Tyttöporukka jättämässä yhtä ulkopuolelle OV
Eli 11v tytön luokalla on 14 poikaa ja 6 tyttöä eli pienehkö tyttöporukka. Yksi tytöistä on "vähän erilainen": lapsekkaampi, pikkuvanha (on ollut paljon vain aikuisten kanssa, kun on lähisukunsa ainoa lapsi), mielistelee opettajia jne. Mutta kuitenkin ihan ok, sinällään harmiton neiti. Nyt olen huomannut, että häntä on systemaattisesti alettu jättää porukasta pois. Viime viikolla häntä ei oltu kutsuttu erään luokkakaverin synttäreille ja kotona alkoi keskustelu oman tyttäreni tulevista synttäreistä (onneksi on vielä aikaa melkein kuukausi). Tyttöni meinasi, ettei kutsu tätä yhtä lasta synttäreilleen.
Mielestäni lähtökohta on se, että kenenkään kaveri ei ole pakko olla, eikä juhliinkaan tarvi kutsua kuin halutut henkilöt. Painotin nyt kuitenkin, että tämä alkaa mennä mielestäni kiusaamiseksi ja sanoin, että harkitse nyt vielä tarkkaan. Sanoin, että eri asia jos kyseinen lapsi olisi kiusaaja tai muuten todella ikävä tyyppi. Riidanhaastajia tms ei tietenkään tarvitsisi kutsua juhlia pilaamaan. Kerroin myös, että kyllä ymmärrän tämän ulkopuolelle jäävän tytön olevan kiinnostunut eri asioista kuin muut yleensä jne. Ja sanoin, että minulle on ok, jos muutoin tyttäreni touhuaakin harrastuksissaan ja muualla milloin kenenkin kanssa. Ei todellakaan ole aina pakko kaikkialla olla kaikkien kaveri (toimeen pitää toki tulla).
Olisitko sinä antanut lapsesi jättää yhden tähän saakka porukkaan kuulunneen jättää kutsumatta vai onko niin, että lapsi saa itse valita?
Itse en siis pakota kutsumaan, mutta sanoin, että harkitse tarkkaan.
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 12:26"]
Musta sun olis pitänyt sanoa että kaikki kutsutaan. Kyllä meillä jokaisella minusta on vastuu katsoa "kylän tyttärien ja poikien" henkisen hyvinvoinnin perään eikä tuijotella vaan omaa napaa.
Muutenkin tuollainen kaikkien kanssa ei tarvi kaveerata kommentointi vie meitä takaisin sisäsyttyisiin pikkupiireihin ja lokerikkoihin sen sijaan että olisimme ventovieraitakin kohtaan avoimia, ystävällisiä ja "small talk" taitoisia.
[/quote]
Se pikkuvanha vaikea tapaus, jota varten muiden tulee miettiä toimintaansa ja sanoja. Hän itse voi vaan olla omituinen ja vaatia, että muut huomioivat hänet... Jos on vielä sukunsa ainokainen, saattaa vielä periä jonkun työpaikan jostain :/
Mitäpä jos ottaisit yhteyttä luokan opettajaan jotta koulussa puhuttaisiin kiusaamisesta jaestettäisiin yhden jääminen porukan ulkopuolelle.
Jep, homman ydinhän on, että yhtä ei jätetä ulkopuolelle. Itsekin hämmennyin, kun eräs ystäväni jätti minut ainoana porukastamme kutsumatta ensikesän häihinsä. Syytä en tiedä, mutta kyllähän se aikamoista itseanalyysiä herätti, jota tuntui kurjalta aikuisenkin kokemuksella käydä läpi. Ja koen, että pahalta mieleltä olisin välttynyt, jos joku muukin olisi jätetty kutsumatta - näin homma tuntui pelkästään henkilökohtaiselta.
Tuoreella kokemuksella siis: älä aseta ketään lasta minun tilanteeseeni.
