Koiran lopettamisesta tuli eutanasia mieleen

Kannatan eutanasiaa, olen aina kannattanut. Mutta kun meidän piti jokin aika sitten lopettaa koira, aloin sinä päivänä ajatella asiaa toisella tavalla (kannatan silti edelleen eutanasiaa, sain vain ajattelemisen aihetta asiasta). Eläinlääkäri varattiin aamulla illaksi ja ihan koko päivän vain ajattelin sitä koirasta luopumista ja sitä raskaan päätöksen tekemistä, empimistä.. Ja sitten ajattelin sitä, että mitä jos kyseessä olisi ihminen, perheenjäsen. Että aamulla olisi sovittu aika, että illalla sitten hoidetaan asia. Parempi puoli siinä toki olisi, että kyseinen henkilö itse olisi sen valinnut (toisin kuin se koira). Entä jos olisin itse se henkilö, joka aamulla päättää, että tänään hyvästelen kaikki ja illalla lähden? Eiköhän sekin kovissa kivuissa onnistuisi, mutta silti... Onko kukaan muu teistä koskaan pyöritellyt tällaista päässään?