Kun kukaan ei tule hautajaisiin

Vierailija kirjoitti:

Henkilö kuolee yllättäen eikä viranomaisilla ole kavereiden tai sukulaisten yhteystietoja. Moni voisi saatellakin viimeiselle matkalle, jos tietäisi.

Luulisi sukulaiset löytyvän.

Tai voi olla että henkilö on eläessään ollut niin perseestä että on itse ajanut kaikki läheiset pois

Tai

Elänyt niin vanhaksi että muut ovat kuolleet ympäriltä

Tai

Pieni suku ja ainoa lapsi, kavereille ei kauheasti ilmoitella kuolemasta.

Tai

Omaehtoinen erakko

Jokainen syntyy yksin ja jokainen kuolee yksin, se on helvetin huitulan hailee kuolleena onko kuinka isot kinkerit eläville.

Mä haluaisin tiibettiläiset taivashautajaiset. Ruho syötetään petolinnuille.

Hautajaiset on omaisia, ei vainajaa varten. T. Suntio

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa asia on täysin yhdentekevä. Henkilön eläessä sillä seuralla olisi voinut olla merkitystä.

Näin juuri on. Yksinäiset hautajaiset vain niin äärimmäisesti symboloi sitä elämän aikaista yksinäisyyttä.

ap.

Ei ihminen välttmättä ole ollut elämässään yksinäinen, vaikka hautajaisissa ei olisi ketään. Ihan hyvin voi käydä niin, että jää leskeksi ja oma lapsikin ehtii kuolla ennen kuin itse. Jos on vielä nuorin sisruksista ja omat sisaruksetkin kuolleet, niin hautajaisissa ei ole ketään, vaikka elämä ei ole ollut yhtään yksinäistä kuin esim. vain viimeisen vuoden ajan.

Olin itselleni tuntemattoman linnakundin hautajaisissa, koska seurustelin hänen ex-vaimonsa veljen kanssa. Vainajalta jäi kaksi alaikäistä poikaa. Hautajaisiin osallistuivat siis pojat, ex-vaimo, poikien eno ja enon naisystävä. Ei muita.

Ihan hyvältä tuntui olla siellä nuorten tukena. Pappi oli nähnyt kovasti vaivaa löytääkseen jotain kaunista puheeseensa ja tosiaan, isä oli käynyt ennen vankilaan joutumistaan ongella poikiensa kanssa kun nämä olivat vielä pieniä.

Muistan lukeneeni joskus jutun yksinäisistä hautajaisista. Siinä oli vanha mies, jolle ei löytynyt omaisia saattelemaan häntä hautaan. jutussa mainittiin miehen nimikin. Hänen omaisensa, jotka eivät olleet biologisia sukulaisia, lukivat jutun, ja saivat selvitettyä, mihin tämä "setä" oli haudattu. Heitä harmitti, kun tieto "sedän" kuolemasta ei tavoittanut heitä, kun olisivat halunneet järjestää hautajaiset. Kyseessä oli siis henkilö, joka oli ollut näiden omaisten isovanhemmilla kasvattipoikana, ja häntä pidettiin ihan sukuun kuuluvana. Ei ilmeisesti ihan joka viikko oltu yhteyksissä, mutta ei häntä unohdettukaan oltu.

Muutamalla voi olla toive, ettei ole hautajaisia ja väkeä saavu sinne. Että pappi toimittaa siunauksen rauhassa ja pari kirkon todistajaa paikalla. Miksi oletetaan että kuollut itkisi taivaassa, jos ei muutenkaan halua itse paikalle. Ihminen toivoo että eläessä ihmiset ovat ystävällisiä. Olisi kauheaa jos kirkko olisi tekopyhää väkeä ja sukulaisia täynnä, jotka eivät oikeasti välitä. Miettisi mitä he siellä tekevät, jos ei eläessä ollut yhteydessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilö kuolee yllättäen eikä viranomaisilla ole kavereiden tai sukulaisten yhteystietoja. Moni voisi saatellakin viimeiselle matkalle, jos tietäisi.

Luulisi sukulaiset löytyvän.

Ainoastaan sellaisia, jotka on väestörekisterissä merkitty sukulaisiksi, etsitään. Jos henkilöllä ei ole biologisia sukulaisia eikä adoption tai avioliiton kautta sukulaisiksi merkittyjä omaisia, katsotaan, ettei hänellä ole sukulaisia. Voi olla, että samaan aikaan, kun niitä yksinäisiä hautajaisia vietetään, joku läheinen yrittää tavoitella häntä puhelimitse, ja ihmettelee, miksi hän ei vastaa.

kaikille ei myöskään ilmoiteta hautajaisista vaikka haluaisi niihin jotenkin osallistua. kai pitävät itseään parempina kavereina.

Omalle äidille järjestettiin keväällä korona-ajan hautajaiset. Max 10 henkilöä, pappi ja kanttori mukaan lukien. Enemmänkin olisi väkeä tullut, korona varasti paitsi hautajaiset myös viimeiset ajat sairaalassa poislukien viimeiset päivät saattokodissa. Ei kuollut koronaan vaan syöpään.

Elämä ei aina mene niin kuin sen kuvittelee menevän.

Vierailija kirjoitti:

On myös aika tekopyhyyttä mennä hautajaisiin, kun ei vainaja kiinnostanut niin paljoa, että eläessä olisi tähän ollut yhteydessä.

