Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
en jaksa marttyyriäitiäni :(
08.05.2014 |
Olisiko jollain hyviä vinkkejä/kokemuksia siitä, kuinka jaksaisi paremmin marttyyriäitiään? Niitä tarvitsisin.
Äiti on ollut aina hyvin syyllistävä, arvosteleva, henkisesti alistava ja marttyyrimainen. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka, mutta en tiedä mitkä olisivat valaisivimpia. Kuitenkin periaatteessa kaikki oli lapsuudessani hyvin - siis oli ruokaa, ei alkoholia, fyysistä väkivaltaa tms. Henkistä väkivaltaa kyllä, mutta sehän ei ulkopuolelle näy. Eli kaikkien ulkopuolisten silmissäni minä olen se kamala ihminen joka en arvosta äitiäni eikä kukaan voi ymmärtää millaista on ollut olla hänen lapsensa.
Olin jo lapsuudessani masentunut ja yritin jopa itsemurhaa (kukaan ei edes tajunnut sitä sellaiseksi, koska huomattuani sen menneen pieleen valehtelin ja väitin onnettomuudeksi). Sain apua vasta paljon myöhemmin. Olen toipunut masennuksesta ja elämäni on kaikin puolin oikein hyvällä mallilla. Kuitenkin äitini aiheuttaa ärsytystä ja rasitusta ihan liikaa enkä tiedä miten siitä eroon pääsisin. Välit voisin muuten katkaista ihan hyvin, mutta se valitettavasti tarkoittaisi sitä että välit muuttuisivat hyvin vaikeiksi myös isääni ja useaan muuhun sukulaiseen ja sitä en halua.
En olisi äidilleni koskaan "valittanut/avautunut" lapsuudestani mutta eräänlainen pakkotilanne tuli 1,5v sitten sisareni sairastuttua (johtuen traumaattisista kokemuksista, mukaan lukien lapsuusjuttuja). Tämän jälkeen äiti on ollut entistä marttyyrimpi ja hänen kanssaan ei edelleenkään (kuten ei koskaan) voi keskustella mistään, sillä hän heittäytyy välittömästi marttyyriksi. Säästä yms voimme keskustella ilman ongelmia, mutta siihenpä se jää.
Kuitenkin on pakko (kun en halua katkaista kokonaan suhteita muiden ihmissuhteiden takia) jotenkin kestää hänen kanssaan jonkin verran olemista. Se vaan rasittaa ihan vietävästi. Millä saisin suggestoitua itseni olemaan stressaantumatta ja ahdistumatta? Olisiko kellään mitään ideoita?
Kommentit (5)
Kiitos viestistäsi! Nuo molemmat kohdat kuulostavat siltä mihin pyrin, mutta toisinaan onnistumatta. Tai siis onnistun kyllä pidättelemään itseäni niin että jaksan olla asiallinen ja neutraali omissa puheissani vaikka mitä tulisi äitini suusta. Mutta huomaan, että sen jälkeen olen tavattoman kiukkuinen ja ahdistus purkautuu jälkijättöisesti. Yhteydenpidon pinnallisuus ei haitta minua laisinkaan, kunhan vaan välttäisi suurimmat ärsytykset.
Tai olisiko jotain vinkkejä kuinka purkaa näppärästi tuo jälkiangsti joka aina syntyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä sama! Välit ihan ok, lähinnä siksi että toimin kuten nro 2, mutta aina kun äitini kanssa olen ollut tekemisissä olen huonotuulinen ja todella ärsyyntynyt, välillä vihainen. Koen myös että äitini pilaa kaikki juhlapyhät, varsinkin joulun. Olen itse rauhallinen ihminen ja koitan pitää tunnelman kepeänä, mutta äitini ei osaa kuin valittaa kaikesta. Minkäänlainen iloinen yhdessäolo ei onnistu.
