Surettaa ne lapset, jotka joutuu notkumaan iltapäiväkerhoissa tai olemaan yksin kotona

Ei ne päästä äitejä iltapäiväkerhoihin

Mitä olet tehnyt asian eteen kun kerran surettaa ?

Minusta oli kaikkein parasta kun sai tulla kotiin suoraan koulusta ja olla rauhassa yksin kaiken sen typerän hälinän ja puhumisen jälkeen. Introvertti jo lapsena.

Ja jos olisin kotona niin valittaisit että lusmuilen tukiaisilla kotona 🙄 valiti valiti valiti. Hanki elämä.

Hän tuli ulkoa punaposkisena, olivat leikkineet porukalla hippaa.

Paljon kehittävämpää kun minun tarjoama seura, tai se että tosiaan istuisin koko päivän kotona sitä odottamassa. Mieheni on kyllä tarjoutunut jäämään kotiin, kävisikö se?

Siis hä? Ip kerho on ollut parasta mitä voi meidän lapsille.

Koko iltapäivä kivaa puuhailua ja ulkoilua kavereiden kanssa. Sitten illalla voi olla rauhassa kotona, eikä olla mankumassa kavereille koko iltaa.

Minusta ihana kun lapsilla on seuraa ja aikuisilla mielekästä työtä, mitä ihmettä sinä suret?

Olin kyllä tyytyväinen kotiin tullessa 80-luvulla, ilman iltapäiväkerhoja, säälitti lapset jotka sinne joutuivat.

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli kaikkein parasta kun sai tulla kotiin suoraan koulusta ja olla rauhassa yksin kaiken sen typerän hälinän ja puhumisen jälkeen. Introvertti jo lapsena.

Juuri niin! Sain olla edes hetken turvassa ja rauhassa ennen kuin raivoaja-isä tuli töistä huutamaan ja mesoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin kyllä tyytyväinen kotiin tullessa 80-luvulla, ilman iltapäiväkerhoja, säälitti lapset jotka sinne joutuivat.

Minusta siellä oli ihan kivaa. Mutta oli myös kiva, että niinä päivinä kun ei huvittanut mennä , sai jäädä kotiin ilman lasuja 

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet tehnyt asian eteen kun kerran surettaa ?

Kaippa se aloitti tän keskustelun, jotta asia saa huomiota

Minäkin halusin olla lapsena yksin kotona, se oli parasta. Oli omaa aikaa eikä kukaan ollut nuuskimassa ympärillä vaan sai tehdä mitä halusi. Ärsytti aina, kun vanhemmat tuli kotiin.

Ja mulla siis oikein hyvä suhde vanhempiin. Tykkäsin vaan olla yksin. Edelleen tykkään.

No jaa. Oma yh-äiti teki vuorotyötä, joten iltapäiväkerhossa tuli hengailtua paljon. Siellä oli kyllä mielestäni tosi kivaa, joten ei jäänyt mitään negatiivisia muistoja. Elin kuitenkin hyvin huolehdittuna lapsena turvallisessa perheessä, vaikka päivärytmi oli eri kuin "se perinteinen". Ei kaikkea tarvi sääliä, mitä sinä et ymmärrä.

Up

Mun lapsi nimenomaan halusi kerhoon kun paras ystäväkin on siellä. Alkuun tuli aina kotiin koulun jälkeen, nyt iloinen kun saa olla kavereiden kanssa.

Eli sua siis surettaa se, että kaikki perheet eivät ole siinä taloudellisessa asemassa että toinen vanhemmista voi jäädä pitkäksi aikaa kotiin? Tai että kaikki vanhemmat eivät koe kotivanhemmuutta itselleen/perheelle parhaaksi vaihtoehdoksi? Ok. No, sulla on oikeus suruusi. Itse ehkä suhteuttaisin vähän, ja pyrkisin palaamaan todellisuuteen.