Tuleehan noita tilanteita. Joko kaikki sukulaiset ovat jo kuolleet ja kavereita ei koskaan ollut, tai sitten eli itse niin, että sukulaiset eivät tahdo tulla.

Isä ei halua pitää minuun tai sukuun yhteyttä. Jos hän kuolee, järjestän hautajaiset ja uskon sinne tulevan sukulaisiakin.

Jos kuolen itse ensin, toivon hänen tajuavan pyytää tätiäni järjestämään hautajaiseni eikä anna seurakunnan pitää niitä kaikessa hiljaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Muutamalla voi olla toive, ettei ole hautajaisia ja väkeä saavu sinne. Että pappi toimittaa siunauksen rauhassa ja pari kirkon todistajaa paikalla. Miksi oletetaan että kuollut itkisi taivaassa, jos ei muutenkaan halua itse paikalle. Ihminen toivoo että eläessä ihmiset ovat ystävällisiä. Olisi kauheaa jos kirkko olisi tekopyhää väkeä ja sukulaisia täynnä, jotka eivät oikeasti välitä. Miettisi mitä he siellä tekevät, jos ei eläessä ollut yhteydessä. 

Siunauksessa ei tarvita eikä käytetä todistajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös aika tekopyhyyttä mennä hautajaisiin, kun ei vainaja kiinnostanut niin paljoa, että eläessä olisi tähän ollut yhteydessä.

Tuleehan noita tilanteita. Joko kaikki sukulaiset ovat jo kuolleet ja kavereita ei koskaan ollut, tai sitten eli itse niin, että sukulaiset eivät tahdo tulla.

Isä ei halua pitää minuun tai sukuun yhteyttä. Jos hän kuolee, järjestän hautajaiset ja uskon sinne tulevan sukulaisiakin.

Jos kuolen itse ensin, toivon hänen tajuavan pyytää tätiäni järjestämään hautajaiseni eikä anna seurakunnan pitää niitä kaikessa hiljaisuudessa.

Voit oman kuolemasi varalle tehdä "testamentin" jossa kerrot toiveesi kuinka toimia

Vierailija kirjoitti:

On myös aika tekopyhyyttä mennä hautajaisiin, kun ei vainaja kiinnostanut niin paljoa, että eläessä olisi tähän ollut yhteydessä.

Tuleehan noita tilanteita. Joko kaikki sukulaiset ovat jo kuolleet ja kavereita ei koskaan ollut, tai sitten eli itse niin, että sukulaiset eivät tahdo tulla.

Miksi kaikki on aina olevinaan tekopyhää?

Mielestäni on hieno ele muistaa edes, kun siihen on viimeinen tilaisuus. On varmasti tuhat ja yksi syytä olla pitämättä yhteyttä elinaikana.

Sori, mutta minusta on typerää surra sitä ettei hautajaisiin tule porukkaa, koska vainaja ei sitä edes ole näkemässä. Minä itse en edes halua hautajaisia enkä muitakaan tilaisuuksia, johon tulee sukulaisia ja ystäviä muistelemaan. Vielä on elossa ihmisiä, jotka voivat välittää tuon tiedon eteenpäin tarvittaessa, mutta sitten kun ei ole, niin koetan jättää siitä jonkun asiapaperin jälkeeni. En kuulu kirkkoon, enkä halua hautausta hautausmaalle missään nimessä. Omalle maalle tuhkat.

Nykyisin hautajaisten merkitys vähenee koko ajan. Ennen niihin kutsuttiin ja tuli koko suku ja naapurit ja ystävät ja koko kylä pienillä paikkakunnilla koska kaikki tunsivat toisensa.

Yleensä ystävät ovat niin vanhoja, että eivät enää kykene saapumaan hautajaisiin eli usein paikalla on vain mahdolliset lapset, kun pitkään elänyt kuolee. Työtovereiden kanssa harvoin pidetään kauan yhteyttä. Eli aika yksin ollaan.

Meillä oli suuret hautajaiset viime talvena, kun vainajalla oli paljon lapsia ja lapsenlapsia  ja kaikkien puolisotkin olivat mukana.

Naapurini taas äskettäin kertoi, että hänen äitinsä kuoli, ja koronan takia oli alle 10 henkeä kutsuttu, mutta sanoi, että eipä paljon enempää olisi tulijoita ollut muutenkaan.

Monissa maissahan (kuuman ilmastonkin vuoksi) vainajat haudataan melkein samana päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset on omaisia, ei vainajaa varten. T. Suntio

Eli niitä ei tarvitse jos vainaja on ollut erakko/muutoin yksinelävä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa asia on täysin yhdentekevä. Henkilön eläessä sillä seuralla olisi voinut olla merkitystä.

Näin juuri on. Yksinäiset hautajaiset vain niin äärimmäisesti symboloi sitä elämän aikaista yksinäisyyttä.

ap.

Eihännsiihen tarvita muuta kuin ettänon se sukunsa viimeinen ja alkava dementia että epäilee kaikkia. Silloin lähtee helposti yksin. Ei se niin paha ole, eikä tarkoita sitä että olis aina ollut yksin. Sen ihmisen suku on jo siellä toisella rannalla ja niinkuin joku ajattelisi, odottamassa.