Millaisia ajatuksia olette tänään pyöritelleet mielessänne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kauheasti miettinyt. Olen vain maannut ja potenut koronaa. Jos jotain ajatuksia päähän tullut niin se että miksi kukaan ei kysy mitä minulle kuuluu ja sitten kanssa että selviänkö tästä.

Selviät kyllä.

Mitä sinulle muuten kuuluu?

Kiitos. No, koronainfektiota lukuunottamatta kai minulle kuuluu ihan hyvää? Joo... Näin uskoisin... vaikka kaikkea suurta tässä tapahtunutkin itselleni. Tämä korona nyt vain yksi iso kompastuskivi. Oireet vain tuntuu pahentuvan. Siksi olen huolissani. Lähinnä vaan kun olen vuodepotilas jo nyt muutenkin. Mitä sinulle kuuluu? Kiitos että jaksoit välittää.

Nousi pintaan vanha trauma, jonka en edes tajunnut olevan trauma, ennen kuin muisto nousi pintaan ja aiheutti voimakkaat negatiiviset tunteet. Sen kanssa olen tänään taistellut. Eräs minua korkeammassa asemassa oleva otti minut yhden nolon, mutta oikeasti hyvin pienen mokan vuoksi silmätikuksi, aukoi päätään ja rankaisi muillakin tavoilla usean kuukauden ajan. Asemani vuoksi minulla ei ollut keinoja eikä rohkeutta puolustautua. Mokani hävettää, mutta rangaistus oli mielestäni kohtuuttoman iso. Häpeä, nöyryytys, epäoikeudenmukaisuus - näitä olen tänään miettinyt.

Olen koko päivän miettinyt, että mikä ihme mua oikein vaivaa, kun vain itkettää ja elämän pitäisi hymyillä. Sain toissapäivänä tietää, että syöpä on hoidettu pois, ja eilen oli viimeinen sädehoito. Jaksoin hyvin käydä sytostaattihoidot, labrat, ultrat, tt-kuvaukset, sädehoidot, syönyt lääkkeet, piikitin itse valkosolukasvutekijät. Olo on ollut huono, mutta on tuntunut, että toivoa on eikä ole yhtään ollut masentunut olo. En ole tarvinnut mitään keskusteluapuakaan. Ja nyt kun kaikki on hyvin, en osaa muuta kuin itkeä ja murehtia.

Olen pohdiskellut sitä, että olisi ihanaa jos olisi joku jonka kanssa jakaa tämä arki. Joku joka koskettaisi ja jota saisi koskettaa. Tahdon rakkautta, rakastaa ja tulla rakastetuksi. On niin kovin yksinäinen ja kylmä olo ja tänään olen pohdiskellut tätä asiaa paljon. Elämä tuntuu todella hyvältä ja olen onnellinen ja sinut itseni kanssa tällä hetkellä. On kiva työ, koti, kaveripiiri, suku ja lemmikit, joku palanen puuttuu kuitenkin. Eron jälkeen meni vuosia etten voinut kuvitella haluavani taas jonkun rinnalleni, mutta nyt tunnen olevani siihen valmis. 

Että ryyppäiskö ihan kunnolla. Hitto kun yrtti ois laillista, niin ei tarviis viinaa vetää.

Vierailija kirjoitti:

Olen koko päivän miettinyt, että mikä ihme mua oikein vaivaa, kun vain itkettää ja elämän pitäisi hymyillä. Sain toissapäivänä tietää, että syöpä on hoidettu pois, ja eilen oli viimeinen sädehoito. Jaksoin hyvin käydä sytostaattihoidot, labrat, ultrat, tt-kuvaukset, sädehoidot, syönyt lääkkeet, piikitin itse valkosolukasvutekijät. Olo on ollut huono, mutta on tuntunut, että toivoa on eikä ole yhtään ollut masentunut olo. En ole tarvinnut mitään keskusteluapuakaan. Ja nyt kun kaikki on hyvin, en osaa muuta kuin itkeä ja murehtia.

Onneksi olkoon selviytymisestä.

Voisiko olla stressin purkautuminen? Se saattaa aiheuttaa jopa masennusta. Ehkä keskusteluapu olisi sittenkin paikallaan?

Vierailija kirjoitti:

Olen koko päivän miettinyt, että mikä ihme mua oikein vaivaa, kun vain itkettää ja elämän pitäisi hymyillä. Sain toissapäivänä tietää, että syöpä on hoidettu pois, ja eilen oli viimeinen sädehoito. Jaksoin hyvin käydä sytostaattihoidot, labrat, ultrat, tt-kuvaukset, sädehoidot, syönyt lääkkeet, piikitin itse valkosolukasvutekijät. Olo on ollut huono, mutta on tuntunut, että toivoa on eikä ole yhtään ollut masentunut olo. En ole tarvinnut mitään keskusteluapuakaan. Ja nyt kun kaikki on hyvin, en osaa muuta kuin itkeä ja murehtia.

Tuo on ihan normaalia. Olet ehkä joutunut pärjäämään ja sinnittelemään ja nyt, kun kaikki on taas hyvin, kaikki pois työnnetty tulee käsiteltäväksi. Ehkä kannattaa pyytää keskusteluapua.

Minua on koskettanut Koskelan tapaus erityisen paljon. Pyörittelen tapausta päässäni monelta kantilta - sekä uhrin ja tekijöiden että omaisten näkökulmasta. Uhrin tuntoja ei enää tarvitse pohdiskella, mutta hänen viimehetket täällä elämässä vyöryvät välähdyksenomaisina ajoittain. Kunpa me ihmiset oppisimme tästä tapauksesta ja huolehtisimme heikoimmista! Moniammatillinen yhteistyö eri viranomaisten kesken on tulevaisuudessa vieläkin tärkeämpää. Yksikin todellinen ystävä ja/ tai välittävä aikuinen suojelee herkkää nuorta. Rajat ja rakkaus ei ole klisee, vaan elämän kantavia voimia.

Uusi yksinäisyyden kokemus, halu laihtua anorektisen laihaksi (pitkä matka)

Ihmispelko, tähtitorttujen tekeminen, myytit, Keskusta-puolueen aatteelliset juuret, ulkonäkö ja vanheneminen sekä monia käytännön arkeen liittyviä ajatuksia.

Päällimmäisenä armoton ikävä.

vähintään 2v vankilaa ja hirmu korvaukset ellet sitten tunne ketään perustuslaki lautakunnan apinaa jos sulla on viher kommari jäsen kirja niin ei hätää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä samoja ajatuksia kuin edellusinäkin kuukausina puolison äkillisen kuoleman jälkeen.

Olen niin pahoillani. Lämmin osanottoni.<3

Kiitos!