Kaikkien kutsuminen loppui ainakin meillä oikeastaan ala-asteen jälkeen kun ei enää pidetty tollasia lastenkutsutyyppisiä hommia.. yläasteella luokat sekoitettiin ja ei ollut enää sellaista, että koko luokan olisi pitänyt hengata keskenään. Että näin yksinkertaista! En sit tiedä miten pikkupaikkakunnilla..
Luokat hajoavat muutenkin ala-asteen jälkeen ja lastenkutsut loppuvat niin nuo ongelmat ovat historiaa.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 13:18"]
Miksi näissä kaverisynttärikeskusteluissa ollaan aina niin sukupuolisidonnaisia? "Kaikki tytöt pitää kutsua, tai lapsesi on kiusaaja ja sinä siinä mukana!" Entä jos lapsi haluaisi kutsua synttäreilleen luokaltaan parhaat kaverinsa, joista vaikka ap:n tapauksessa olisi 4 tyttöä ja 3 poikaa ja kuvitteellinen maksimimäärä vieraita tuo 7. Pitäisikö silti lapsen kutsua kaikki luokkansa tytöt ja jättää yksi paremmista kavereistaan kutsumatta, koska tämä sattuu olemaan poika ja tyttöjä ei saa jättää ulkopuolisiksi?
Meillä ainakin lapsi kaveeraa sekä tyttöjen että poikien kanssa ja näin ollen saa synttäreilleenkin kutsua tietyn määrän valitsemiaan kavereita, sukupuoleen katsomatta. Minun logiikkani mukaan lapseni siis kutsuu esim. 7 luokkakaveria ja 13 jää kutsumatta, ketään ei siis luokalta syrjitä vaikka en pakota lastani kutsumaan jotain luokkalaista vain sillä perusteella, että hän on samaa sukupuolta lapseni kanssa.
[/quote]
Tuo on just se ongelma. jonka kanssa painiskelen. Tytön luokalla on 9 poikaa ja yhdeksän tyttöä. Vain kaksi tytöistä on leikkikavereita, eniten on poikia kaverina. LÄhes kaikilta tytöiltä tulee synttärikutsu, mutta emme kuiteenkaan itse kutsu kaikkia tyttöjä....tiedä sitten miltä se näyttää...
Yleensä meilllä on ne viisi poikaaa ja kaksi tyttöä..eihän sitä voi jättää paria kivaa poikaa kutsumatta siksi että tulisi näön vuoksi pari ryttöä joiden kanssa ei edes leikitä..
Jos tytöt ovat olleet porukka ja yksi jätetään nyt tarkoituksella ulkopuolelle on se kiusaamista.
Ihan eri asia, jos kutsuisi vaikka kaksi kaveria, kun ei ketään jäisi silloin yksin paitsioon.
Mieti, jos omasi olisikin se tyttö, jota ei kutsuta?
Niinkin voi käydä. Jos tämä syrjitty tyttö muuttaa pois tai vaihtaa koulu niin tietyn tyyppiset lapset valitsevat aina jonkun, jota halveksua ja syrjiä.
Ja taas olen iloinen, että olen pojan äiti. Itsekin muistaa vielä millaista kieroilua ja piilo kiusaamista oli meidänkin luokalla jo noinkin nuorien tyttöjen kesken. Olin itse kiusattu ja sittemmin myös kiusaaja. Likaista touhua kaikin puolin..
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 12:35"]
Minä olin lapsena se tyttö, joka kutsuttiin mukaan velvollisuudesta. Koulussa minulla ei ollut juurikaan kavereita, harrastuksessa kyllä.muistan kuitenkin yhä miten ikävältä tuntui olla synttäreillä, kun kuitenkin tiesin ja huomasin etten ollut aidosti odotettu ja haluttu vieras.
Miettisin myös tämän puolen asiasta. Ei minusta ja muista tytöistä kavereita tullut, vaikka synttäreille tulikin kutsu, se oli lähinnä inhottava tilanne ja muistaakseni jossain vaiheessa lakkasin käymästä näillä synttäreillä ja vietin aikaa harrastuskavereiden kanssa.