Tuleva äitienpäiväkin on tälläisen huonon suhteen vuoksi varsin vaikea. Pitäisi muistaa jotenkin, ettei ole kiittämätön ja ilkeä lapsi mutta jos muistat niin siitäkin tulee vain harmia. Kommentteja, joita äitinii suusta olen kuullut on mm. "hmph, ihan turha tämmöinen äitienpäivä - jos ei voi muina vuoden päivinä muistaa niin tarviiko sitä yhtenä sitten tuoda jotain imeliä kortteja" yms. Lapsena erityisesti nuo olivat vaikeita hetkiä. Nyt tyydyn laittamaan lakonisen onnittelukortin postitse....
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 18:15"]
Kiitos viestistäsi! Nuo molemmat kohdat kuulostavat siltä mihin pyrin, mutta toisinaan onnistumatta. Tai siis onnistun kyllä pidättelemään itseäni niin että jaksan olla asiallinen ja neutraali omissa puheissani vaikka mitä tulisi äitini suusta. Mutta huomaan, että sen jälkeen olen tavattoman kiukkuinen ja ahdistus purkautuu jälkijättöisesti. Yhteydenpidon pinnallisuus ei haitta minua laisinkaan, kunhan vaan välttäisi suurimmat ärsytykset.
Tai olisiko jotain vinkkejä kuinka purkaa näppärästi tuo jälkiangsti joka aina syntyy?
[/quote]
Minullekin se on ollut ongelma, jotenkin kuitenkin helpottanut ajan myötä, mutta helpottamiseen taitaa vaikuttaa sekin että äitinikin on oppinut hitaasti elämään vähän enemmän ihmisiksi.
Näin hiljattain tällä palstalla suosituksen "Tunne lukkosi" -nimisestä kirjasta, jossa kuvaillaan miten tällaiset epäterveet käyttäytymismallit syntyvät ja myös siirtyvät sukupolvelta toiselle. Tilasin kirjan ja juuri tänään se oli tullut postissa. En ole vielä sitä kokonaan ehtinyt lukea, mutta alku + lopun selailu riitti vakuuttamaan, että se oli takuulla hyvä ostos. Aion käyttää kirjan ohjeita juuri tuohon vanhempien kielteisen vaikutuksen neutraloimiseen elämässäni.
Kirja on lyhyt ja mielestäni helppolukuinen, ja lisäksi ratkaisukeskeinen, eli ei sisällä hirmuisen paljon turhaa hölötystä. Suosittelen!
t. 2
Alue: Aihe vapaa
Minullakin on marttyyrimainen äiti, en tiedä onko yhtä paha kuin sinulla, mutta tiedän ainakin periaatteessa miltä se tuntuu. Parhaiksi lääkkeiksi olen havainnut seuraavat:
1. pidän yhteyttä sen verran harvoin, että yhdessäolon rasittavuus ei kuormita koko elämääni kohtuuttoman paljon vaikka onkin hetkellisesti ikävää (asun eri paikkakunnalla, sekin auttaa tässä),
2. en arvostele ja tuomitse äitini käytöstä, mutta en myöskään alistu sen kohteeksi; annan hänen olla sellainen kuin on ja olen itse erillinen ihminen.
Kakkoskohta on hankala toteuttaa käytännössä, mutta tarkoittaa esim. sitä että en tartu äitini heittelemiin "koukkuihin" vaan ohitan ne kommentoimatta tai vaihdan puheenaihetta. Joskus saatan antaa lyhyitä ohjeita, esim. "Jos koet tuon raskaaksi, jätä se tekemättä", mutta en rupea sen kummemmin keskustelemaan näistä aiheista. En ilmaise äänensävynkään tasolla vihaa, halveksuntaa, kyllästyneisyyttä tai muuta ikävää, vaan sanon asian niin neutraalisti kuin osaan. Yhteydenpitomme jää toki pinnalliseksi tällä tavoin, mutta koska se toinen vaihtoehto ei olisi mitenkään tervehenkistä, pidän tätä parempana vaihtoehtona.