Lue keskustelun säännöt.
Te pitkässä suhteessa/Aavoliitossa olevat, jotka ette ole menneet naimisiin
11.05.2014 |
Mikä on syynä, ettette ole avioituneet? Onko teillä ns. järkisuhde tai oletteko vain kasvaneet yhteen? Oletteko olleet rakastuneita ainakin suhteen alkuvaiheessa? Oletteko keskustelleet tai keskusteletteko useinkin avioliitosta ja siitä haluatteko naimisiin vai ette? Uteleeko muut ihmiset teiltä, koska häät koittavat, ja miten vastaatte heille?
Ja vielä ykdsi kysymys: uskotko, että olette yhdessä lopun ikää?
Kommentit (46)
Ollaan oltu kimpassa 11 vuotta, joista 6 kihloissa. Yksi yhteinen lapsi ja asuntolaina. Olin 18v. kun aloimme seurustella. Suurin syy ettemme ole naimisissa on se, ettemme ymmärrä miksi naimisiin pitäisi mennä. Se ei muuttaisi elämäämme.
Aiemmin haaveena isot häät, nykyään haaveilen pienistä maistraattihäistä. Varmasti menemme joskus naimisiin. Varmasti extempore, kaikille yllättäen -ehkä salaakin :)
Monet kyselevät ja varsinkin äitini pitää meitä susiparina, joka hankki lapsen avioliiton ulkopuolella. Naureskellaan vaan, ei tää ole mikään vakava aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lupaus jonkun rakastamisesta loppuiän ajan ei ole jotain, mitä voi oikeasti arvioida ja sen vuoksi sitä ei mielestäni ole realistista antaa.
Olemme seurustelleet tyttöystäväni kanssa 8 vuotta, 6,5 vuotta asuttu yhdessä. Ei ole mitään syytä mennä naimisiin. Se ei meidän suhdetta yhtään sen "validimmaksi" tee. Molemmat olemme opiskelijoita, joten edes asuntolaina ei ole ajankohtainen jossa avioliitosta voisi olla hyötyä. Ehkä joskus menemme naimisiin, mutta se ei ole pakollinen asia.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 22:54"]
Ollaan oltu kimpassa 11 vuotta, joista 6 kihloissa. Yksi yhteinen lapsi ja asuntolaina. Olin 18v. kun aloimme seurustella. Suurin syy ettemme ole naimisissa on se, ettemme ymmärrä miksi naimisiin pitäisi mennä. Se ei muuttaisi elämäämme.
Aiemmin haaveena isot häät, nykyään haaveilen pienistä maistraattihäistä. Varmasti menemme joskus naimisiin. Varmasti extempore, kaikille yllättäen -ehkä salaakin :)
Monet kyselevät ja varsinkin äitini pitää meitä susiparina, joka hankki lapsen avioliiton ulkopuolella. Naureskellaan vaan, ei tää ole mikään vakava aihe.
[/quote]
No kai teillä on Edes vakuutukset kunnossa? Oletteko ne kuitenkin ymmärtäneet hankkia, vaikkette avioliiton (juridisessa mielessä) hyötyjä ymmärräkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tuntenut miestäni kohtaan sillä lailla romanttisesti, että olisin halunnut naimisiin. Halusin kyllä pysyvän parisuhteen ja oikeastaan itselleni elämänkumppanin. Ja sainkin tai ainakin toistaiseksi olemme yhdessä ja meillä on perhe. Mies olisi halunnut naimisiin, mutta se ei ole hänelle kynnyskysymys.
Toivon totta kai, että olemme loppuelämämme yhdessä. Vasta viime syksynä rakastuin niin, että tajusin, mikä on se romanttinen tunne, jossa toiseen haluaa sitoutua ihan avioliitonkin kautta, mutta nuorempana en tuntenut ketään kohtaan niin. Ja on itseasiassa parasoksi, että ilman avomieheni tukea ja rakkautta tuskin olisin viime syksynäkään rakastunut ja uskaltanut tuntea niitä tunteita tähän ulkopuoliseen. Eli tavallaan löysin romanttisen rakkauden niin että sen saaminen edellytti ei-romanttista suhdetta.
Mutta siitäkin rakastumisesta selvittiin, ja voipi olla, että löydän niitä asioita, mitä se rakastuminen kertoi minun kaipavan tästä nykyisestä suhteestani ja tämä vain parantaa juoksuaan. Siltä ainakin nyt vaikuttaa. Olen hyvin kiitollinen miehelleni ja hänkin ymmärtää ja rakastaa minua enemmän kuin ilman tätä kriisiä. Eli ei tarvittu papin aamenta että suhde jatkui. En sitä siihen ikinä ottaisikaan. Ei se toimi. (Omat vanhemmat eronneet jne.)
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 22:56"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 22:54"]
Ollaan oltu kimpassa 11 vuotta, joista 6 kihloissa. Yksi yhteinen lapsi ja asuntolaina. Olin 18v. kun aloimme seurustella. Suurin syy ettemme ole naimisissa on se, ettemme ymmärrä miksi naimisiin pitäisi mennä. Se ei muuttaisi elämäämme.