[/quote]
Samaa mieltä tämän vastaajan kanssa. Oletko varma, että tämä yksi tyttö haluaa kutsun? Totta kai aina voi kutsua, mutta ei siellä synttäreillä kanssakäynti välttämättä ole yhtä luontevaa, kyllä sen huomaa itsekin kun ei kuulu joukkoon ja ne ovat oikeasti ahdistavia tilanteita. Hyvä tietysti että kehotit tytärtäsi miettimään asiaa etkä suoraan käskenyt kutsumaan.
Noin muuten mun mielestä on mennyt aika kummalliseksi nykyään se, että kaikki on pakko kutsua synttäreille tai on koulukiusaaja, kyllä vielä mun lapsuudessa (80- ja 90-luvuilla) oli ainakin meilläpäin tapana, että synttäreille kutsuttiin vain kaverit. Mikä tarkoitti sitä että vain osa luokasta kutsuttiin. Samoin minä sain kutsun vain joidenkin synttäreille. Mutta ei siinä mitään ihmeellistä ollut eikä siitä mitään traumoja jäänyt. Päinvastoin, mun mielestä se nimenomaan opettaa sitä, että kaikkien ystävä ei tarvitse olla, mutta silti yhteistyö voi toimia koulussa tai päiväkodissa. Eli ei mitenkään kuviteltu, että jos ei olla ystäviä, oltaisiin "vihollisia", kuten nykyään ajatus tuntuu olevan.
Miksi näissä kaverisynttärikeskusteluissa ollaan aina niin sukupuolisidonnaisia? "Kaikki tytöt pitää kutsua, tai lapsesi on kiusaaja ja sinä siinä mukana!" Entä jos lapsi haluaisi kutsua synttäreilleen luokaltaan parhaat kaverinsa, joista vaikka ap:n tapauksessa olisi 4 tyttöä ja 3 poikaa ja kuvitteellinen maksimimäärä vieraita tuo 7. Pitäisikö silti lapsen kutsua kaikki luokkansa tytöt ja jättää yksi paremmista kavereistaan kutsumatta, koska tämä sattuu olemaan poika ja tyttöjä ei saa jättää ulkopuolisiksi?
Meillä ainakin lapsi kaveeraa sekä tyttöjen että poikien kanssa ja näin ollen saa synttäreilleenkin kutsua tietyn määrän valitsemiaan kavereita, sukupuoleen katsomatta. Minun logiikkani mukaan lapseni siis kutsuu esim. 7 luokkakaveria ja 13 jää kutsumatta, ketään ei siis luokalta syrjitä vaikka en pakota lastani kutsumaan jotain luokkalaista vain sillä perusteella, että hän on samaa sukupuolta lapseni kanssa.
Hei kappas, tilanne synttäreineen päivineen täsmää juuri sellaiseen, jota itse seurailen harrastuksen kautta. Syrjittävän persoonallisuuskin tuntuu olevan sama, ettei vain olisi sama tapaus...
Joukko tyttöjä samalta pikkukoululta käy samassa harrastuksessa kanssani ja olen heitä reippaasti vanhempi, mutta juttelen tietenkin heidän kanssaan. Joka kerta he valittavat miten ärsyttävä tämä eräs tyttö on ja pohtivat, miten jättäisivät hänet paremmin ulkopuolelle. Olen sanonut heille useasti, että heidän kannattaisi harkita toimintaansa tarkemmin, sillä arvaan, ettei tyttö ole oikeasti niin vaikeaa seuraa kuin he antavat ymmärtää.
Muuten: Olin itse pitkään hyvin pikkuvanha ja varmasti ärsyttävä lapsi, mutta jos minut olisi jätetty ulkopuolelle, en olisi ikinä tajunnut miten ihmisten kanssa kannattaa toimia.
ap pelkää, että oma tyttö jätetään seuraavaksi kutsumatta, jos hän uhmaa laumaa. Eikö näin pienen tyttöporukan vanhemmat voisi toimia yhdessä ja miettiä miten saada tyttöjen yhteishenki paremmaksi?