarjota kouluille lainaan tabletteja testaamista varten. Teknologia kehittyy nopeasti, ja opetusmenetelmät ja muodot lisääntyvät. Tavoitteenamme on tarjota jotain, mikä on lapsille mukavaa tekemistä, mutta jonka kautta voidaan samalla oppia.

Ja aikaisempaan kommettiin jossa ihmeteltiin miten Mushy Rooms voi olla peli, jos sitä ei pelata jonkun kanssa? Vastaan että Mushy Rooms on yksinpeli, ei moninpeli, joka täyttää pelin kriteerit. Esimerkiksi lukiessa kirjaa tai sarjakuvaa, lukija on passiivinen vastaanottaja. Pelit vaaativat kuitenkin aktiivista osallistumista, ja interaktiota. Pelin määritelmistä on kuitenkin monta teoriaa, enkä usko että niistä väittelemistä kannattaa aloittaa tässä ketjussa.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 15:27"]

Hei!

Kiitoksia palautteesta. Toki tiedostamme ongelman, että edelleen harvassa koulussa on mahdollisuus käyttää mobiilaitteita opetuksen yhteydessä.

Kuitenkin tulevaisuudessa toivomme että tabletteja hyödynettäisiin enemmän kouluissa. Pelin kehitysen edetessä meillä on mahdollisuus tarjota kouluille lainaan tabletteja testaamista varten. Teknologia kehittyy nopeasti, ja opetusmenetelmät ja muodot lisääntyvät. Tavoitteenamme on tarjota jotain, mikä on lapsille mukavaa tekemistä, mutta jonka kautta voidaan samalla oppia.

Ja aikaisempaan kommettiin jossa ihmeteltiin miten Mushy Rooms voi olla peli, jos sitä ei pelata jonkun kanssa? Vastaan että Mushy Rooms on yksinpeli, ei moninpeli, joka täyttää pelin kriteerit. Esimerkiksi lukiessa kirjaa tai sarjakuvaa, lukija on passiivinen vastaanottaja. Pelit vaaativat kuitenkin aktiivista osallistumista, ja interaktiota. Pelin määritelmistä on kuitenkin monta teoriaa, enkä usko että niistä väittelemistä kannattaa aloittaa tässä ketjussa.

[/quote]

Lukiessa kirjaa tai sarjakuvaa lukija on passiivinen vastaanottaja? Niinkö? Nyt tuli kyllä huti. Johan on tutkimuksellisesti todistettu, että lukija ei todellakaan ole passiivinen vastaanottaja vaan hyvinkin aktiivinen toimija, joka mielessään luo mielikuvia, heijastaa aiemmin lukemaansa (samasta kirjasta tai muista kirjoista) ja kuulemaansa siihen, mitä sillä hetkellä kirjassa näkee, mielessään kyseenalaistaa kirjan sisältöä, hänellä herää uusia kysymyksiä, jne.

On hyvin, hyvin ajastaan jäljessä oleva käsitys, että kirjaa tai sarjakuvaa lukeva tai edes tvtä katsova ihminen olisi vain passiivinen vastaanottaja. :)

Mobiililaitteiden tulo kouluun ja niiden välityksellä oppiminen on toki enemmän kuin toivottavaa. Se on nykyaikaa, ehkä tulevaisuuttakin. Mutta sisältöjen toivoisi olevan innovatiivisempia. Tämä peli, Mushy Rooms, ei tuo mitään uutta. Kuvien klikkailu näytöltä on jo nähty, samoin muistaakseni Applella oli jokin hedelmänpilkkomispeli, jota tässä pelissä tuo sienten siivous on matkivinaan. Ja se sienten tunnistaminen ei tässä ohjelmassa mitenkään eroa perinteisen kirjan käyttämisestä. On vaan kuva ja tekstiä.

Ei uudeksi sisällöksi riitä se, että käytetään samaa vanhaa taktiikkaa ja siirretään se vain uuteen laitteeseen. Mobiilioppimisympäristön tulisi pohjaidealtaan tarjota jotain mullistavaa uutta. Nyt tässä oli vain vanhan kertausta - ja sieniä.