Aiemmin haaveena isot häät, nykyään haaveilen pienistä maistraattihäistä. Varmasti menemme joskus naimisiin. Varmasti extempore, kaikille yllättäen -ehkä salaakin :)
Monet kyselevät ja varsinkin äitini pitää meitä susiparina, joka hankki lapsen avioliiton ulkopuolella. Naureskellaan vaan, ei tää ole mikään vakava aihe.
[/quote]
No kai teillä on Edes vakuutukset kunnossa? Oletteko ne kuitenkin ymmärtäneet hankkia, vaikkette avioliiton (juridisessa mielessä) hyötyjä ymmärräkään?
[/quote]
Kaikki on kunnossa. Mitä ideaa mennä naimisiin 'juridisessa mielessä'?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun vanhempani ovat olleet yhdessä yli 20 vuotta, mutta eivät ole edes kihloissa. Asuvat kuitenkin yhdessä ja ovat kuin mikä tahansa aviopari. en tiedä miksi eivät ole menneet naimisiin, mutta näyttää homma toimivan hyvin ilmankin. tästä syystä en itsekään ymmärrä, miksi naimisiinmeno olisi yhteisen elämän kannalta välttämätöntä...
Meillekin avioliitto on ensisijaisesti juridinen liitto. Tähän asti on koettu, että ei muuta meidän arkea ja yhteiseloa mitenkään niin eipä ole saatu aikaiseksi. Ei avioliito meillä liity mitenkään rakkauteen tai siihen kauanko ollaan yhdessä. Kyllä ne on muut asiat millä sitoutumista meillä ilmaistaan. Nyt on eka lapsi tulossa, niin ollaan vähän puhuttu että maistraatissa vierailu voisi tietysti oikaista muutamia mutkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa leskeneläkkeen kun naimisissa jos mies sattuu vaikka kuolemaan,
Me ollaan oltu nyt 23 vuotta yhdessä, joista kihloissa 10 vuotta. Kaksi lastakin on ja yhteinen talolaina. Enkä itseasiassa tiedä, miksi emme ole naimisissa.... Voisin ehkä harkita, jos mies haluaisi naimisiin, mutta toistaiseksi olemme olleet yhtä haluttomia/saamattomia tässä asiassa. Yhdessä voi olla ilman papin aamentakin. Tosin testamentti varmaan pitäisi tehdä, että asioita olisi helpompi hoitaa, jos ja kun toinen joskus kupsahtaa... Ja utelijoille sanon, että ei mennä naimisiin, turhaa touhua. Harva tosin enää edes kyseleekään, että milloin meidän häitä juhlitaan :D
Ja sitähän ei koskaan tiedä, oli sitten naimisissa tai ei, että kauanko parisuhde jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 23:04"]
Saa leskeneläkkeen kun naimisissa jos mies sattuu vaikka kuolemaan,
[/quote]
Joku ikäraja siinä oli. Mun mies on nyt yli 60v. niin ei taitais koskea meitä.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 22:59"]
Kaikki on kunnossa. Mitä ideaa mennä naimisiin 'juridisessa mielessä'?
[/quote]
Syitä on useita. Avoparina ette ole lain edessä pari ollenkaan. Tai siis teillä on erilaisia velvollisuuksia, mutta ei mitään oikeuksia eikä teitä nähdä yhteiskunnan ja lain edessä pariskuntana. Jos avopuolisosi sairastuu vakavasti ja joutuu vaikka koomaan, vain lähiomaiset pääsevät sairaalassa katsomaan ja tekemään päätöksiä mahdollisesta hoidosta.
Avopuolisona olet samalla tasolla kuin kuka tahansa kadulta sairaalaan kävelevä typpi: sulla ei ole mitään oikeuksia. Ei vaikka olisitte olleet yhdessä kuinka kauan.
Avioliitossa olevat eivät myöskään joudu todistamaan toisiaan vastaan oikeudessa. Kuoleman sattuessa aviopuoliso saa leskeneläkettä. Avioliitto on muutenkin merkittävä taloudellinen ratkaisu parisuhteessa, onhan aviopuolisoilla myös laillinen elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan.
Avioliitosta on vain hyötyä, kaikkien kynnelle kykenevien kannattaa mennä naimisiin kun sopiva puoliso löytyy. Avioliitto ei ole vain "paperinpala", vaan se helpottaa pariskunnan elämää monella tapaa.
Lisäksi avioliitolla merkittävät symboliset romanttiset syyt, joita on turha väheksyä.
Yleensä ihmiset eivät mene naimisiin siksi, etteivät koe löytäneensä oikeaa kumppania. Monet ovat pitkässä suhteessa jonkun ihan kivan kanssa, kunnes löytyy se joka todella kolahtaa. Ja jo häiti vietetään tuota pikaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että on yhteisiä lapsi takaa monessa asiassa saman kohtelun kuin aviopareilla.
