Onko teille koskaan tullut eteenne tilannetta, että joku ei ole tunnistanut teitä vaikka pitäisi?

Muutaman kerran on käynyt itsellenikin. Pidän noita muistamattomia ihmisiä lähinnä jossain määrin vajaapäisinä.

Mulle kävi kerran niin, etten muistanut, mistä eräs ihminen oli tuttu. Tuo oli aikaa, jolloin kärsin tosi pahasta unettomuudesta. Asuin tuolloin Helsingissä ja odotin bussiani. Seuraani liittyi eräs nainen, joka tervehti mua tuttavallisesti. Tunnistin hänen kasvonsa, mutten saanut millään asiayhteyttä mieleen. Mä muistan sen tunteen, kun bussi lähti Rautatientorilta ja paniikki hiipi mieleeni: tuleeko mulle kohta mieleen, kuka tää ihminen on, vai istunko tämän koko matkan jutellen hänen kanssaan ja yritän teeskennellä olevani kärryillä.

Kyseessä oli erään ainejärjestön puheenjohtaja. Olimme olleet yhdessä valitsemassa opiskelijajäseniä tiedekuntaneuvostoon, minä olin ollut oman ainejärjestöni edustajana. Olimme jutelleet tosi paljon kaikesta sinä iltana, mutta kun tosiaan tuohon aikaan kärsin pahasta unettomuudesta, mutta saattoi yhtäkkiä kadota asioita päästä. Tästä tapahtumasta on yli 15 vuotta aikaa, joten en enää muista, miten tuo bussimatka meni. Mulla on sellainen ajatus, että muistin jossain vaiheessa, kuka tyyppi oli kyseessä, mutta ehkä en muistanut hänen nimeään.

Minä olen ollut tuo "unohtaja". Törmäsin muualla asuvaan serkkuuni kotikaupungissani. Serkku iloisesti tulee moikkaamaan ja minä vaan mietin kuka ihme se on. Oli leikannut ja värjännyt hiuksensa sitten viime näkemän.

Puolustuksekseni sanon että minulla on olematon kasvomuisti. Tunnistan ihmiset tyyliin vaatetuksesta ja hiustyylistä, ja pidemmällä ajalla sitten alan muistaa kasvotkin. Mutta jos esim. hiustyyli on muuttunut niin kasvojen yhdistämisessä menee oma aikansa.

Todella usein.

Oletan saavani parempaa palvelua kuin muut. Sen takia joudun usein epäuskoisena kysymään, eikö palvelusväki muka tiedä, kuka minä olen - heidän kyllä pitäisi.

Olen nimittäin tosi tärkeä ja yliveto.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut tuo "unohtaja". Törmäsin muualla asuvaan serkkuuni kotikaupungissani. Serkku iloisesti tulee moikkaamaan ja minä vaan mietin kuka ihme se on. Oli leikannut ja värjännyt hiuksensa sitten viime näkemän.

Puolustuksekseni sanon että minulla on olematon kasvomuisti. Tunnistan ihmiset tyyliin vaatetuksesta ja hiustyylistä, ja pidemmällä ajalla sitten alan muistaa kasvotkin. Mutta jos esim. hiustyyli on muuttunut niin kasvojen yhdistämisessä menee oma aikansa.

Hei, mulla sama juttu!

Mulla on isoja vaikeuksia tunnistaa ihmisiä muussa kuin tutussa ympäristössä jossa heitä muutenkin näen. En esim. tunnistanut monivuotista työtoveriani kun hän moikkasi kahvilan terassilta aurinkolasit päässään. Töissä minun on vaikea erottaa puolituntemattomista työkaverista kuka on kukin, varsinkin jos he ovat suunnilleen samaa ikäluokkaa, samaa sukupuolta ja samantyyliset hiukset. Joudun usein tilanteisiin, että ihminen moikkaa minua tuttavallisesti ja jää juttelemaan minun kanssani. Pystyn kyllä puhumaan iloisesti ympäripyöreitä, kun samaan aikaan mietin kuumeisesti kuka tuo ihminen on.. Mieheni nauraakin minulle asiasta, kun taas havaitsee, että olen ihan pihalla juttukaveristani.

Olen vasta myöhemmin lukenut ja ymmärtänyt, että minulla on todennäköisesti jnkl kasvosokeus, joka selittää asian. Kuulemma Ruotsin prinsessa Victoria kärsii samasta vaivasta. 

Oltiin oltu kaksi vuotta samassa työpaikassa, kun työkaveri sanoi että oltii rippikoulussa samaan aikaan. Tottakai heti muistin hänet, ei vaan ollut tullut mieleen kun 10 vuotta välissä. Kyllä hävetti! Ja tunnistan huonosti kasvoja minäkin...