Onko ystäväsi tai tuttavasi ollut sinulle kateellinen painonpudotustuloksestasi?

up

Olen itse ollut kateellinen serkulleni painonpudotuksesta, koska hän onnistui ja minä en. Kilapilu asetelma ei ole kauhean hyvä, koska siinä on se häviämisen mahdollisuus. Itse kuitenkin nyt vuosia myöhemmin olen laihduttanut 50kg (!!!) ja olen hyvässä kunnossa,en mikään fitnes muikkeli mutta hoikka ja normaali nainen. Parasystäväni on selvästi kateellinen. Jos käymme tanssimassa,huomaan hänen ilmeestään kun HÄN ei olekkaan enää se huomion keskipiste vaan myös minulle tullaan juttelemaan ja tanssittamaan, kun näin ei koskaan ennen ole ollut. Hän katselee minua päästä varpaisiin ja huokailee että itsekkin pitäisi vähän pudottaa..

Kun tapasimme ystäväni kanssa olin 30 kiloa ylipainoinen. Hän oli sutjakka mimmi ja baarissa olleessaan vei kaiken huomion. Harmitti kyllä itseäni silloin kun olin miehille ihan kuin ilmaa. Ystäväni nautti selvästi tilanteesta. 

Laihdutin 30 kiloa ja asetelma meni päälaelleen. Nyt olen alkanut huomata että ystävääni selvästi harmittaa laihtumiseni ja saamani huomio. Viimeksi kun olimme viihteellä hän tokaisi minulle " Tosi kiva kun kaikki vaan pyörii sun ympärillä. Ilmeisesti MÄ en ole enää mitään. "  

Vituttaa jotenkin ystävänikin asenne. Vaikka itseäni aikoinaan otti aivoon, niin pidin kuitenkin mölyt mahassani. 

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 20:27"]

Varmasti joku on ollut siitäkin kade. Tiedän, että monesta muustakin asiata on oltu kateeelisia: asunnosta, lapsista, kirppislöydöistä, auttavista isovanhemmista, itsekerätyistä marjoista, laajasta yleissivistyksesta, kirjojen tuntemuksesta, sossun harkinnanvaraisesta tuesta ( 20 psykoterapiakäyntiä, kun Kela ei enää korvanut).

Minä taas olen ollut kateellinen mm. asunnoista, laajasta ystäväpiiristä, harrastuksista, matkustelusta, kaunissta paidasta, ruoanlaittotaidoista...

Ihan avoimesti meidän kaveripiirissa puhutaan siitä, että mitä sellaista toivoisi itselle, mitä kaverilla on. kateus yleensä vähenee kummasti, kun sen sanoo ääneen.

[/quote]

Mua vituttaa suuresti kateuden sanominen ääneen. Itse en ole kateellinen, mutta enhalua kuulla/tietää mitä muut minun elämässäni kadehtivat. Olisivat mieluumin onnellisia. Kateus on negatiivinen tunne, ei mikään korkein imartelun muoto. Hyi saasta! 

Onnea kaikille laihduttaneille. 

ei

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 20:01"]http://www.voice.fi/ilmiot/painonpudotuksella-saattaa-olla-yllattavia-vaikutuksia-ihmissuhteisiin/8/60842

[/quote]

On. Mies. Taas olin laihtunut 3cm lisää vyötäröltä. Mies vaan irvailee, että mulla on vielä jenkkakahvat, vaikka 15kg jo lähtenyt. Itse se vaan lihoo.

Yhden vanhan kaverin kanssa meni välit, kun laihduin. Ekat sanat "ootpa sä laihtunut" vaikkei oltu nähty kunnolla pariin vuoteen. Sen tapaamisen jälkeen kaveri ei suostunut tapaamaan minua. Ja ei, en lyhyeksi jääneen tapaamisen aikana puhunut laihduttamisesta vaan koitin rupatella normaaleja juttuja. Edes kahvikuppia ei tarjonnut, vaikka ennen aina tarjos ja juttu luisti

Niille, jotka miettii laihdutusta kerrottakoon, että jos te onnistutte siinä, niin varautukaa siihen, että koko kaveripiiri meni uusiksi. Ei siksi, että teistä tulisi kusipäinen fitnespimu vaan siksi ettei nykyiset naispuoleiset kaverinne suostu enää olemaan tekemisissä teidän kanssanne. 

Kyllä on ollut kateellinen ystävä. Sanoi minulle silloin, että älä enää laihduta. Olimme kutatunkin samankokoisia naisia, hoikkia molemmat. Aikaisemmin olin ollut häntä hieman painavampi ja luulen, että laihtumiseni harmitti häntä melkoisesti.