Yhdessä kohta 25 vuotta, minä en ole halunnut naimisiin. Joskus lasten ollessa pieniä asiasta puhuttiin pariin kertaan, mutta koska minulle avioliiton solmiminen oli vastenmielistä eikä mies halunnut painostaa, niin jäätiin "susipariksi". Eipä sitä enää kukaan edes muista, että ei olla naimisissa.
Talo on miehen, sijoitusasunnot minun. Jos ero tulisi, ei se olisi katastrofi kenellekään. Miehen testamentin mukaan minulla on asumis- ja hallintaoikeus taloon, vaikka en sitä peri. Lapsia on 3 ja he kaikki ovat yhteisiämme.
En tiedä, olemmeko yhdessä loppuikämme. Todennäköisesti kyllä, koska kun näin kauan on pysytty yhdessä pelkän tunteen varassa ilman juridisia sitoumuksia, niin eiköhän tämä aika pitkälle kanna edelleenkin.
Se paljonpuhuttu leskeneläkekin olisi minulla työssäkäyvällä niin pieni, että ei sen varaan viitsi laskea.
Minulla on pari avoliittoa takana, naimisiin olisin oikeastaan halunnut, mutta exät eivät. Tai kihloihin mentiin ja avioliitto oli sitten aina vain "joskus". Se oli oikeastaan yksi syy ensimmäiseen eroonkin, minä kyllästyin odottamaan kun suhteella ei näyttänyt olevan tulevaisuutta.
Taisi exä mennä aika nopsaan seuraavan kanssa naimisiin, että ehkäpä minä en vain ollut sen arvoinen.
Exien läheisetkään eivät ole pitäneet minusta, joten varmaankaan siksi ei ole tiukattu naimisiinmenoaikeistakaan.
Samapa tuo on näin jälkikäteen, mutta jos eläisin jonkun kanssa, niin mielestäni avioliitto on sellainen juridinen sopimus joka varmasti olisi useissa tilanteissa viisain tehdä.
Olemme olleet melkein 5-vuotta yhdessä ja emme ole edes kihloistakaan puhuneet, meillä on yhteinen asuntolaina joten eiköhän siinä ole meidän suhteelle riittävästi mustetta paperilla.
naimisiin en usko että menen, ikinä. Se ei vaan tunnu omalta jutulta. Ehkä pelkona on omat eronneet porukat ja todella ruma ero, sekä ystävät jotka eroavat muutaman vuoden liiton jälkeen..
En tiedä. Nyt on hyvä näin ja tästäkin eteen päin. Onneksi puolisoni on myös samoilla ajatuksilla asiasta joten ei tule turhia kiusallisia hetkiä koruliikkeen ohi kävellessä :D
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 23:05"]
Me ollaan oltu nyt 23 vuotta yhdessä, joista kihloissa 10 vuotta. Kaksi lastakin on ja yhteinen talolaina. Enkä itseasiassa tiedä, miksi emme ole naimisissa.... Voisin ehkä harkita, jos mies haluaisi naimisiin, mutta toistaiseksi olemme olleet yhtä haluttomia/saamattomia tässä asiassa. Yhdessä voi olla ilman papin aamentakin. Tosin testamentti varmaan pitäisi tehdä, että asioita olisi helpompi hoitaa, jos ja kun toinen joskus kupsahtaa... Ja utelijoille sanon, että ei mennä naimisiin, turhaa touhua. Harva tosin enää edes kyseleekään, että milloin meidän häitä juhlitaan :D
Ja sitähän ei koskaan tiedä, oli sitten naimisissa tai ei, että kauanko parisuhde jatkuu.
[/quote]
Miksi olette kihlautuneet, jos ei ole tarvetta mennä naimisiin?
En vaan tajua tätä nykyistä kihlauskulttuuria. Hehkutetaan ympäriinsä, että mepäs ollaan nyt sitten kihloissa. Tästä tietenkin kuka tahansa jää odotteleen hääuutisia, koska kihlaus on lupaus avioliitosta. Mutta erittäin usein "kihlautunut" pariskunta ei ole ajatuksellakaan miettinyt mitään naimisiinmenoa, vaan nyt ollaan niinku kihloissa ja on nätit sormukset sormessa, mut naimisiin ei todellakaan olla menossa. Yeah!
En tiedä ollaanko oltu vielä aloittajan mielestä tarpeeksi kauan yhdessä, kun tänä vuonna tulee vasta 5 vuotta täyteen. Mutta vastaanpa nyt kuitenkin, että kyllä sukulaiset kyselevät ainakin kihloihin menosta. Mies on sanonut joskus, että voitaisiin mennä naimisiin sitten kun hän saa tohtorin paperit. Itse opiskelen vielä perustutkintoa. Eipä tässä mitään kiirettä ole kun nuoria ollaan, ja rakastamme kyllä toisiamme, ja puhumme tulevaisuudesta.
Nainen ei halunnut mennä naimisiin, minä halusin. Lopulta päädyin naimisiin mutta eri naisen kanssa. Jos tässä asiassa kummallakin on syvä,mutta vastakkainen toive, se ei ennusta hyvää suhteen tulevaisuudelle.