Oletko onnellinen, että saat olla äiti?
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 22:30"]
Olen. Minulla yksi 2,5 vuotias tytär. Toista yritetty kohta kaksi vuotta. Päivä päivältä kiitollisuus lapsestani kasvaa. Olen niin onnellinen, että olen äiti. On niin ihanaa olla äiti!
Äitiyttä arvostaa aivan eri tavalla kun ymmärtää ettei se ole itsestäänselvyys.
[/quote]
Eo todellakaan ole itsestäänselvyys. Meillä kolmevuotias tytär ja toista vasta harkitsemme. Ihmettelen jos jollekin äitiys on itsestäänselvyys. On niin monen sattuman summa, kun sen lapsen saa käsiinsä - elävänä.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 08:42"]
Olen onnellinen 34 ja 32 vuotiaiden mamma. Minulta on nuorena leikattu vaikea ja laajalle levinnyt endometrioosi. Leikkauksen jälkeen lääkäri kertoi, että raskaus on erittäin epätodennäköinen. Olen tyytyväinen että minut leikkasi loistava lääkäri, tulos puhuu puolestaan! Sama gynekologi oli ensimmäisessä synnytyksessä lääkärinäni, molemmat itkimme onnesta!
[/quote]
Tämähän on kuin jostain amerikkalaisesta sirappifilmistä.;D Ihana tarina kuitenkin, varsinkin ollessaan totta.
Olen. Lapset eivät ole itsestäänselvyys, ainakaan meille.
Kerrotko vielä ap, miten linkittämäsi blogi liittyy kysymykseesi?
Olen ikionnellinen! Lapsi oli vielä vahinko vaikka itse olinkin sitä halunnut jo pitkään, päätettiin kuitenkin odotella kunnes koulut on käyty loppuun. Joka päivä olen kiitollinen siitä että vahinko kävi ja sain ihanan pienen lapseni <3 Elämäni taso ja mielekkyys nousi nollasta sataan siinä vaiheessa kun sain plussan raskaustestistä ja sataankymmeneen kun lapsi syntyi terveenä. Minulla on erityisen helppo lapsi joka ei juuri itke/kiukuttele, nukkuu hyvin, nukahtaa nopeasti, ei ole allergioita/sairauksia jne. Kyllä äidiksi tulo on ollut ehdottomasti elämäni paras asia. Tunnen olevani todella siunattu sillä tiedän ettei kaikille ole mahdollista saada lapsia, ja minä sain vaikken edes yrittänyt. Sen takia asiasta oli erityisen vaikeaa kertoa serkulleni joka on vuosien hoitojen jälkeen adoptoinnut lapsen, onneksi hänkin osasi olla onnellinen puolestani :)
Kyllä olen. Kun yli 22 vuotta sitten sain pienen pojan syliini alkoi matka, joka on kasvattanut ja muuttanut minua, vähentänyt itsekkyyttäni ja kärsimättömyyttäni lisäten ymmä'rrystä yleensäkin ihmisiä ja koko elämää kohtaan. Hän ei ollut mikään itsestäänselvyys vaan pitkään odotettu ja toivottu.
Olen todella todella onnellinen ja kiitollinen omasta pikku tytöstäni. Hän on paras ihminen jonka tunnen, ja on etuoikeus saada olla hänen äitinsä. <3
Olen. Joka päivä mielessäni kiitän lapsistani. Kaikki elämässäni on muuttunut paremmaksi lasten myötä; minä itse ja parisuhteemme, tyytyväisyyteni ja kiitollisuuteni on kasvanut ja olen kasvanut ihmisenä. Lapsemme ovat jo teini-ikäisiä ja olen suuresti iloinen ja kiitollinen, että heistä on kasvanut niin hienoja nuoria, heidän kanssaan on vaan niin mukavaa! Eilinen äitienpäivä oli taas niin ihana; teinit kantamassa aamupalaa ja kahvia äidille sänkyyn, ruusuja, lahjoja ja parasta kaikista: lämmin halaus jokaiselta..."hyvää äitienpäivää maailman paras äiti...hyvää äitienpäivää rakas äiti...kiitos että olet olemassa..."