Millaisessa työtilanteessa lapsia?

Kiitos kaikille vastauksista, niitä on ollut mielenkiintoista lukea. Lisää kokemuksia?

Itse olen vasta kahdenkympin puolessa välissä, joten vielä voi muutaman vuoden odotella, jos vaikka tuuri kävisi ja saisi vakituisen työn. En uskalla heittäytyä tyhjän päälle.

Me odotettiin että saatiin vakityöt. Mutta nyt kun lapsia on saatu niin ajattelen myös että mitä jos jää työttömäksi? Entä jos menee terveys? Mitä sitten tehdä? Ja minne lapset sitten laitetaan?

Minusta on ehkä vähän hassuakin jos lapsen hommaamisessa ajatellaan kovin tarkkaan asioita koska ei elämä kulje kuten me tahdotaan: lapsi voi olla hyvin sairas tai kuolla, on työttömyyttä, omaa sairautta, kumppani pettää ja jättää vaikka oletat ettei se niin voisi tehdä, tai maailma järisee ja sinä löydätkin uuden kumppanin?

Minusta kannattaa lähinnä pohtia tahdotaanko lapsi, jaksaako hoitaa vuodesta kymmenenteen ja eteenpäin laittaen lapsen tarpeet sinun tarpeiden edelle, millaiset on tukiverkot, jaksatko jos jotain kurjaa tapahtuukin ja pärjäättekö muutoksissa?

Vakityöt pitää olla ja riittävästi säästöjä ja muutenkin vakaa elämäntilanne (ei parisuhdekriisejä tms.).

9 kirjoittaa lisää. Opiskelin, mies vakitöissä. Oltiin nopeita, tulin raskaaksi vajaa vuoden tuntemisen jälkeen. Mutta ihan suunnitellusti jätettiin ehkäisy.

näin jälkeenpäin mietittynä olen tyytyväinen. Ja tuntuu mun mielestä typerältä liikaa suunnitella/odottaa vakitöitä jne koska nykyään on todella paljon lapsettomuutta jne. Ei oo oikeesti itsestäänselvyys tulla raskaaksi.

Minä olen 25 v, juuri valmistunut opinnoista. Menemme kesällä naimisiin mieheni kanssa ja sitten olisi haaveissa lapset... Minullakaan ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan, vakituista työsuhdetta. Lyhyitä määräaikaisuuksia putkeen ja sijaisuuksia...

Itse ajattelen niin, ettei kannata liikaa stressata niistä "taustamuuttujista":) Vauva olisi ainakin meille koko elämän mullistava asia, sellainen josta olemme haaveilleet jo pidemmän aikaa. Kannattaa ehkä miettiä enemmänkin miten hyvin asiat jo ovat, meillä on omistusasunto, mies vakitöissä, mulla opinnot pulkassa ja säästöjäkin jonkin verran (myös häiden jälkeen:D), mutta ennen kaikkea rakkautta riittää. Kyllä se elämä kantaa, oli vakkariduunia tai ei. Eli ei stressata liikaa, antaa asioiden mennä omilla painoillaan! 

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 09:07"]Mä olen miettinyt samaa. Ei voi tehdä lasta kun ei ole töissä ja kun saa töitä niin ei voi tehdä lasta kun on töissä. Missäs välissä sitä kerkeää ja voi?

[/quote]

Se työttömyys tai pätkätyöt on oikeasti ihan hyvä hetki. Voi nauttia raskaudesta ja lapsen hoidosta, antaa aikaa lapselle. Se on paljon materiaa tärkeämpää ja kirppikseltä saa lapselle paljon pienelläkin rahalla...

Miehellä vakityö, keskipalkkainen. Minä määräaikaisputkessa seitsemättä vuotta (ope) . Ikää tulee tänä vuonna 30 mittariin. Hoitovapaalta siirtyisin samantien työttömäksi, koska mun määräaikaiseenkin paikkaan on kyllä tulijoita jos jään pois.

Melko epätoivoinen tilanne, toisaalta en tule ikinä saamaan virkaa joten...

Molemmilla vakityöt alla jo ennen kuin tavattiin ja selvää oli että lapsi saa tulla heti kun tulee. Laskettu aika juuri ensimmäisen vuosipäivän jälkeen. Ekan vuosipäivän ja lasketun ajan välillä aikaa viikko.

Mulla vakityö, miehellä määräaikainen. Ei elämää voi elää pelkästään työtilanteen mukaan. Voi olla ettei meillä koskaan ole samaan aikaan vakitöitä.

