Millaisia ajatuksia olette tänään pyöritelleet mielessänne?

Viimeksi mietin onkohan kummipoika ottanut kaljaa, kun ihan useamman viestin laittoi.

Tänään en ole oikein ehtinyt käymään keskusteluja oman pääni kanssa, koska vähän väliä joku soittaa tai laittaa viestiä. Ja omat lyhyet mietintähetkenikin ovat tänään liittyneet siihen, miten paljon tunnutaan kaipaavan nyt joulun alla kontaktia muihin ihmisiin. Puolitututkin, jotka joutuvat nyt viettämään joulunsa yksin, ovat laittaneet viestiä ja halunneet vain hetkeksi jonkun, jonka kanssa viestitellä. Ihmisten yksinäisyys alkaa olla jo melkein käsin kosketeltavaa.

Miettinyt lähinnä joulun tuloa kun on tulossa erilainen joulu ja uusi joulu, mennään aikuisen poikani kotiin viettämään joulua. Sitten olen miettinyt mitä ruokia ostan kaupasta ensi viikolla.

Mietin synkkiä ajatuksia, pakokeinoja, tapoja joilla saada ajatukset pois. Ollapa merkityksellinen edes jollekin.

Koko ajan raha, raha ja raha. Kun se ei riitä ja koko ajan hajoaa jotain. Unettomia öitä jo kuukausikaupalla.

Olen miettinyt (ja itkenyt) poikani tällä viikolla menehtynyttä kaveria ja hänen perhettään - miten ikinä he selviävät tapahtuneesta ja toivon voimia heille. Samoin toivon että luoja varjelisi omaa perhettäni tuollaiselta ja saisimme elää onnellisena pitkään yhdessä tätä elämää.

Mietin miten kalliiksi tulee ostaa postimerkit joulukortteihin. Mitä tapahtuu jos piirrän itse postimerkit?

Vierailija kirjoitti:

Puolitututkin, jotka joutuvat nyt viettämään joulunsa yksin, ovat laittaneet viestiä ja halunneet vain hetkeksi jonkun, jonka kanssa viestitellä. Ihmisten yksinäisyys alkaa olla jo melkein käsin kosketeltavaa.

Olen miettinyt aivan samaa. Myös omaa yksinäisyyttäni. Masennus, kaamos ja korona on ikävä yhdistelmä. Tästä huolimatta oon koettanut puhua itselleni rohkaisevasti. Välillä mieleen putkahtaa kysymyksiä "mitä, jos tästä elämästä ei tulekaan enää mitään?", johon pyrin myös vastaamaan samointein, että hitto vie, tottakai tulee! Vaatii vain nyt kärsivällisyyttä. Varmasti todella moni on nyt samassa tilanteessa.

Olen miettinyt sitä, että kuinka taidan kuormittua helposti ja tämä vapaa viikonloppu ilman mitään tekemistä tulee tarpeeseen.

Ja miettiny sitä, että pärjäänkö tekemälläni osa-aikatyöllä. Pelännyt hieman sitä, että jos joudunkin hakemaan lisää töitä, miten jaksan kun kuormitusoireet alkavat olla jo fyysisiä.

Ravannut jääkaapilla ja laskenut kaloreiden olevan nyt 1500 tuntumassa. Vielä 300-400 saa syödä.

Aika nuutunut olo tänään. Huomenna varmaan saan jotain aikaiseksi.

Olen tissutellut olutta ja ottanut internetiltä turpaan shakissa. Lähinnä olen miettinyt siirtoja ja ihmetellyt, miten teen niin paljon ilmiselviä virheitä. Välissä tilasin Hesestä ruokaa.

Taide ja sen tekeminen, menneisyyden traumat, pitkät ystävyydet, kasvien hoito, hyvä/huono parisuhde, sisustus yms... Eli isoja ja pieniä asioita olen pohtinut tänään, kuten joka päivä.

En ole kauheasti miettinyt. Olen vain maannut ja potenut koronaa. Jos jotain ajatuksia päähän tullut niin se että miksi kukaan ei kysy mitä minulle kuuluu ja sitten kanssa että selviänkö tästä.

Vierailija kirjoitti:

En ole kauheasti miettinyt. Olen vain maannut ja potenut koronaa. Jos jotain ajatuksia päähän tullut niin se että miksi kukaan ei kysy mitä minulle kuuluu ja sitten kanssa että selviänkö tästä.

Selviät kyllä.

Mitä sinulle muuten kuuluu?

Mietin miten elämä on mennyt tähän, että teen koulutustani vastaamatonta työtä, joka ei kiinnosta vähääkään.

Miksi sosiaaliset ja rohkeat pahistytöt eivät koulussa aloittaneet keskusteluja myös niiden hiljaisempien ja kilttien poikien kanssa? 🥺

Niitä samoja ajatuksia kuin edellusinäkin kuukausina puolison äkillisen kuoleman jälkeen.

Itsemurhaa ja seksijuttujja.

Rajoitukset vituttaa ja vois ottaa kaljaa illempana.

No mä olin tänään ratsastustunnilla aamulla. Ratsastan paljon yhdellä ja samalla hevosella, joka on nuori ja ratsuna vielä aika kokematon, mikä tarkoittaa, että se on aika tasapainoton eikä pysty pitämään ravia ja laukkaa samalla tavalla yllä kuin kokeneempi hevonen. Viime aikoina se on alkanut pelätä ja väijyä ihan jokaista nurkkaa, ja eräs tallin ratsastuksenopettajista, joka oli mun kanssa samalla tunnilla, tarjosi mulle sellaista vaihtoehtoa, että hevonen kyttäisikin nurkkia siksi, että sen on vaikea taipua niissä, ei jostain ulkopuolisesta syystä (tämä hevonen esim. jännittää paljon ovesta tulevia ihmisiä/hevosia, mihin olen yhdistänyt tämän kulmien/päätyjen väijymisen). Tää oli mun mielestä hyvä selitys, ja olenkin nyt sen jälkeen pitkin päivää miettinyt, miten alan työstää asiaa seuraavilla ratsastuskerroilla.

Vierailija kirjoitti:

Niitä samoja ajatuksia kuin edellusinäkin kuukausina puolison äkillisen kuoleman jälkeen.

Olen niin pahoillani. Lämmin osanottoni.<3