Minulle on sanottu, ettei saisi enää laihduttaa, vaikka painoa oli silloin vielä ainakin 80 kiloa. Jos oikeasti haluaa parastani, niin ei niin tarvitsisi sanoa.

Varmasti joku on ollut siitäkin kade. Tiedän, että monesta muustakin asiata on oltu kateeelisia: asunnosta, lapsista, kirppislöydöistä, auttavista isovanhemmista, itsekerätyistä marjoista, laajasta yleissivistyksesta, kirjojen tuntemuksesta, sossun harkinnanvaraisesta tuesta ( 20 psykoterapiakäyntiä, kun Kela ei enää korvanut).

Minä taas olen ollut kateellinen mm. asunnoista, laajasta ystäväpiiristä, harrastuksista, matkustelusta, kaunissta paidasta, ruoanlaittotaidoista...

Ihan avoimesti meidän kaveripiirissa puhutaan siitä, että mitä sellaista toivoisi itselle, mitä kaverilla on. kateus yleensä vähenee kummasti, kun sen sanoo ääneen.

Laihdutin lähes kaksikymmentä kiloa toisen raskauteni jälkeen. Olin ollut ylipainoinen jo monta vuotta ja vihdoin lasten myötä sain itseäni niskasta kiinni. Parin läheisen (myös ainakin lievästi ylipainoisen) ystävän reaktiot yllättivät.

Toinen kyseli kiinnostuneena, miten olin onnistunut laihdutuksessa, mutta kun kerroin ruokavaliostani, alkoi kauhistelu: "Siis miten sä pystyt syömään rahkaa?, Mä en kyllä saa raejuustoa alas oksentamatta., Juokseminen on kauheaa. Kaurapuuroa en kyllä syö..." Tuli sellainen olo, että kaverini piti perustella minulle, miksi hän on edelleen ylipainoinen, vaikkei minua hänen kilonsa kiinnosta, omistani vain halusin eroon. Eikä ne rahkat ja raejuustot alussa minunkaan lempiruokiani olleet, mutta kyllä niihin parissa viikossa tottui ja juoksemaankin opin treenaamalla.

Toinen kaveri otti laihdutukseni kilpailuna. Kun painoa oli lähtenyt viitisentoista kiloa, hän alkoi marista, kuinka minä sain häntä enemmän huomiota (Ikään kuin minua, naimisissa olevaa naista, olisi kiinnostanut). Yhtäkkiä kaverini lopetti syömisen lähes kokonaan ja alkoi liikkua pakonomaisesti. Hän pudotti muutamassa kuuukaudessa liki kolmekymmentä kiloa ja oli lopulta jo alipainoinen. Ystävyydestä meni maku, koska hänen täytyi koko ajan puhua laihdutuksesta, vaatekoostaan, painostaan ja korostaa seksikyyttään. Leikkipuistossakin hän oli nyt täydessä meikissä ja syväänuurretussa paidassa. 

Normaalipainoisten ystävieni suhtautuminen laihtumiseeni on ollut positiivista ja kannustavaa. Itse en ole halunnut asiasta kauheasti keskustella, koska en halua unohtamuistella vuosia liikakilojen kanssa.

Pöh. Toki tunnen aina pienen piston sydämessäni, kun kaverini on onnistuneet laihduttamaan. Ei se silti oikeuta minua nälvimään heille. Päin vastoin, aina jaksan kannustaa ja iloita onnistuneiden puolesta. Enemmän mua ärsyttää olla mukava ja tsemppaava niille, jotka ikilaihduttavat eikä koskaan onnistu kilon laihtumisen jälkeen muuhun kuin lihomiseen. Itse olen ollut vuosikausia 90kg molemmin puolin, enkä enää oikein edes viitsi laihduttaa. Ei tämä läski tästä näköjään elämäntavoilla mihinkään katoa, joten olen tyytyväinen niin kauan, kun ei paino nouse.

Muiden onnistumisesta olen ehdottomasti iloinen, vaikka pieni kade sisällä saattaakin olla. Kateus on kuitenkin normaali olotila, eri asia on, miten siihen itsekukin suhtautuu. Muiden laihdutus ei ole multa pois :)

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 20:06"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 20:01"]http://www.voice.fi/ilmiot/painonpudotuksella-saattaa-olla-yllattavia-vaikutuksia-ihmissuhteisiin/8/60842

[/quote]

On. Mies. Taas olin laihtunut 3cm lisää vyötäröltä. Mies vaan irvailee, että mulla on vielä jenkkakahvat, vaikka 15kg jo lähtenyt. Itse se vaan lihoo.

[/quote]

Samansuuntaisia kokemuksia. Minä olin parin kilon päässä ihannepainostani ja mies heittää aivan pokkana jälkitarkastuksessa lääkärille kysymyksiä mitä minun jäätävälle ylipainolle voisi tehdä.