Up.

Meillä esikoisen kohdalla mies väkityössä, kun määräaikaisuus loppui kk ennen äitiyslomaa eli jäin työttömäksi. Sain vakityön, kun lapsi oli 1v. Toinen lapsi syntyikin sitten vakityön aikana. Olin esikoisen kohdalla 30v, ei haluttu enää odotella.

Miehellä oli vakityö. Itsellä määräaikainen, mutta se vakinaistettiin pari kuukautta ennen kuin jäin äitiyslomalle.

Mä olen miettinyt samaa. Ei voi tehdä lasta kun ei ole töissä ja kun saa töitä niin ei voi tehdä lasta kun on töissä. Missäs välissä sitä kerkeää ja voi?

Ei nykymaailmassa voi tehdä ikinä lapsia, jos tuollaisia ajattelee. Itse olen hyvin korkeasti koulutettu, mutta mun alalla tehdään yleisesti pätkätöitä. Määräaikainen työsuhde katkesi juuri kun sain ensimmäisen lapsen, mutta aloitin uuden projektin lapsen ollessa 1.5-vuotias. Nyt olen toisen vauvan kanssa kotona ja tilanne on sama, eli työsuhde jälleen katkesi niillä main, kun jäin äitiyslomalle. Uskon, että saan taas jossakin vaiheessa uuden projektin. Tätä tämä on ja ammativalintakysymys. Sitä paitsi nykyään ei vakipaikkakaan takaa mitään. Työttömäksi voi jäädä koska vain.

En minkäänlaisessa työtilanteessa.

Meillä mies oli (hyväpalkkaisessa) vakityössä ja itse olin amk-opintojeni alulla. Nyt edelleen tilanne se, että omat opinnot kesken ja miehellä edelleen (parempi palkkainen) vakityö. Ei ole ollut vakityösuhteiden saannissa ongelmia, mikä on minusta yllättävää. Itse opintojeni päätyttyä tulen olemaan todennäköisimmin määräaikaisissa suhteissa. Mutta lapset eivät ole enää suunnitelmissa.

No ite olin opiskelija kun raskaaksi tulin. Mies vakitöissä. Hyvä aika oli lapsi saada, vaikka rahallisesti toki vähän tiukempaa.

Meillä oli kummallakin vakituinen paikka. Itse tein aika pitkään määräaikaisuuksia ennen kuin sain vakipaikan.

Kyllähän ideaalitilanne on se, että on vakipaikka, varsinkin, jos aikoo olla pitkään hoitovapaalla. Vapaan jälkeen työhön ponnistaminen on aina vaikeaa. Vakipaikkaan palaaminen on huomattavasti helpompaa. Tosin, nykyään tehdään niin paljon organisaatiomuutoksia yms. että harva palaa enää ihan samaan kuvioon ja samaan tehtävään. Toki tämä riippuu myös alasta, esim. sairaanhoitajille varmaan löytyy aina töitä, vaikka olisi pitkäkin hoitovapaa takana. Joillakin aloilla kyllä tipahtaa jossain vaiheessa kelkasta, jos on pitkään pois työelämästä.

Mutta aina ei kaikki mene niin kuin toivoisi, jos sitä vakipaikkaa ei saa, niin ei sitä voi ikuisesti jäädä odottelemaankaan, lasten tekemistäkään kun ei voi lykätä loputtomiin. Pitäisin tärkeimpänä sitä, että on kuitenkin työkokemusta ennen lasten tekoa. Vaikeinta näyttää olevan niillä, jotka valmistumisen jälkeen ei löydä työtä eikä pääse kunnolla työelämään ja sitten tekevät lapsia ja yrittävät sitten päästä työelämään, kun tutkinnosta on 10 vuotta ja ei työkokemusta juuri lainkaan.

Tämä mietityttää minuakin. Määräaikaisia akateemisia pätkätöitä teemme kumpikin. Mutta ikää alkaa olla kohta lähemmäs 35, että ei tässä voi vakipaikkaakaan enää odotella. Vai voiko?

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 15:45"]

Tämä mietityttää minuakin. Määräaikaisia akateemisia pätkätöitä teemme kumpikin. Mutta ikää alkaa olla kohta lähemmäs 35, että ei tässä voi vakipaikkaakaan enää odotella. Vai voiko?

[/quote]

sama tilanne meillä :I